Hyvää ystävänpäivää!

Nyt on jo meidänkin lähimarkettiin tulleet kauniit keväiset tulppaanit ja niitähän oli heti hankittava, kerralla kaks nippua. Tällä kertaa tuli hankittua punaisia tulppaaneja.. Hieman raitaa ja papukaijaa. Toinen näistä tulppaaneista muistuttaa ja luulenpa että onkin jokin papukaijatulppaaniin tyyppinen. Yksi lempikukistani on juurikin tulppaani, niistä tulee jo niin keväinen olo. Selvästi myös huomaa, että päiväkin on pidentynyt ja valon määrä sen myötä lisääntynyt, ihanaa!! Tulppaanikuvien kera toivotan Teille oikein ihanaa ystävänpäivää!

   Ystävyyden siivin
lentää enkelin tuoksu.
   Siivet suojallaan
kukittavat ilon ja lohdun.

      Ystävyyden siivin
kulkee matkansa kevyemmin,
niin nähden ja kuullen
myös toiveikkuuden.

Ystävyyden siivin
löytää yhä uudelleen
polun sydämeen ja huomiseen.

Ystävyyden siivin
lennän vuorostani tänään luoksesi.
Kiitän Sinusta, toivon valoa ja iloa
jokaiseen päivääsi Satu Pusa & Anita Polkutie

Hyvää ystävänpäivää!

Koskikaroja bongailemassa

Lupailin postausta niistä koskikaroista. Nyt se tulee! Tosin lähikuvat linnuista vaatisi hiukka paremman kameran. Lumista jokimaisemaa kuitenkin luvassa.

Oli mielenkiintoista seurata lintujen liikkeitä ja sukelteluja. Aluksi joella oli vain yksi kara ja välillä mukana pörähteli myös toinen lintu. Koskikarojen liikkeet olivat hyvin nopeita. Välissä sukelleltiin syömään joen pohjalta ravintoa ja välissä linnut pörähtivät joen mutkaan, olisikohan siellä ollut niiden pesä? Välissä meinasin jo menettää toivoni lintujen kuvaamisen suhteen, kävivät välissä hyvinkin lähellä, mutta mieluiten olivat omissa oloissaan. Toisaalta olin yllättynyt, että koskikaroja tapaa näin pohjoisessa, olen luulluut niitä etelän linnuiksi, mutta jotain on jäänyt siis väliin koulun biologian tunnilla tai näköhavainnot vähäisiksi jokien sulapaikoilla.

 

 Koskikarojen suuntaan. Sulan reunalla saatat nähda pienen pisteen, joen keskivaiheilla, se on koskikara.

Kurotellen.

On jännä myös jäädä seurailemaan onko joki sula joka vuosi tähän aikaan vuodesta, luulen että on. Hieman alempana, toisella sillalla joki on täysin jään peitossa, vaikka virtaukset ovat sielläkin kohtuulliset kesäaikaan.

Päivä oli muuten hyvin pilvinen, aamu oli lupaava auringon suhteen, mutta päivän edetessä aurinko meni pilveen. Viime päivät ovat olleetkin sitten hyvin pilvisiä ja lauhaa.

Olen tehnyt toisenkin mielestäni erikoisen näköhavainnon kotipihallani, ensimmäisen kerran jo tammikuun puolella, reilut nelisen viikkoa sitten ja viimeisimmän parisen viikkoa sitten. Linnunpöntöön on tullut nimittäin asukas, olenkin miettinyt voisiko kierjosieppo tehdä pesää jo tähän aikaan vuodesta, viime vuonna teki muistaakseni myöhempänä kevättä?! Jäämme seurailemaan.

Seuraavat pari viikkoa meneekin sitten lepposasti Sotshin Olympiakisoja seuratessa. Kannustetaan Suomi voittoon!!

Taivaan punaa

Perjantaina aamusella huomaan jälleen aamupuuroa syödessäni kauniin punaisena hehkuvan taivaanrannan. Tällä kertaa se jopa säilyy ja aamulenkillä ei leijale lunta vaan kipakka pakkanen koreilee aurinkon värjätessä aamutaivasta. Kuvaan taivaan punaa kokeillen kamerani eri asetuksia.

