pelaguu.blogspot.com

torstai 22. syyskuuta 2016

Raja-Joosepin kenttä

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntasimme yhden yön "ruska-lomalle" Saariselälle ja Ivaloon. Varasin luhti-/rivitalomökkimajoituksen Saariselän keskusvaraamon kautta Saariselältä. Pitkään eri majoitusvaihtoehtojen selaamisen jälkeen, edullisinta hakien, päädyttiin tähän majoitusvaihtoehtoon ja suosittelen kyllä, tässä asunnossa oli hinta-laatusuhde täysin kohdallaan. Majapaikka oli siisti, aivan kuin hotelliin olisi tullut, mutta pienenä mukavana lisänä oli vain huoneistossa oleva oma sauna. Ja muutkin palvelut olivat lähellä.

Tästä oli enää kiven heitto, noin puoli tuntia Ivaloon ja Ivalosta ei oikein paljon löytynyt eri hintaisia ja tasoisia majoitusvaihtoehtoja, sen sijaan Saariselältä löytyi ihan mukavasti, onhan se eräänlainen matkailukeskus. Talviaikaan laskettelurinteitäkin Saariselältä löytyy.  Päämatkakohteena meillä oli, miehen innostuksesta, Inarin Raja-Joosepin tulliasemalla järjestetty itä-autojen tullihuutokauppa, siinä samalla ohi mennen pääsin katsastamaan myös minua kiinnostaneet paikat. Ravintola postausta nyt sen sijaan ei tule. Tällä kertaa pihistimme, emmekä käyneet oikeastaan missään hienommassa paikassa syömässä vaan teimme ensimmäisenä iltana päivällisen mökissä. Ensimmäinen päivä oikeastaan menikin vain matkustamiseen, olimme perillä majoituspaikassa iltapäivällä ja kun ruuat oli ehditty laittaa, olikin jo ilta pitkällä. Koko päivä oli vesisateinen. Poikkesimme kuitenkin vielä illalla Kaunispään huipulla, mutta vesisateen ansioista siellä ei nähnyt minnekään, kaikki oli yhtä sumua.

Seuraava aamu valkeni selkeämpänä, oli aika lähteä liikenteeseen, sillä tälle päivälle oli varattu kaikissa paikoissa käyminen ja illalla vielä kotiin ajo. Ilmassa oli jo syksyn tuntua ja hieman värejäkin. Osin ruska vain on nyt heikko, kun koivuissa on sienitautia. Ensimmäisenä suuntasimme Ivalon taimituvalle, josta postaus tässä, sen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Venäjän rajaa ja Raja-Joosepin tulliasemaa, jossa alkoi itä-autojen tullihuutokauppa puolilta päivin. Sitä ennen ehdimme kuitenkin vielä poiketa Raja-Joosepin kentällä, josta tämä postaus kertoo. Raja-Joosepin kenttä sijaistee tulliaseman välittömässä läheisyydessä, ajo- ja kävelymatkaa tulee jonkin verran.

Raja-Joosepin kenttä on vanha, parkanolaisen Joosef Sallilan omin käsin rakentama, asuinkenttä. Asuinkentän hän rakensi itselleen ja elämänkumppanilleen Matilda Lehikoiselle 1900- luvun alussa. Matilda eli Tilta oli ollut toisen miehen vaimo, mutta nyt Joosefin elämänkumppani. Joosef Sallila laski tänne Luttojokea pitkin ja hän tuli pakoon nälkää ja puutetta. Asuinpaikan valinta erämaajoen törmällä merkitsi asettumista keskelle erämaata, ympärillä ei ollut muuta asutusta. Eikä ole tänä päivänäkään. Joen törmällä oli vain paikallisten poromiesten Uula Vallen ja Arvid Pokan rakentama sauna. Myöhemmin samalle kentälle osui toinen kulkumies, Huhti-Heikki. Hän oli kuulluut Kanadassa asueessaan Petsamon liittämisestä Suomeen Tarton rauhassa v. 1920. Sen tiedon saatuaan hän matkasi Lutolle helmiä kalastamaan. Myöhemmin asuinkentälle tuli myös Joosepin veljenpoika  Paavo Lehtinen, jonka Jooseppi kutsui Lappiin oman perillisen puuttuessa. Toisen maailmansodan syttyessä Jooseppi lähti evakkomatkalle yksin. Tilta ja Paavo olivat molemmat kuolleet ennen sodan alkua ja Huhti-Heikki oli vaihtanut asuinpaikkaa. Sodan jälkeen Jooseppi (eli Joosef Sallila) palasi tiluksilleen, eikä hän elänyt enää sen jälkeen kauaa, hänet löydettiin kuolleena kotoaan v. 1964. Hänet on haudattu Ivalon hautausmaalle.  Raja-Joosepin kenttä on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö ja valtioneuvoston päätöksellä suojeltu.

