Veneillen vesillä - Onkamojärvi

 Tähän kesään on mahtunut monenlaista. Vesillekin pääsin. Tai no, joka kesä pääsen järvelle soutelemaan, mutta tänä kesänä otimma ja lähimmä ihan moottorin kans pitkin järveä huruuttelemaan ja ihan Venäjän rajalla asti käytiin. Olihan se... ihanaa. Taisin menettää  ♥ tälle touhulle.

 Vesi ♥ Järvi ♥ Vene ♥ Ja suomalainen kesäpäivä ♥

Onko parempaa.

Siitäpä johtuen, mulla on nyt haaveissa oma kanootti. :) Pääsis pikku jokiinkin soutelemaan. Toki se vaatisi ensin varmasti opettelua, mihinkään koskivesistöihin en oo aattellu lähtiä. Itseasiassa kerran olen käynyt kanootilla soutelemassa Oulankajoella, (täältä ei ole valitettavasti kuvia, siitä on jo aikaa...).

Siispä tervetuloa veneilemään kanssani (ja peräti kahen postauksen ajan, toinen postaus myöhemmin ja ihan toisille vesille ;). Ensin Sallan suurimpaan järveen Onkamojärveen, josta pieni kaistale jää Venäjän rajan taakse. Suurin osa järvestä on kuitenkin Suomen puolella. Järvessä on 32 saarta, joista osa pääsee kuviinkin. Syvin kohta on vain sen 5 metriä. Kokoa tällä järvellä on 1 904,78 ha. Onkamojärveltä näkyy rajan taakse jääneet Sallatunturi ja Rohmoiva.

Kahtena päivänä kävimme, toisena otimme mukaan eväät. Jotka osan talloi liitskasi kokenut merikarhukoira Roosa. :D

 Aika kova aallokko sattui eka päivälle. Sehän on vissi, että jos näyttelee hampaita ja vaahtopäät ovat korkeat, niin jään sillon mielummin rannalle, nyt kuitenkin oli ihan kohtuullinen tuuli.

Saaret menee vähän niin että jokaiseen isompaan saareen kuuluu pienenpiä saaria, joille en nimiä tiedä. Mainitsen aina sen ison saaren nimen.

Vitsissaari, Markuksen aittasaari ja  Nilisaari. 

Nämä muodostavat kolmen saaren rykelmän. Järven vasempaan laitaan.

Nilisaari. 

Onkamojärveä.

 Lintuparvi lehahti lentoon - aina kun vene lähestyi.

Rikkakasvillisuutta.

  Aika pian oli lähdettävä rantaan, ukkonen vyöryi päälle. Ja hetkessä se olikin päällä ja koko päivän se sitten möykkäsikin. Illalla ukkosmyrskyn laannuttua, 11 jälkeen yöllä, sumu laskeutui jängälle.

Seuraava päivä valkesikin hyvin pilvisenä, siinäpäs se selkeysi kuitenkin veneilyn aikana.

 Oravasaari. Oravasaareen kuuluu myös pikku saaria.

Oravasaari on lähellä rajavyöhykettä. Järven oikealla. 

Rajavyöhykkeeltä rantaan päin kuvattuna.

Ajamme saaren ohi ja lähdemme kotiin. Kohti rajavyöhykettä.

Oravasaari kokonaisuudessaan.

 Sitä ennen ehdimme poiketa vielä rajavyöhykkeellä. Suomen Rajavartioston jonkinlainen parakkipaikka ja torni. Tätä nykyä nämä eivät ole todennäköisesti ainakaan niin ahkerassa käytössä kuin ehkä ennen, ainakaan aivan ympäri vuorokauden, kun nykyään on luultavammin kamerat, jotka seuraa järvellä kulkijoita.

 Rajavyöhyykkelle ei ole menemistä ilman rajavyöhykelupaa. Meijän matka tyssäs siis tähän, söimme eväät ja käännyimme takas kohti kotirantaa.

Kohti kotirantaa.

 Rannassa on matalaa.

       *    *    *   *  *  *  * * * * 

Kyllä minäkin vielä tuohon 7. päivää elokuuta aattelin, että kesä jatkuu. Mutta nyt vain jo paleltaa, ilmat viileni, semmonen +11 ja rapiatki taitaa olla - +16, vettäki vihmoo aina välissä, mutta ei siihen ukkosiakaan tarttettu. Mutta sehän kesä jatkuu niin kauan ku ei näy ruskalehtiä ja -värejä, puussa eikä maassa. :)


 Vanhan kansan mukaan:

" Laurin aikoihin ilmat viilenivät ja "Lauri hallahousun" tuomaa hallaa pelättiin. Erityisellä jännityksellä odotettiin kolmea kylmää Laurin jälkeistä "rautayötä". Jos niistä selvittiin, uskottiin pellon säästyvän. Laurin sanottiin myös heittävän toisen kylmän kiven veteen. Jos Laurina oli kaunis ilma, sitä piisasi Perttuliin asti ja tuli hyvä syksy. Sade taas ennusti märkää syksyä. " - Suomenusko Facebook

Mukavaa elokuista viikkoa!

Elokuukin alkaa olla jo kohta puolivälissä.

Nautitaan siitä mitä tehään, justiinsa sillä hetkellä!