Vaikka alkutalvesta uhmailinkin, että talon takana oleville metsäisille lenkkipolulle ei ole kohta enää asiaa kun lunta tulee paljon ja menee tarpomiseksi. Kelkkojen vähäisellä käytöllä olevalla moottorikelkkareitillä on hyvä teppailla, ja käyttää sitä siirtymäreittinä ihmisten tekemille reiteille. Lähistöllä kulkee myös latureitistö, jonne jalan ei ole asiaa, että sikäli reitit ovat hieman muuttuneet alkutalvesta mutta eivät merkittävästi. Monesti olisin halunut, nyt kun hyvät pitkävartiset saappaat omistan, lähteä rämpimään umpista, mutta koira on vahvasti erimieltä.

Kohti Sallatunturia, nyt se tunturi jopa näkyy vasemmalla.

Tämäkin kuva on samaiselta aamulenkiltä. 

Kaukana taivaanrannassa puitten lomitse aurinko pilkahtelee.

Huomenna 3.2 vietetään Valon nimipäivää. Päivän pituus on jo reippaat 6 tuntia ja 24 minuutia ja kyllä sen huomaa, kevättä kohti mennään kovaa vauhtia!

Kaunista Valon päivää ja 

alkanutta helmikuuta juuri Sinulle, Pelaguu!

Ymmi on paras!

Ymmi? Niin mikä Ymmi! Tiedät, jos olet katsonut Putousta. Putous on suomalainen viihdeohjelma joka alkoi vonna 2010. Nyt alkoi Putouksen viides kausi. Jokaisella kaudella on nähty myös Vuoden sketsihahmo-kilpailu, jossa jokainen esiintyjä keksii itselleen jonkin kuvitteellisen hahmon.

Tämän vuoden Vuoden sketsihahmo kilpailun parhaimmistoa ovat mielestäni Ymmi Hinaaja (Armi Toivanen) ja Antsku (Jussi Vatanen). Huonoimmat ovat jo pudonnut Sirkka "Sika" Vainola (Krista Kosonen), Jarmo Heikkinen (Riku Nieminen).. Armin hahmoa on arvosteltu siitä että on niin saman suuntainen kolmannen kauden Leena Hefner -hahmon kanssa. On varmasti vaikea keksiä mitään kovin uutta ja ennennäkemätöntä niinkuin esim. Munamies oli. Jäbä Leisson (Iina Kuustonen) on hämmästyttävän todenmukainen. Monesti on pitänyt hierasta silmää, että onko hahmon takana Iina Kuustonen vai kuka vai onko se hahmo ollenkaan! Onko hahmoudessa tärkeintä aitous, todenmukaisuus vai ennennäkemätön luovuus?

Ymmistä. Kun Ymmilta kysyttiin Putouksen esittelyhaastattelussa  kaikkien aikojen ihaninta hahmoa ja miksi juuri hän, Ymmi vastaa:
" En mä voi sulle nyt hahmoksi tässä muuttua. " 

Jos Ymmiltä kysytään kenet julkkisen haluaisit ystäväksi ja miksi, Ymmi vastaa: "Ei se yhteiskunta vaan pyöri sillä tavalla, että me kaikki vaan haluttais asioita." 

Ymmi on kyllä aivan paras! Ihastuttava. Ymmi on vilpitön eikä ollenkaan itsekeskeinen. On jännää miten nämä hahmot ja hahmojen hokemat tulevat arkipäivään, niin kouluissa, työpaikoilla kuin kodeissakin.

Kuva: Mtv

Mikä on sinun suosikkisi?

"Aivan, aivan. Todellakin, todellakin. 

Puhu vaan, puhu vaan. 

Kyllä me yhessä kuunnellaan, ja romahetaan! "

Mukavaa lauantaita Putouksen äärellä!!

Multako tuoksuu jo nenän päässä?

