pelaguu.blogspot.com

maanantai 23. tammikuuta 2017

Petservaaran näköalatornilla

Loppiaisviikonlopun mentyä, suuntasimme kelkkailemaan Sallan Aatsingin kylän Petservaaraan. Kohtuu hyviä ilmoja on meillä nyt riittänyt ja kaamoksen mentyä nyt on saatu jo aurigon paistettakin, kovin korkealta se ei vielä paista, mutta vähän ja matalalta, silloin valo on kyllä kauneimmillaan. Tuona talvisena maanantaipäivänä aurinkokin hieman pilkisti, mutta kaamos taisi olla vielä päällä ja pilviverhokin edessä, tuuli oli kova, mutta ilma muuten hyvä pikku kelkkailuretkeen. Tässä kuvia sieltä.

Petservaaraan menee talvisin virallinen kelkkaura, kesällä sinne ei mene polkua, mutta metsän läpi kelkkauran pohjaa pitkin sinne pääsee. Lähdimme matkaan Aatsingin vanhainkodin kulmilta, ja siitä matkaa Petservaaran päälle oli n.5km, karkeasti arvioituna. Kelkkauran tunnistaa punaisista, puisista, lumen kuorruttamista reittimerkeistä.


Ajeltuamme hyvän tovin, vastassamme oli mukava, kesy poro.




Auringon värjäämää kaamostaivasta.



Hei, hei poro!



Petservaaran päällä on puuvaja, tulistelupaikka ja näköalatorni.




Näköalatornista avautuvat maisemat Aatsingin kylän yli.
Sieltä näkyvät Venäjän puolen Sallatunturit kuin myös uudet Sallatunturit.






Lähettiin laskeumaan alaspäin, niin huomattiin mitkä maisemat
 olivat menomatkalla jääneet selän taakse.
Aatsingin kylä avautui eteemme.




Tässä linkki Retkipaikan kirjoittamaan juttuun heidän käynnistään Petservaarassa kesällä.

Hyvää, talvista uutta viikkoa kaikille!

perjantai 20. tammikuuta 2017

Suomu Snowcross

Bensan katkua, moottorinpärinää, odottavaa tunnelmaa, hurjia hyppyjä... Loppiasviikonloppuna Suomutunturissa riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita nyt toista kertaa peräkkäin kun siellä ajettiin Suomu Snowcross -moottorikelkkakisat. Suomutunturi sijaitsee Kemijärven kaupungissa, kuitenkin muutamia kymmeniä kilometrejä Kemijärveltä Kuusamoon päin. Mitäpä on sitten ite kisa?


" Snowcross on maastokilpailu suljetulla radalla. Sitä ajetaan luonnonmukaisella alustalla, johon kuuluvat hyppyrit, urat, ylä- ja alamäet. Radan materiaali on lunta ja radan pohja jäädytetään usein. " - moottoriliitto.fi

Suomulla ko. kisa oli yleisöystävällinen stadionkisa. Luokkia oli 8; kaksi eri-ikäisten juniorisarjaa, naistensarja, harraste, veteraanit, semi pro, pro stock ja pro open. Huiput aijoivat siis viimeisenä. Kuvatkin tulevat olemaan siinä järjestyksessä kuin kisat ajettiin. Mutta itekkään en tiiä missä kohtaa vaihtuu sitten sarja kuvissa, mutta suurin osa kuvista on pro luokkien ajoa. Mutta jospa niistä pääsis tunnelmaan.
Huippu- eli ammattilaiskuskien kisassa olikin jo ihan eri vauhti kuin esim. naisissa tai harrastesarjassa. Kuljettajia oli viidestä eri maasta; Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Virosta ja Venäjältä. Viime vuonna kisassa oli nyt jo Ameriikassa mainettava niittävä suomalainen Aki Pihlaja.
Rata oli jouduttu nyt lyhentämään normaalimittaisesta, koska lammen jäälle ei voinut rataa tehdä. Jään painon piti kestää tamparin ja lumen yhteispaino, riskiä ei oltu haluttu ottaa. Sitämyötä kun rata oli lyhyempi kuin normaalisti, kilpailijat joutuivat ajamaan tuplamäärän tavallisen kisan kierroksia.

Mekihän oltiin sielä paikanpäällä, ei kilpailemassa vaan yleisönä, ku viime vuonna oli niin kova pakkanen, niin nyt, nyt pääsin seuraamaan ihan uutta lajia. Kaikkia pitää kokeilla ja tämä oli kyllä kerrassaan elämys! Ihan toisenlaista kuin porokisat. Valitettavasti rata oli vain lyhempi ja muutenkin erilainen kisa verrattuna normipituiseen rataan. Yleisöä oli mielestäni paljonkin vähempi kuin esimerkiksi porokisoissa, joissa on tullu pyörittyä jo pikku likasta asti, siis vaahtosammuttimen kokoisesta asti ainaki.

Kisa-alue



 Kilpailijat ajavat lähtöpaikalle



Tässä juniorikuskien menoa.



Lumi vain pöllysi kun kurvissa kaarrettiin lujasti ja matka vain jatkui, 
ulosajoiltakaan ei vältytty.



Kisa-aluetta. Kelkat ja kilpailijat odottavat lähtökäskyä reittikatselmukseen,
ennen varsinaista starttia.



