pelaguu.blogspot.com

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Hihnavaaran pirtti - Metsälappalaispäivien käyntikohteeseen tutustumassa

Lapin historian ensimmäisten, Savukoskella järjestettyjen, Metsälappalaispäivien kertomukset jatkuvat. Ensimmäisen osan voit lukea täältä ja sunnuntai päivän toisen käyntikohteen vierailusta voit lukea täältä. Toisessa jutussa myös vähän ensimmäisestä markkinapäivästä.

Metsälappalaispäivien toisena päivänä, eli sunnuntaina, ohjelmassa oli tutustumista vanhoihin metsälappalaiskohteisiin. Ensimmäisenä käytiin tutustumassa Hihnavaaran pirttiin, Moskun synnyinkotiin. Tällä tilalla on vieläkin asutusta, ja sitä asuttaa Moskun sukua oleva mies perheineen. Talon nykyinen emäntä on kunnostanut Moskun synnyinkodin ja siellä on esillä Moskun aikaista ja vanhempaakin esineistöä. Nykyisin Moskun synnyinkoti, Hihnavaaran pirtti toimii museona. Jotain on säilynytkin sodan jäljiltä. Kun silloinen talon emäntä on vienyt ne piiloon, ja sieltä ne on nyt kaivettu sittemmin ylös. Mielenkiintoinen kohde, tutustumisen arvoinen. Täällä käynnin jälkeen tuli sellainen olo, että pitää alkaa kaivamaan Mosku -elokuvaa kätköistä, puhdistaa siitä pölyt pois ja katsoa ko. elokuva.


Kuka Mosku? Mikä Hihnavaara?

" Mosku eli Aleksi Hihnavaara (21. marraskuuta 1882 Sodankylä – 9. tammikuuta 1938 Sodankylä) oli savukoskelainen poronomistaja Koilliskairassa, Sompiossa. Moskusta tuli kiistelty hahmo Lapin historiassa, kun hän osallistui Itä-Lapissa vuoden 1918 sisällissodan aikaisiin ja jälkeisiin "rauhoitustoimiin". Tässä yhteydessä Mosku ystävystyi Lapin rajavartioston komentajaksi nousseen jääkärikapteeni Kurt Martti Walleniuksen kanssa. Wallenius kuvasi sittemmin Moskua kirjassaan Ihmismetsästäjiä ja erämiehiä (1933). " - lainaus wikipedia
Lisää porokahakoista ja rauhoitustoimista voit lukea tästä linkistä. 

Mosku eli Aleksi Hihnavaara oli legendaarinen poro- ja erämies Lapin koilliskairassa Sompiossa. Moskun legenda syntyi taistelusta porovarkaita vastaan, jotka ryöstivät Suomesta Venäjälle poroja. Ilman hänen määrätietoitoista työskentelyään rajapitäjässä porotalous olisi huomattavasti pienimuotoisempaa tänä päivänä.

"  Hihnavaara vietti lapsuutensa isänsä Pekka Lakelan uudistilalla Savukosken Hihnavaarassa. Nuoruudessaan hän metsästi paljon ja toimi muun muassa poropaimenena ja metsätyömiehenä. Luku- ja laskutaitoisena hänet laitettiin pitämään metsätyömaan kanttiinia. Tästä sai alkunsa kauppiastoiminta, jota hän harjoitti elämänsä loppuun asti. Ennen maailmansotaa Mosku toimi myös väliaikaisena poliisikonstaapelina Sodakylässä. Lisänimensä hän peri äidinisältään, joka oli vauras tilallinen Sodankylän Moskuvaarassa: nuoremmasta Moskusta tuli aikaa myöten kuitenkin paljon tunnetumpi. Myöhempinä aikoina, kun tarinat Hihnavaaran häikäilemättömyydestä alkoivat kiertää, lisänimi muuttui muotoon "Paha-Mosku" " - lainaus wikipedia

