pelaguu.blogspot.com

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Luonto herää

Viime viikko vierähtikin reissussa ja sillä välin luonnossa on tapahtunut paljon. Viikossa on tapahtunut todella paljon, koska maanantaina kun lähdimme oli paksut korkeat kinokset lunta ja nyt kun tulimme viikonloppuna takaisin niin lunta oli enää vain tämän verran kuin kuvissa näkyy. Puutarhakin pikku hiljaa näyttää heräilevän. Ja sen verran näkyy jo nurmikkoakin sivupihalla, että on voinut havaita, että myyrän onkaloja ei ole yhtään!! Hienoa! Se voisi mahdollisesti tietää sitä, että narsissien alut saattaisivat säilyä hengissä vai mitä tuolta etupihan kukkapenkistä nyt sitten pilkistäänkään.

Metsässä on tapahtunut jo paljon. Lumet ovat saaneet kyytiä, vaikka välissä on ollut vähän viileämpiäkin päiviä. Puutarhassa ja pihassa on vielä vähän hiljaisempaa. Linnut laulavat iltaisin nukkumaan mennessä jo niin kesäisesti, vaikka lunta vielä jonkin verran on. Takapihalla sitä on vielä ihan kamalasti, mies näytti eilen lumikinokselle lapiota, niin ehkä se siitä lähtee, mutta ensin odotellaan mitä tapahtuu etupihalla. Ihanaa! Hitaasti mutta varmasti tulemme perässä.

Kuvat lenkkipolun varrelta tältä aamulta



Pistä silmät kiinni, kuulet kun kevätpuro solisee..






Vielä täytyy odotella kesäkukkien kanssa, kun onhan nyt kuitenkin vielä lunta maassa ja viileääkin.



Keräsin havut pois kukkapenkistä ja havujen alla pilkisti jo narskujen alkuja.




Yritän päästä tässä enemmänkin tutkailemaan luontoa ja saamaan hieman parempia kuvia, kun olin maanantaina lihaskuntotestissä ja se osoittautuikin sellaiseksi rääkiksi jalkojen osalta etten voi nyt kumartua oikein maan rajaan ottamaan lähikuvia kukkien aluista sun muista. Mutta päivä kerrallaan, täytyy yrittää varovasti liikkua ja saada taas jalat kantamaan. Niistä tuli nimittäin ihan puupökkelöt ja ei koskaan ole ollut näin jumissa jalat, huoh! Kävely on sellaista töpöttelyä. Ehkä olisi pitänyt enemmän tehdä jalkajumppaa.. :] Oppia ikä kaikki, sain jalkajumppaohjeita. :)

Harmittaa kun en ole ehtinyt lukea teidän blogeja reissun aikana, mutta yritän ottaa kiinni.

Hyvää helatorstaita ja viikonlopun odotusta ja viikonloppua jo kaikille!

tiistai 16. toukokuuta 2017

Rytiniva ja lintuja

Toissa viikonloppuna kävimme paistamassa makkaraa Rytinivan tulistelupaikalla. Rytinivan tulistelupaikka sijaitsee Hautajärvellä, Karhunkierroksen alkupäässä, Karhunkierroksen luontotalolta (ent. Hautajärven luontotalo) lähdettäessä. Matka ei ole kovin pitkä muutama sata metriä, n. 500m. Ja perillä tulistelupaikalle oli rakennettu uusi laavu ja invawc. Helppo saavuttaa siis myös vaikka lasten kanssa. Tämä oli meille uusi paikka, ei olla ennen käyty ja mielelläni tulisin täällä käymään myös uudestaan sitten sulan maan aikana. Nyt pääsi vielä hankea pitkin kävelemään, polku oli ajettu kelkalla kovaksi, mutta viime öiden pakkaset olivat pitäneet hanken kovana ja sitä oli helppo kävellä.


Karhunkierroksen lähtöpaikka, Karhunkierroksen luontotalo. Hautajärvi, Salla.








Koutajoki virtaa vieressä. 







Uusi laavu




Uusi inva-wc








Kun palattiin takaisin autolle, kuultiin parkkipaikalla joutsenten ääntelyä. Lähistöllä ei kuitenkaan oikein näkynyt mitään vettä ja ääni kuului tien toiselta puolen, jossa oli vain ryteikköä, joten ei nyt kuitenkaan nähty joutsenia, mutta pysähdyin kuitenkin vielä läheisellä sillalla kuvaamaan sorsia.









Hyvää uutta viikkoa kaikille! Tämän viikon olemme reissussa, joten jonkin mittainen tauko tulee nyt postauksissa. Eikä oikeastaan ole sellainen reissu että sieltä saisi mitään postausta, mutta kuulemme taas kun tulee asiaa.

perjantai 12. toukokuuta 2017

Äitienpäivän viikonloppuun tervehdys


Hyvää viikonloppua

 ja 

Onnellista äitienpäivää kaikille!