Elantonsa he saivat kullankaivuusta, helmenkalastuksesta, kalastuksesta ja metsästyksestä sekä poronhoidoista. Porojen lisäksi tilalle hankittiin myös lehmiä ja lampaita. Heinää niitettiin pihapiiristä ja lähisaaresta. Yhtenä vaurauden merkkinä oli suuri perunamaa. Kun satoa riitti yli oman tarpeen Jooseppi ja Tilta myivät sitä.
" Pihapiiri on säilynyt lähes muuttumattomana: rakennuksia on peruskorjattu ja pihapiiriä on pidetty avoimena. Pihapiiristä löytyy myös sodanaikainen (1939 - 1945) taisteluhauta. Raja-Joosepin kenttä kuuluu UK-puisto - Sompio - Kemihaara Natura-alueeseen. " -luontoon.fi/raja-jooseppi

Petsamo on ollut osa Suomea 1920 - 1944, mikä tarkoittaa, että Joosepin ja Tiltan eläessä valtakunnan raja on vaihdellut. Välillä he ovat asuneet sadan kilometrin päässä Venäjän rajasta. " - luontoon.fi/raja-jooseppi

Raja-Joosepin kentään voi tutustua ympäri vuoden, mutta talvella kentälle menevää tietä ei luontoon.fi sivuston mukaan avata. Pääsy alueelle on maksuton. Raja-Joosepin kentälle menevän tien alkupää on suljettu portilla, mutta siitä saa kulkea. On vain hyvä huomioida, että kulkiessasi Raja-Joosepin kentälle ja kentällä kuljet kokoajan lähellä rajavyöhykettä. Sittemmin rajavyöhykettä on siirretty ja se mahdollistaa käymisen täällä kentällä. Ole siis tarkkana, ettet ylitä tuota rajavyöhykettä. Rajavyöhyke on merkitty puihin. Jos rajavyöhykkeen ylittää ilman lupaa se aiheuttaa hälytyksen ja seuraamukset ovat rajavartiolain mukaiset.


Ensin p-paikalta kävellään mäntymetsässä rajavyöhykettä hipoen n. 300 metriä 
ennen kuin saavutaan varsinaiselle kentälle.



Metsässä pilkottaa rajavyöhyke merkit.



Porot eivät ole päässet syömään tänne jäkälää, alue on aidattu.



Piikkilankaakin löytyi. 
Mikähän virka tällä on ollut silloin ennen vanhaa?



Raja-Joosepin kentälle nousi kymmenen vuoden aikana hurja
joukko käsin tehtyjä rakennuksia. Aluksi asuttiin saunassa, mutta pian rakennettiin
uusi pirtti valkeiksi veistetyin seinähirsin. Lehmille rakennettiin navetta. Lehmiä oli kaksi, parhaimpana aikana niitä saattoi olla neljä. Poroja reilu sata. Kentän laidalla on perunakellari, joka oli välttämättömyys. Leivinuuni/maauuni rakennettiin ulos. Huhti-Heikkikin rakensi kentälle itselleen mökin. Pihapiiri sitä ympäröivineen riukuaitoineen oli valmis 1920.
Ennen sotaa Jooseppi oli ehtinyt saada valmiiksi myös uuden asuinrakennuksen kehikon, mutta sodan tiimellyksessä venäläiset olivat sen purkaneet ja vieneet omalle puolelleen. Rakennuksen jäänteet ovat edelleen nähtävissä kentällä. Muutoin pihapiiri on säilynyt lähes muuttumattomana, rakennuksia on vain sittemmin peruskorjattu.




Sisäänkäynnistä heti
kuvassa vasemmalla lato, oikealla navetta ja käymälä.