Olojen rauhoituttua Mosku vaurastui ja nousi porojen suuromistajaksi. Vuonna 1929 hänellä oli jo 300 poroa, ja 30-luvun puolivälissä poroluku nousi yli tuhannen. Tämä teki Moskusta yhden alueen suurimmista poronomistajista.Mosku eli avoliitossa Mari Tanhuan (1900–1985) kanssa. Mosku ei elänyt metsäläiselämää, vaan hankki Chevrolet-auton, tietosanakirjoja ja puhelimen. Hän teki myös ulkomaanmatkoja. Huonot välit kolttiin parantuivat normaalin liiketoiminnan tasolle. Moskulla oli kuitenkin vihamiehiä, mistä syystä hän kulki usein aseistettuna. Moskun elämän loppuvaihetta synkensi alkoholismi. Talvella 1936 Mosku sairastui pahasti kaupantekoretkellä Koltanmaalle ja alkoi kärsiä sydämen vajaatoiminnasta. Tämän seurauksena hän ryhtyi myymään porokarjaansa vähemmäksi ja muutti Savukoskelle. Hän kuitenkin kuoli sydänvikaan 55-vuotiaana .
Moskun toiminta on herättänyt ristiriitaisia tunteita vielä vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeenkin. Tiedotusvälineissä, fiktiossa ja perimätiedoissa Moskua on kuvattu sekä sankarihahmona että pahantekijänä. Mosku oli luonteeltaan omapäinen, mitä kuvastaa muun muassa taksiautoilija Vallivaaran kanssa käyty oikeudenkäynti. Mosku oli särkenyt sivuikkunan Vallivaaran pirssistä ja suostunut korvaamaan vahingon vaatien kuitenkin lasin kappaleita itselleen. Kun Vallivaara ei toimittanut niitä hänelle, Mosku haastoi hänet käräjille. Mosku voitti oikeudessa, mutta korvaussumma oli vain murto-osa oikeudenkäyntikuluista.
Moskun ja Mari Tanhuan vuonna 1935 syntynyt poika Lauri Hihnavaara on kirjoittanut myönteisiä arvosteluita keränneen romaanin Luiron laulu (2002). " - lainaus wikipedia

"  Moskusta on vuonna 2003 julkaistu Sakari Kännön edellä mainittuun kirjaan pohjautuva elokuva Mosku – lajinsa viimeinenElokuvan on ohjannut Tapio Suominen ja sen pääosassa esiintyy Kai Lehtinen. Elokuva käsittelee Moskun elämää tavalla, jota on luonnehdittu ihannoivaksi ja romantisoivaksi. Elokuva nosti Moskun yleiseen tietoisuuteen. Se herätti myös kommentteja, joiden mukaan Mosku oli varsinkin kolttien näkökulmasta katsottuna brutaali ja väkivaltainen hahmo. " - lainaus wikipedia

Tässä kuvia Moskun synnyinkodista, Hihnavaaran pirtistä. Kuvatut esineet ovat sieltä löydettyjä.


Nahan ompelukone



Seinällä puolia



Siinä syntyy nutukkaiden pirta-nauhoja





Rankiset olivat alkuperäisiä. Tässä lasten sängyn yllä rankinen.





Keittiötavaroita



Poron luusta tehty voiveitsi



Hihnavaaran talossa oli kaksi makuukamaria ja pirtti. Pirtissä oli yhtenäinen ns. olohuone ja keittiötila. Tässä toinen makuukamareista. 
Alkuperäiset rankiset tässäkin makuukamarissa.



Hevosen häntäjouhista tehty luuta/harja, alkuperäinen.
Talon silloinen isäntä eli Moskun isä oli tehnyt emännälleen harjan.



Työkaluja



Kalastusvälineitä



Vanhoja valokuvia, poromerkkikirjoja, porokilpailujen säännöt -vihkonen



Vähän jo uudempi painos porokilpailujen säännöt -vihkosesta


Pirttiä



Työkaluja





Lääkkeitä



Vanhoja sen aikasia suksia ja sauvoja



Reppuja



Porojen länkiä ja poropulkka/ahkio



Poropulkassa kenkäheiniä





Hihnavaaran pirtti




Tässäpä näitä, kallisarvoisia muistoja! Nyt Mosku - lajinsa viimeinen elokuvan kimppuun. Elokuvassa esiintyvä yksi härjistä on muuten tilan nykyisen isännän isän härkä ja hän näytteleekin elokuvassa. Ovat sukua Moskulle. Hyvää loppuviikkoa ja viikonlopun odotusta kaikille!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kyläselän asuinkenttä - Metsälappalaispäivien tutustumiskohde

Metsälappalaispäivien toisena päivänä, eli sunnuntaina, käytiin tutustumassa kahteen eri kohteeseen Savukosken Sompion alueella. Ensimmäisenä esittelen ja kerron teille toisesta tutustumiskohteestamme, Kyläselän asuinkentästä, Sompion alueen metsälappalaisten viimeisestä talvikylästä. Kyläselän asuinkenttä on Museoviraston suojelema ja paikalla on opastekyltti. Asuinkenttä eli siida sijaitsee Savukosken Tanhuasta Lokantietä (tie 9673) 12 km pohjoiseen, Lokkaan päin.