Jos on kerran äidiksi syntynyt
Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,
ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.

– Anne-Mari Kaskinen –

♥:llä Pelaguu

torstai 11. toukokuuta 2017

Luosto Mayhem

Jos jaksatte vielä yhen postauksen lumikuvia, niin lupaan, että sitä seuraavassa postauksessa on jo pälviäkin. ;) Vaan minkä oikein mahdamme sille, että täällä meillä on vielä kuulemma tuntureissa vyötäröön asti lunta ja meijän takapihalla on n. puoli metriä. Eihän se kivalta tunnu, mutta sillä on mentävä mitkä kortit on annettu ja on vain jaksettava, kyllä tämä lumiaika sais jo riittää ihan omastakin puolesta. Kovasti jo odotan, että pääsee puutarhaa katsastamaan mm. myyrän tuhoilta ja kuopsuttamaan maata, mutta tilanne on mikä on. Ei auta kuin odottaa. Ensi viikolle lupasi lämpenevää, jospa se sitten talvi hellittäisi otettaan meilläkin ja kesä ottaisi yliotteen. Turkasesti vain tuota luntakin aivan kokoajan, joka päivä sataa, mutta onneksi se ei enää juurikaan jää maahan. Säämeteorologikin sanoi että kun ilma on niin kylmä niin se tulee vielä lumena, että ei ennätä maahan laskeutuessaan muuttua vesisateeksi. Ja olen ajatellutkin että mitä jos se tuo kaikki olisi tullut vetenä, niin huhuheijaa, märkää olisi ja lumisateessa voi jollakin tavalla jopa ulkoilla, vesisateessa se on astetta ikävämpää. No sepä siitä, nyt Luostolle!

Jahas, se oli toinen kerta tälle talavelle kun käytiin Luostolla, ensin kävimmä alkutalavemmasta porokisoissa nyt käytiin kattomassa pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna Luosto Mayhem -tapahtumassa moottoriajoneuvoja, lähinnä motocrosspyöriä ja moottorikelkkoja, kun ajavat rinnettä ylös kilpaa yksittäislähtönä ja nopein aika voittaa eli hillclimbia. Se oli samalla Pyhä-Luoston talvikaudenpäätös. Radalle oli rakennettu myös hyppyreitä, joten vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti. Emminä tiiä mikä tässä viehättää, mutta aina kaikkea uutta pitää käyä kattomassa, ei ainakaan se vinkutusääni mikä niistä kelkoista lähtee. Ollaan joskus ennenki käyty Suomutunturilla kattomassa hillclimbia, eli rinnettä ylös moottorikelkoilla, mutta tämä oli paljon yleisö ystävällisempi katsoa täällä Luoston rinteillä. Aluksi oli motocross-sarja, siinä oli vain muutama osallistuja, sitten välissä tamppari ajoi radan ja tauon aikana syötiin eväitä ja kun tauko oli päättynyt pääsivät moottorikelkat vauhtiin, ja ihan millään tavallisella Lynxilla tässä ei pärjää vaan varmasti pitää olla tietynlainen moottorikelkka ja jonkin verran laitettukin peli. Ohjelmaan oli myös merkattu Slopestyle ja Crosscountry Ski Hillclimb, mutta jostain syystä siinä ohjelman kulkiessa ja kuuluttajan kokoajan ohjelman muutoksista kertoen, oletimme jotenkin, että niitä ei enää ollut sitten, koska palkintojenjako oli muutettu alkavaksi jo heti kelekkojen jälkeen ja alkuperäisohjelmassa se oli vasta illalla kun kaikki lajit mukaan lukien slopestyle ja ski hillclimb on laskettu, siitä sitten päättelimme, että niitä ei ollut, joten lähdimme jo aikasemmin pois. Illalla kotona sitten luin somesta, että siellä on ollut välipalkintojenjaon jälkeen myös nuo ski hillclimb ja slopestyle, mutta osallistuja molemmissa taisi olla vain muutama. Olisi ollut mukava nähdä myös kun kiikkuvat laskettelurinnettä tavallisilla suksilla ylös ja laskevat alas. Niihin kahteen viimeiseen sarjaan sai osallistua kuka vaan, osallistuminen oli ilmaista. Ja slopestyleäkään en ole koskaan nähnyt, sitä olisi ollut myös kiva nähdä ja katsoa, mutta ehkäpä joku toinen kerta. Haavereiltakaan ei vältytty, yksi kelkkailija loukkaantui hyppyrin alastulossa ja kaatui ilmeisesti käden päälle ja käsi murtui.


" Pyhä-Luosto kansallispuiston kauniissa maisemissa kisataan yhteensä viidessä eri lajissa. Hevosvoimilla Luoston rinteitä valloitetaan sekä moottorikelkoilla että crossipyörillä. Fysiikkaa sen sijaan koetellaan murtsikat jalassa rinnettä kipuamalla ja laskijoiden taidot punnitaan perinteisen slopestylen merkeissä sekä suksilla että laudalla. " luosto.fi

Tunnelmia varikkoalueelta.