Navetta



Navettaa sisältä



Raja-Joosepin kenttä sijaistee Luttojoen rannassa. Venäjän rajan tuntumassa. 
Luttojoen takaa avautuu Venäjän upeaa vaaramaisemaa. 

Kuvassa vasemmalla Joosepin kämppä, oikealla savusauna.



Savusauna



Savusauna, Huhti-Heikin kämppä ja maauuni.



Pieni kurkistus savusaunaan..



Joosepin kämppä ja leivinuuni/maauuni.



Joosepin kämppä






Pieni kurkistus Joosepin kämpän sisälle.
Molemmin puolin kämppää sisällä oli puulaverit, lisäksi siellä oli tulisija ja keskellä pöytä. Aivan kuin mikä tahansa nykykämppä retkeilyreittien varrella. 



Huhti-Heikin kämppä, takana sisäänkäynnillä navettarakennus sen edessä lato.


Joosepin kämppä ja taustalla aitta.



Kuvassa vasemmalle sijoittuu porojen kiinnipitopaikat ja heinäniitty. 
Oikealla Joosepin kämppä ja savusauna.



Pihan perällä oleva aitta



Aitalta kuvattuna pihapiiriä.

Kuvassa vasemmalta oikealle:
Huhti-Heikin kämppä, lampola, kaivo, navetta ja käymälä, lato.
Keskellä etualalla vinnari eli nahan pehmittämiseen käytettävä
väännin.



Joosepin kämppä vasemmalla ja keskellä Huhti-Heikin kämppä



Vinnari



Pihapiiriä, jossa vasemmalla Huhti-Heikin kämppä ja oikealla navettarakennus ja lato, keskellä lampola.


Kellari, joka taas sijoittuu toiseen suuntaan sisääntulosta.
Aitta on sisääntulosta vasemmalla ja kellari oikella.
Kaikki muu sijoittuu niiden keskelle.



Kellarilta päivän kuvattuna. Luttojoki virtaa oikealla.
Keskellä kuvassa jo heinittynyt taisteluhauta, joka kulkee Luttojoen suuntaisesti,
kohti savusaunaa ja uuden asuinrakennuksen perustukset kuvassa vasemmassa reunassa.
Ne eivät varsinaisesti siinä mitenkään näy, paikan päällä siinä näkyy kiviä.



Kentällä on yhä nähtävissä sodan aikainen taisteluhauta,
joka on kaivettu joen suuntaisesti rantatörmälle.



Vasemmalla käymälä ja navetta, sitten lato. 
Oikealla etualalla, keskellä lampola ja  laidassa Huhti-Heikin kämppä.



Käymälä, navettarakennus ja lato. Lampola oikeassa reunassa.


Lampola


Lampolaa sisältä



Lukko



Kerrassaan hieno paikka, ja herättää kunnioitusta. Kovalla työllä on kaikki rakennettu, eikä elämä varmasta ole ollut talvella helppoa.


Nyt toivottelen jo kaikille oikein hyvää loppuviikkoa, viikonlopun odotusta ja nautinnolista syyskuun viimeistä viikonloppua!

maanantai 19. syyskuuta 2016

Ivalon taimitupa

Tuona samaisena syyskuun ensimmäisenä lauantaina, kun poikkesimme Inarin Raja-Joosepin tulliasemalla itä-autojen tullihuutokaupassa, kävin myös Ivalon taimituvalla. Se oli yksi listalla olleista käyntipaikoista, joihin halusin tutusta reissullamme Saariselälle ja Ivaloon. Poimin tähän myös tuosta aiemmasta postauksesta, että kun lähdimme reissuun Saariselälle, myös mieheni oli innostunut lähtemään itä-autojen tullihuutokaupan vuoksi. Yleensä se mene niinpäin, että minä haluan johonkin reissuun ja tämäkin reissu oli suunnitteilla jo viime syksylle, mutta lähtemiseen tarvitaan meillä aina kaksi ja sitä haluamiseen, joten oli minulla aivan oiva tilaisuus tutustua muihinkin kohteisiin reissullamme.