Olipas mielenkiintoista käydä tutustumassa opastetulla kierroksella Kyläselän asuinkenttään. Ei sitä ole osannut ajatella mikä rikkaus meillä onkaan tuolla metsissä. Ja niin ihmeellistä. Kyläselän asuinkenttä on laaja alue, alueella on saattanut asua kodissaan parikin kymmentä perhettä. Asumuksenaan siis kota. Ja niissä on asuttu nimenomaan talvella ja kesäksi on vaellettu järvien rannoille kalastamaan, kauimpaisena muistan esittelystä Kemijärven. Puolinomadina Sompion metsälappalaiset vaelsivat kesä- ja talvipaikkojen välillä.

Sompion metsälappalaisten tärkein ravinnonlähde 1600 -luvulla lienee ollut peuranliha. Peuroja on pyydetty mm. käyttämällä poroa houkuttimena. Kyläselän asuinkenttään oli suunnitteilla aikanaan myös kirkko. Mutta jotain kävi ja nykyisenään se muistini mukaan esittelystä se on sittemmin pystytetty Sodankylään.

Metsälappalaisten ja heidän perheenjäsenten pääasiallinen tehtävä oli jokapäiväisen ruuan hankkiminen. Vapaa-aikaa ja vapaa-ajan harrastuksia ei tietenkään ollut. Ravinto hankittiin luontaistaloudesta metsästämällä metsäpeuroja, muuta riistaa ja turkiseläimiä sekä kalastuksesta, joskin viimeistään 1600 luvulla metsälappalaisilla on ollut jonkin verran lehmiä ja lampaita. Viljan viljelyä ei juurikaan tunnettu. Taistelu elämästä ja kuolemasta oli ankaraa, eikä käräjöinniltäkään vältytty. Kalastus- ja metsästysoikeuksiin liittyvistä riidoista löytyy paljon mainintoja. Varsinkin kun uudisasukkaiden määrä kasvoi, riidat alkuperäisväestön ja tulokkaiden kesken lisääntyivät, mutta ne loppuivat lähes kokonaan 1700 –luvun alkupuolella.
Sallassa on ollut varsin yleisesti käsitys, että alkuperäiset metsälappalaiset suvut väistyivät uudisasukkaiden tieltä ja muuttivat joko pohjoiseen tai Venäjälle. Näin ei tosiasiassa ole käynyt kuin hyvin vähäisessä määrin. Metsälappalaiset omaksuivat hyvin nopeasti uudisasukkaiden viljelystavat ja heidän elinkeinojen painopiste muuttui luontaistaloudesta karjankasvatukseen ja viljan viljelyyn. Avioliitot uudisasukkaiden ja alkuperäisten lappalaisten kanssa yleistyivät. Poronhoito tuli kaikkien sallalaisten merkittäväksi tulonlähteeksi vasta 1800 –luvun puolessa välissä. " -http://www.sallawiki.fi/wiki/Juhlapuheet - Lainaus Pekka Lassilan Itsenäisyypäivän juhlapuheesta 6.12.2012

Kuvia Kylänselän asuinkentästä. Joku ehkä saattaa ajatella, että pelkkää metsää vain on kuvannut, kun ei näihin nyt oikein saanut näkymään niitä uuneja sun muita, mutta jos näistä jotakin selviäisi.




Alueen yksi uuneista. Kiviä sammaleen alla.



Alueella kasvava heinä kertoo siitä, että alueella on ollut asutusta. Mutta alueella on myös paljon muunlaistakin maastoa, ei pelkästään heinää. Kävellessäni alueella tuntuu kuin jalan alla olisi kiviä, alusta tuntuu kovalta. Olisikohan se  vain tallautunut sitten niin kovaksi kun pienellä alalla on ollut paljon asutusta.



Uunin pohjaa. Kiviä näkyy.



Asuinkenttää.



Alueella kasvoi vanamoa.