Välissä siemen- ja puutarha-asiaakin. Vielä ei ole kyllä sellainen olo, että haluttais maata tonkimaan, eikä varmaan tartte ollakkaan, onhan vasta tammikuu.. kohta helmikuu. Näpit jäätyis! Mutta kylläpä se vissiin pikkuhiljaa, alkaa multaisat ajatukset pyöriä päänupissa. Jokunen viikko takaperin lähimarkettiimme ilmestyi siemenhyllyt. Jotain sieltä tarttui sitten mukaankin. Sain myös arpajaisvoiton Tarjalta Parasta aikaa -blogista, jossa tuli myös siemeniä. Kiitos vain ja kiitos myös kauniista kaulakorusta! Hmm, muita siemenlähetyksiä en nyt muista vähään aikaan saaneeni. Ajatuksissa olisi kokeilla jälleen joitain kylvöksiä, lähinnä kukkia. Mutta yhtään siementä en siemenkuvastosta tilannut. Täydennystä voi olla vielä luvassa, kun vähän mietinnässä vielä, että mitä mihinkin ensi kesänä laittais! Nyt on oikein hyvää aikaa suunnitella jo ensi kesää, ihanaa!!

Muistatteko kuvan viime kesältä, jossa on tikakset, tähän seinälle, ajattelin jotain köynnöstä ja mahdollisesti jotain muutakin, se vaan jää nähtäväksi toteutuuko se?! Saa myös nähdä, maltanko edes pitää näitä itselläni, jotain on siis suunnitteilla.. ;)


Lista kuvan siemenistä:

Aitoelämänlanka - Kiss Me Quick
 - Tuen ympärikiertämällä kasvaa jopa 2,5 metriseksi, köynnöstävä. Maalis-huhtikuussa ruukkuun, siementen liottaminen nopeuttaa itämistä. Kukinta: heinä-syyskuussa. Aurinkoinen ja lämmin kasvupaikka, runsaasti vettä.  (Tämä mahollisesti siihen seinään köynnöstämään, jotain tälle kaveriksi eteen, mitä?)

Kesämalvikki - Lavatera trimestris
 -Yksivuotinen. Monenlaisilla paikoilla viihtyvä, helposti viljeltävä. Runsas kukinta, kestävä leikkokukka. Kylvö huhti-toukokuussa suoraan kasvupaikalle. Kukinta heinä-elokuussa. Korkeus: 60cm (.. ehkä tämä, ongelmana vaan voi olla tuo pitkä kasvutapa)

Punapäivänkakkara - Tancetum coccineum
 - Monivuotinen. Ryhmäkasvi. Kylvö sisällä ruukkuihin maalis-huhtikuussa. Taimet ulos kesäkuussa. Voi kylvää myös suoraan avomaalle kesä-heinäkuussa. Korkeus: 80-100cm. Kukkii seuraavana vuonna kesä-elokuussa. Kasvupaikka: aurinkoinen

Kellohunajakukka - Phacelia campanularia
 - Yksivuotinen ryhmä- ja reunuskasvi. Kukkii runsaasti. Houkuttelee mehiläisiä ja muita hyönteisiä. Kylvö touko-kesäkuussa avomaalle. Kukkii heinä-syyskuussa. Aurinkoinen kasvupaikka, viihtyy kuivahkossa maassa.

Kellohunajankukkaa ja punapäivänkakkaraa suunnittelin ruukkuihin, sellaiseen siniseen pitkän malliseen.. Vähän on vielä auki mihin ne sitten lopulta laittaisin koska toinen on yksivuotinen, kukkis eriaikaan. Toisaalta kellohunajakukan vois laittaa uuteen viime kesänä tekemääni kukkapenkkiin, mutta tulis liian täyteen, tosin olisi vain yhden kesän, jos ehtii täällä edes kukkia. Ehotuksia, ajatuksia?

Ulkona paistaa aurinko ja on kipakka pakkanen, toiveita keväästäkin on. Olisi kaunis sää olla ulkona.

Multaisin ajatuksin, Pelaguu