Ivalon taimitupa on Suomen pohjoisin taimitarha, josta voi ostaa monenlaisia taimia ja juuri niitä lajikkeita, jotka selviävät Ylä-Lapin oloissa, mutta joukkoon mahtuu myös kasveja, jotka vaativat menestyäkseen aktiivista hoitoa. Bongasin sieltä mm. karpalon taimia. Tällä kertaa ne jäivät kuitenkin ostamatta, koska ne oli juuri siirretty amppeleihin ja hinta oli tällä kertaa minulle likaa. Mutta kova polte jäi saada niitä, olisikohan teillä vinkata mistä saisin, esim. jokin verkkokauppa, niitä? Kas vain, tässä selatessania internettiä huomasin, että myös Peuraniemen taimisto toimittaa taimia myös yksityisille henkilöille, josta nämäkin taimet siis ovat. Tiedätkö muuta paikkaa? Alunperin oli ajatus, että saisin tilattua taimet ja tulppaanin sipulit samasta paikasta, mutta en jaksanut enää odotella, vaan ostin jo tulppaanin sipulit, niistä myöhemmin oma postaus. Ja ajatelkaa, minä saan pidettyä järjen käsissä, sillä tälläkään reissulla ei tarttunut yhtään mitään muutakaan tainta matkaan!! Karpalon taimi olikin minulle aivan uusi juttu, tai lähinnä se, että sitäkin voi kasvattaa kotitarveviljelynä taimesta. Taimet tulivat siis Peuraniemen taimistolta. Onko sinulla jo niitä, karpalon taimia? Minkälaisia kokemuksia on karpalon kasvattamisesta? Innolla olisin halukas kokeilemaan, tai lähinnä lahjaksi menisivät taimet, mutta samalla siinä varmasti olisivat minunkin sormet mullassa.


Sisääntulossa tervetulotoivotus



Sisään taimipihalle





Kukkakaupan puoli, sisäänkäynti


Kannattaa lukea myös postaus itä-autojen tullihuutokaupasta, vaikka autot eivät kiinnostaisikaan. Se löytyy tästä.

Hyvää uutta viikkoa kaikille, syyskuun toiseksi viimeistä viikkoa!

Ps. tämä postaus ei ollut maksettu mainos, eikä ole tehty yhteistyössä

perjantai 16. syyskuuta 2016

Itä-autojen tullihuutokauppa Raja-Joosepissa - Plyysi penkkisen Volgan metsästys

Syyskuun ensimmäisenä lauantaina järjestettiin Inarin Raja-Joosepin tulliasemalla toinen laatuaan oleva Itä-autojen tullihuutokauppa. Ensimmäinen sellainen järjestettiin Sallassa heinäkuussa, josta tein etukäteispostauksen ja siihen pääset tästä. Siellä myös tarkemmin siitä miten autot ovat joutuneet tälle puolen rajaa. Kyseessähän on siis tarkemmin sanoen Venäjältä tulleiden pääasiassa venäläisten automerkkien huutokauppa. Ja autoilla ajoivat, vuoden vaihteen kahta puolen, tulleet pakolaiset. Mekin olimme siellä, Raja-Joosepissa, ei niinkään autoa hankkimassa ja vaan kiinnostuksesta. Ja todettakoon, että nyt oltiin kerrankin miehen innostuksesta lähössä, niin samalla siinä hoitui myös minun kiinnostuksen kohteet ja "ruska-reissu" Saariselälle/Ivaloon.

Tällä kertaa napsin myös kuvia noista harvinaisuuksistakin. Ja niitä herkkuja pääset katsomaan myös sinä tässä postauksessa. Sallan Itä-autojen tullihuutokaupassa bongasin yhden tumman sinisen Volga herkun, jossa oli nätit plyysipenkit, harmittelin sitten jälkeenpäin kun en ottanut kuvaa tuosta komeudesta, joten tänne oli lähdettävä etsimään 36 auton joukosta samankaltaista, ellei jopa samanlaista. Yhden Volgan kohdalla melkein tärppäsikin, mutta ei niissä oikein samanlaista ollut, joten jäi sitten kuvat sisältä ottamatta. Volgathan ovat niitä yksiä keräilyharvinaisuuksia, joista Sallan huutokaupassakin maksettiim monia tuhansia euroja. Oli myös mukavaa seurata miten autot lähtivät käyntiin, vai lähtivätkö ollenkaan. Huutokaupassa tehtiin myös ostajien välillä kauppaa, joku saattoi ostaa auton, ja joku ottikin siitä vain rengaat ja loput meni romuttamolle. Romuttamoltakin oli siellä ostaja paikalla niin Sallassa kuin Inarin Raja-Joosepissa. Bongasimme myös ostoaikessa olleen Peltsin Lappi ohjelmasta tutun tervankeittäjä Enskan, Kutturasta. Meklarina toimi sama vanha tuttu Suomen Radion Rovaniemen Radion (ent. Lapin radio) toimittaja Juha Mäntykenttä. Onneksi sattui ihan hyvä, mutta kylmä sää huutokauppapäiväksi, epävakaiselta vaikutti ensi alkuun, mutta poutaa oli.