Tämä esine oli löytynyt, vain kaksi päivää ennen meidän vierailua, asuinkentän 
yhden uunin päältä sammaleen alta. Emme tiedä, eikä löytäjäkään tiennyt mikä se on. Sitä arvuuteltiin että liittyisikö jotenkin uuniin.
Toki siis tiedämme noitarummun, mutta noitarummun päällä oleva rauta, mikä se on?


Asuinkentän vanha kuusi.



Kuusi verrattuna pieneen puuhuun.


Asuinkenttää



Kävimme myös kävelemässä esi-äitiemme, kuten Kyläselän asuinkentän esittelijä Leena Pyhäjärvi asian mainitsi, jalanjäljissä Seitajärvellä, jonne oli asuinkentästä matkaa 150metriä ja josta esi-äidit ovat hakeneet vettä. Valitettavasti siitäkään järvestä ei ole nyt kuvaa, koska vastassamme, kuljettuamme 150 metriä, oli jänkä ja Seitajärvi vain pikkuisen pilkisti jängän takaa.


Lisäksi me poikkesimme päivän päätteeksi esittelyjen jälkeen Lokan tekojärven rannassa. Lokan tekojärvi oli Kyläselän asuinkentästä enää n.20 km päässä, niin päätimme poiketa. Vierailu Lokassa ei kuulunut enää metsälappalaispäivien tutustumiskäynteihin, vaan oli ns. ihan "omatoimimatka".


Lokan tekojärvi, Lokan kylässä



Lisään vielä tuohon edelliseen postaukseen, Metsälappalaispäivät Savukoskella, että esillä oli paljon muutakin kuin vain postauksessa mainitsemani asiat. Siellä oli muutama torimyyjä, aiheeseen liittyviä työnäytöksiä, arvontaa ja esillä oli myös poropulkkia eli ahkioita, poron vetämiä ahkioita ja vanhoja valokuvia. Lisäksi siellä arvuuteltiin Tossu-Houkan, Tossu-Houkka oli vanha poromies, en muista oikeaa nimeä, mutta Tossu-Houkka on siis lempinimi, mikä on mielestäni yleistä vielä tänäkin päivänä että poromiehillä on lempinimiä, joita käytetään oikean nimen sijaan, suopungin pituutta. Ko. suopunkia ei oltu avattu sitten 1960-luvun. Ja nyt se sitten avattiin päivän päätteeksi ja mitattiin ja mitan oikein arvannut sai palkinnon ja kaikkien muidenkin osallistujien kesken arvottiin käsityöaiheisia palkintoja. Lauantaipäivän päätteeksi suopunki avattiin ja se oli 34,8m pitkä. Minä arvasin 34 m, mutta joku muu oli arvannut vielä lähemmäs ja palkinto ei osunnut tällä kertaa minun kohdalle. Edelliseen Metsälappalaispäivät Savukoskella -postaukseen pääset tästä linkistä.

Metsälappalaispäivien anti jatkuu vielä yhden postauksen verran, sitten myöhemmin.

maanantai 7. elokuuta 2017

Metsälappalaispäivillä Savukoskella

Menneenä viikonloppuna järjestettiin koko viikonlopun kestävät Lapin historian ensimmäiset metsälappalaispäivät. Ne järjestettiin Savukoskella, Sallasta, noin tunti pohjoiseen. Ensimmäisenä päivänä, lauantaina, kuultiin luentoja mm. sukututkimuksesta ja muinaisista löydöistä. Kävimme myös tutustumassa Hotelli-Ravintola Samperin Savotan Kemijoen rannassa olevaan Kallioniemen seitaan. Seita on ollut olemassa jo vuosia, mutta siitä ei ole juurikaan tiedetty. Seita oli pyhänä pidetty paikka, kivi tai muu luonnonmuodostelma, jonne vietiin esim. metsästysonnen toivossa mm. kalaa, poronlihaa tai poronsarvia. Seitakiviä voitiin voidella poronrasvalla. Vielä 1600 -luvulla seidoille uhraaminen oli yleistä. Kristinuskoon tulemisen myötä pääasiassa seitauskomuksista luovuttiin. Seitojen palvonta ja seidoille uhrien vieminen oli keskeinen osa vanhojen lappalaisten muinaisuskontoa. Lisäksi lauantaina oli perinteiset torimyyjäiset luentojen ohessa.