Siinä kisarinnettä ja yleisöä. Kilparata kuvassa vasemmalla.



Crossipyörät lähdössä radalle.




Luoston rinteeltä kuvattu, Luoston ski cafe ja vuokrauspiste kuvassa oleva rakennus.
Kisarata oikealla.



Siinä sitä mennään. Hyppyrin kohdalle rinteessä kiikuttiin ja 
yritin siinä ottaa muutamia hyppykuvia. Ilmalennot olivat komeita.










Jokku tykkää moottoripyöristä, minä tykkään moottorikelkoista ja kelkkailusta.

Semmosiin talvitunnelmiin tällä kertaa! Hyvää loppuviikkoa!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Kalliojärvi talviasussaan

Pääsiäisenä ilmat eivät meitä suosineet, mutta juuri viimeisenä pääsiäispyhänä sattui sen verran sopiva keli, että lähdettiin käymään pilkillä, minä, mies ja koira. Matkasimme moottorikelkalla, minä ja koira istuttiin ahkiossa ja mies ajoi meidät perille pilkkivedelle. Pilkkivedeksi valikoitui tällä kertaa aivan uusi vesistö näin talviaikaan, tänne olen toivonut pääseväni ja nyt se toteutui. Kävimme täällä toissa kesänä, josta postauksen voit lukea tästä. Pilkkivetenä siis Kalliojärvi. Kalliojärvi on jäätikköjoen kallioperän muuroksen kuluttamaa rotkoa. Suomen Rotkot -kirjassa kerrotaan, että porrasmainen jyrkkä, kohti suoraa ylöspäin nouseva seinämä olisi otollinen esihistoriallisille kalliomaalauksille. Ja näin minä sitten muistinkin kun saavuimme paikalle. Nyt oli paljon helpompi tutkia tuota kallion punaa. Kovin lähelle siihen ei kuitenkaan päässyt, joten voin vain jäädä miettimään, olisiko mahdollista, että tuolla olisi esihistoriallisia kalliomaalauksia. Vaikuttavaa! Toisaalta mietin miten se olisi mahdollista?

Kalliojärvelle helpoin tapa talvella on tulla hiihtämällä. Sinne kulkee kunnostettu latu. Ja kesällä merkittyä polkua pitkin. Lisää kesäpolusta yllä olevasta postauslinkistä.
Kovin paljoa siellä ei ollutkaan kairin reikiä, olimme ainoita pilkkijöitä, koko päivänä. Mutta oli siellä muutamia reikiä, että jotkut olivat käyneet kokeilemassa. Ja moottorinkelkanjälkiäkin oli jonkin verran. Sen sijaan hiihtäjiä oli senkin edestä. Suosittu latu siis. Kalliojärven kierros. Kalliöjärven latu on 18 km pitkä ja se on merkitty helpoksi. Moni hiihtäjä ihasteli Kalliojärveä ohi mennessään.

Kalliojärvi sijaitsee Sallan kirkonkylän eteläpuolella.


Kalliojärveä jäältä katsottuna.










Ensin pilkittiin ja sitten mentiin nuotiolle paistamaan makkaroita
ja syömään eväitä. Kuvassa Kalliojärven päivätupa.



Nuotiopaikka.



Päivätupa. Päivätuvassa on myös kamina.



Liiteri.



Roosa. Meijän vanha kelkkakoira. Joka aivan pian täyttää 9 vuotta.




Silta. Sillan ylittämällä pääsee kiikkumaan päivätuvalle ja tulistelupaikalle.



Makkaran paiston jälkeen pilkittiin vähän lisää.






Talvi pitää otteessaan edelleenkin. Luin jostain uutisen, että tämä on poikkeuksellista, että lumet ovat näin pitkään, mutta en löytänyt enää uutista. Aluksi olikin jo pari lämmintä päivää ja yötä, niin että lumet saivat jo jonkin verran kyytiä, mutta ei tarpeeksi. Nyt tuuli on kääntynyt pohjoiseen ja yöllä on pakkasta, aamulla teräshanget. Keväthanget vielä toukokuussa?! Aargh, tulisi jo kesä. Kun kesä on muutenkin niin lyhyt meillä. mutta antaa kovasti odotuttaa. Mietin tässä kesärenkaiden vaihtoa autoon, joko uskaltaisi. Aikaisin aamulla voi olla vielä jäiset tiet, luntakin nakkelee kokoajan, mutta ei niin että se jäisi tienpintaan. Mieheni mukaan voi jo vaihtaa kesärenkaat. Huh, mikä kevät! En ihan tälläistä odottanut, mutta koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää. Toivoisin kuitenkin, että kaikkea hyvää vain tulisi! Hyvää toukokuista viikkoa täältä pohjoisesta lumien keskeltä kaikille! ♥