Volga





Taisi olla huutokaupan ainoa nappi-silmä Lada



Volga






Linkkejä Raja-Joosepilla pidettyyn tullihuutokauppaa:
Keskisuomalainen-Volgat kiinnostivat..

Hyvää viikonloppua kaikille!

tiistai 13. syyskuuta 2016

Aatsingin wanha vanhainkoti

Elokuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme puolukan poimintaretkemme Sallan Aatsingin kylään. Siellä kävimme tutustumassa samalla myös jo lakkautettuun Aatsingin vanhainkotiin. Hyljätty rakennus henkii aavemaisuuttaan, sillä puhutaan, että siellä kummittelee. Ja mistäpä ei tämän tyylisestä paikasta olisi moisia huhuja. Googlettamallikin löytyy juurikin siihen viittavaa materiaalia. Eikä tämä ole auki yleisölle. Pihapiirissä voi silti piipahtaa.

" Sallan perukoilla, lähellä itärajaa sijaitsevan hoitolaitoksen historia juontaa juureensa
vuoteen 1927, jolloin tontille rakennettiin kunnalliskoti kylän vanhuksia ja muita työkyvyttömiä varten. Kunnalliskoti tuhoutui tulipalossa vuonna 1929. Vanhainkodin rakentaminen kunnalliskodin raunioille aloitettiin 28.5.1948 ja ne saatiin päätökseen seuraavana vuonna. Arkkitehti Heimo Vesikarin suunnittelma päärakennus käsittää kahdesta kerroksesta ja vintistä koostuvan vanhainkotiosan ja siihen liitetyn siipiosan, jossa sijaitsivat ruokala ja johtajan asunto. Lisäksi tontille rakennettiin saman arkkitehdin piirustusten pohjalta karjatupa, navetta ja sikala/kanala. Vanhainkotiin rakennettiin kellarikerros vuonna 1956. Uusin rakennus on vuonna 1974 arkkitehtitoimisto Aarre
Holttisen piirrustusten pohjalta valmistunut tasakattoinen rivitalo, joka toimi henkilökunnan asuntolana.  
Jokainen kynnelle kykenevä vanhainkodin asukas otti osaa talon töihin. Maataloudessa pyrittiin omavaraisuuteen. Maatila tarjosi asukkaille tekemistä niin pelloilla kuin navetassakin. Käytännössä kaikkien asukkaiden ollessa kotoisin samalta kylältä tunnelma oli kotoinen ja luonnon läheinen. Maatila lakkautettiin ja pellot paketoitiin vuonna 1972. Päärakennus remontoitiin vuonna 1977. Vanhainkodin muutettua Sallan kirkonkylälle Hopeaharjuun Aleksis kiven päivänä vuonna 1993 vanhat rakennukset jäivät autioiksi." http://kniexp.org/aatsinkin_vanhainkoti/vanhainkoti.html

 Kaksi kerroksinen vanhainkoti-rakennus oikealla
ja yksikerroksinen siipiosa, jossa ruokala ja johtajan asunto kuvassa vasemmalla.



Kuvassa vasemmalla vanhainkoti -rakennus ja oikealla navetta ja sikala/kanala.
Pellot ovat tätä nykyä vuokralla ja niitä tehdään edelleen.
Nytkin siellä taisi lampaat laiduntaa.



Tasakattoinen rivitalo, joka toimi henkilökunnan asuntolana.




Lopussa vielä linkki nettisivulle, jossa lisää hyviä kuvia ja tietoa paikasta, josta myös tuo ylempi lainaus on otettu.

kniexp.org-Aatsinkin vanhainkoti

Tässä linkki myös blogini juttuun Aatsinigin kylästä.

Hyvää uutta syyskuista viikkoa kaikille!