Haluampa vähän sitten kertoa mettälappalaisuuesta, koska olen ikäni asunu ja syntyny niillä seuvuilla missä on mettälappalaisuutta. Koen tai ainakin toivon, että minunkin suvussani olisi edes hitusen mettälappalaisuutta. En tiedä, että minun sukuani olisi tutkittu niin, että tietäsin, että siellä olisi mettälappalaisuutta, olisi mielenkiintonen joskus selevittää sekin asia. Ja kyllä se jossakin määrin kiinnostaa, että mitä on ollu ennen meitä. Ja aina kun on vaan mahollisuus tutustua erikoisempiinkin paikkoihin, niin sillon pitää käyttää tilaisuus hyväksi. Joten lähimme liikkeelle lauantaina toritapahtumaan ja sunnuntaina sitten vähän kauemmas, joista kerron vielä sitten omissa postauksissaan.

Muutamia poimintoja Metsälappalaispäivistä jaetusta lehtisestä.

"Metsälappalaisuus on elävä lappilainen kulttuuri, jonka juuret ovat Lapin yhteisessä historiassa. Nykyiset metsälappalaiset polveutuvat Lapin vanshimmista tunnetuista alkuperäisasukkaista. Monet heistä ovat edelleen samoilla asuinseuduilla, joissa heidän esipolvensa ovat asuneet jo vuosisatoja sitten."
Yhtenä esimerkkinä on eräs sunnuntain kohde. Josta kerron myöhemmin.

"Jotkut kutsuvat metsälappalaisia metsäsaamelaisiksi. Metsälappalaisista on käytetty myös nimitystä keminlappalaiset ja heidän vanhaa kieltään on kutsuttu keminsaameksi. Tämä johtuu siitä, että keminlappalaisten perinteinen asuinalue on nimetty aikanaan Kemin-Lapiksi. Kemin-Lapin alueen lappalaiskylät 1600- ja 1700 -luvulla olivat: Peltojärvi, Inari, Kittilä, Sodankylä, Sompio, Keminkylä, Kuolajärvi, Kitka ja Maanselkä."
Sunnuntaina tutustuimme myös yhteen metsä-lappalaisten asuinkenttään, siidaan, josta kerron sitten myöhemmin. Silloin olot ovat olleet aika alkeelliset.

Myös Sallasta on löytynyt muinaisjäännöksiä ja pyyntikuoppia ym.

Lapissa pohjoissaamelaiset, inarinsaamelaiset ja kolttasaamelaisten kielet ovat säilyneet, niin kemin-lappalaisten kieli on hävinnyt, niin monet ajattelevat että myös metsälappalainen kulttuuri on kuollut.

 " Metsälappalaiset olivat koko nykyisen Suomen alueelle levittäytyneitä kivi- ja pronssikaudelta polveutuvia kantasuomalaisia. Elantonsa he hankkivat luontaistaloudessa kalastamalla ja metsästämällä peuroja, hirviä sekä muuta riistaa. Elämää säätelivät pitkät pyyntimatkat sekä vuodenaikojen mukaan rytmittyvä asutus kesä- ja talvileirien välillä. 1600-luvulle tultaessa olivat metsälappalaiset suurimmaksi osaksi sulautuneet muuhun väestöön omaksuen näiltä karjankasvatuksen ja maanviljelyn. " -http://www.sinikivi.com/keskustelu-sinikivi-com/historia/17739-kantasuomalaiset-ja-metsalappalaiset

Harmillisesti mulla ei ollukaan paljoa kuvia lauantai-päivältä, kun ei ollu torilla kamera mukana ja ei tullu sitten sisällä luentosalissakaan otettua kuvia, vaikka aattelin, että ois ollu ne yhet kuvat, mutta ei niitä löytyny enää. Niin tässä jotain kuvia lauantai-päivältä.


Seita-kivi. Kemijoen rannassa Hotelli-Ravintola Samperin savotan takana.
Seita-kivi esiteltiin meille ja lopuksi siellä sai käydä tutustumassa.




Luentosalissa oli esillä metsälappalaisten Lapin pukuja ja luhkia.




Poiminta Metsälappalaispäivien esitteestä.


Poiminta Metsälappalaisesitteestä. Vanhat Kemin-Lapin lapinkylät.



Metsälappalaisuus elää yhä, kun muistamme vain sitä vaalia ja rohkeasti tuoda esiin ja olla ylpeitä alkuperästämme ja esi-isistämme ja -äideistämme!

torstai 3. elokuuta 2017

Tornion Arboretum

Selailin viime viikolla Tornion kaupungin nettisivuja ja etsiskelin sieltä Tornio-Haaparannan nähtävyyksiä, kun suunnittelimme päiväseltään käytävää kesäreissua Ruotsin Haaparannan Ikeaan, niin aattelin, että olisi mukava poiketa siinä samalla jossain muuallakin. Sattumalta sitten törmäsin ko. nettisivuilla surffatessani Tornion Arboretumiin. Koskaan en ollut kuullutkaan enkä tiennyt että Torniossa on arboretum, joten sinne ehdottomasti.

On mukava nähdä ja kokea kaikkea uutta ja nähdä uusia paikkoja. Sunnittelimme Haaparannan reissua jo alkukesästä, mutta silloin tuli muita kiireitä, niin se sitten jäi ja nyt sadepäivänä kuluneella viikolla päätimme sitten reissuun lähteä. Meiltä on aika huokonen Ruotsin Haaparannalle, joten ei ihan joka päivä tule lähettyä ja sitten ku lähtee niin yrittää käyä muuallakin, vaan aika ei aina taho riittää päivässä kun välimatkat on niin pitkät. Mutta enpä minä vaihtais pois nykyistä asuinpaikkaa, enkä viime tiistain Ruotsin reissua. Se oli kiva reissu pitkästä aikaa! Me kun on ruukattu tehä aina kesällä joku automatka jonnekki etelä-suomeen, niin nyt ne on vaan jääneet, niin oli kyllä pitkästä aikaa mukava reissu. Tietty kun shoppailin kaikkia uusia juttuja kans Ikeasta! ;)

Katselin Tornion arboterumin nettisivuilta tulostettavaa pohjakarttaa ja aattelin ennakkoon kartan perusteella, että se on isokin puisto, mutta paikan päällä se osoittautui vääräksi. Mutta ei huono ollenkaan ollut, että oli pieni. Aivan sopivan kokoinen ja sinne mahtui kaikki mitä tarvitsi. Sopiva kaunis pikku puisto! Tosin paikalle ei ollut päätieltä opasteita, joten ajoimme ensin ohi. Vasta kohdalla tienhaarassa oli pieni pastellinsävyinen opaste, josta tiesimme että tuolla tien
päässä se on.

Suurin osa kukista ja kasveista oli varmaan jo kukkinut, ja osa oli vielä kukkimatta. Osa toki kukki nyt, mutta täytyy ensi kerralla ajoittaa reissu Tornioon siihen aikaan kun rodot eli alppiruusut kukkivat. Eli alkukesästä ja sitten vielä joskus loppukesälläkin. Puisto oli erittäin siisti. Nurmikot oli kantattu hienosti ja en nähnyt rikkaruohoja missään. Myös leviävät kasvit oli saatu pidettyä hyvin aisoissa. Töissä näytti olevan silloinkin kaksi puutarhuria. Vähän lähdin katsomaan arboretumia silläkin mielellä kun olen yrittänyt saada ideoita omaan puutarhaan ja etsin yhtä tiettyä keltaista perennaa mikä kukkii nyt ja pitkä. Olen miettinyt että olisiko se tarha-alpi ja mahdollisesti se on se.

Jospa sitten, enemmän kuvia vähemmän sanoja.


Sisäänkäynniltä. Tämä ei ole se pastellinsävyinen opaste josta yllä puhuin, parkkipaikan sisäänkäynniltä on tämä kuva.



Sisäänkäynnillä on joka kesä vaihtuvat kesäkukkaistutukset.




Sisäänkäynnin huolto- ja wc-rakennus.
Shakkiruudut etualalla, siellä voi pelata kesällä shakkia, 
pelinappulat saa kysymällä puutarhureilta.





Yrttitarha



Yrttitarhassa kasvaa pionit







Rosarium
Rosariumissa näkyi olevan kesäkukkaistutuksia ja ympärillä ruusupensaita






Kivikkotarha



Tunturiunikko





Ihania kaarisiltoja oli alueella paljon!



Kivipuro






Alppiruusut olivat jo kukkineet



Kivikkotarhaan päin kuvattu






Ehkä joskus uudestaan, alku- ja/tai loppukesällä. Pienessä puistossa oli yllättävän paljon nähtävää, kaikkea en edes tänne kuvannut. Elokuu vaihtui ja taisimpa ekan kovan ukkosen kuulla tälle kesälle. Hyvää alkanutta elokuuta, kesäkuukautta kaikille!