Väliajalla odotetaan aamupäivän ajojen palkintojen jakoa.
Eniten paikalla oli tietysti kelkkaväkeä, huoltojoukkoja ym.




Naisissa kilpaili Hanna Pihlajaviita, hänen huoltojoukkojaan.



Lähtöpaikalla odotetaan käskyä ajamaan katselmuskierros.



Sitten mennään ja hyppäytetään kelkkaa korkealle..



Sievempää ajoa..




Maaliviivan kohdalla oli hyppyri, siitä pro luokan ajajatkin hyppäyttivät 
kelkkojaan ilmaan.




Jo heti sitten seuraavana maanantaina innostuttiin lähtemään itekki kelkkailemaan. Siitä myöhemmin lisää, kun pääsen taas jatkamaan retkeilypostausten suman purkamista.

Mainittempa vielä että tämä ei blogiyhteistyö, eikä muukaan mainos.

Vauhdikasta viikonloppua kaikille!

maanantai 16. tammikuuta 2017

Kuusi kuvaa kesästä

Sain jo ennen joulua kaksi samaa haasteetta. Haasteen ohje kuuluu näin:

Kuusi kuvaa kesästä -haaste 
Haasteessa on tarkotus esitellä mennyttä kesää kuudella kuvalla.

Ehkä minun kohdallani otsikko voisi olla Kuusi kuvaa kesästä +2. Vähän Lapin lisää. ;)

Kiitos Navettapiian puuhamaa ja Satupuutarha haasteista.

Tartun vasta nyt näihin haasteisiin, kun kiirettä on pitänyt ja hieman olen kyllä priorisoinut missä järjestyksessä mitäkin postausta laitan jakoon. Retkeilemässäkin on ehitty käyä jo monen monta kertaa sitten joulun jälkeen, mutta ennenko alan purkamaan retkeilypostausten sumaa, julukasen tämän postauksen. Saattaapi vain tuo olla niinki, että mulle ois vielä yks haaste jossaki, mutta minoon kadottanu sen.. Tai no sama pää kesät talavet, ni eikait tuota muista missä blogissa se yks haaste oli, ilimineeraappa ittestäs, jos oon jonku haasteen unohtanu. Kiitos! ;) Pitäsköhän minun ihan julukisesti myöntää, että minoon ollu huono viimeaikoina muiden blogien lukemisessa. Anteeksi ja pahoittelut tästä. Vaikka kyllä minoon niitä selannu, mutta se yks on vaan unohtunu..

Sitten se vaikein osuus, tai toinen niistä.. Ettiä kuvia menneestä kesästä.



Jotain perennojakin pihastani siis löytyy ja sipulikukkia aina kokeilen kasvattaa.
Syksyllä maahan ja keväällä odotellaan. Viime vuonna tuli taas pettymys. 
Tulppaanipenkissä aukesi ainostaan tämä kaunokainen 'Double beauty of apeldoorn'.
Etupihan sipulipenkki ei onnistunut, siitä ei lähtenyt yksikään kasvamaan.



Aina uskollinen Vuorenkilpi. Se jaksaa kukkia vuodesta toiseen, vaikka
on jo varmasti vanhakin.



Viime kesänä pääsisin osallistumaan nyt kunnolla Avoimet puutarhat -
teemapäivään. Tässä yksi puutarhoista. Vierailin Rovaniemellä.
Mikäli vain päivä sattuisi tälle vuodellekin hyvin, niin 
mieleni tekisi hieman taas laajentaa ja käydä nyt jossakin muualla kohteissa Lapissa tai Oulussa.
Sen aika näyttää. Viime vuonnakin suunnittelin jo laajempaa Lapin turneeta päivälle, mutta päivässä ei tunnit riitä niin kävin vain Rovaniemellä. Sielläkin oli monta kivaa kohdetta auki ja koko päivän siinä sai kulumaan. Onneksi oli ihan kiva aurinkoinen päivä, vaikka aluksi meinasi sataa.
Juttua Avoimista puutarhoista klikkaamalla tästä.



Yksivuotiset kesäkukat ovat tärkeä osa kesääni. Ne kuuluvat aina,
lähes poikkeuksetta kesääni. Pihallani ei paljoa vielä kuki mitään perennoja, 
koska se on kokenut kovan mylleryksen ja muutoksessa piha on kokoajan kesällä.
Tässä viime vuoden kukkivia. Ja ostan ne suoraan torilta, en kasvata itse.
Ja voin jo nyt sanoa, että en tule kasvattamaan tänäkään vuonna mitään itse. 
Tylsä puutarhuri! :D Mutta kun mikään kasvatus ei onnistu niin näillä mennään.
Tähän ensi kesän kesäkukkaprojektiin minulla on kuitenkin myöhemmin tänä keväänä
tulossa jotain siihen liittyvää, arvaatko jo ehkä mitä? ;)



Retkeily ja paikkoihin tutustuminen on iso osa kesääni ja vuoden kiertokulkua.
 Poimin tähän vielä yhden retkikohteen menneeltä kesältä.


Karran kämppä



Ikimuistoisinta ja parasta kesässäni oli ehkä reissu Hailuotoon. 
Ensimmäistä kertaa ko. paikassa ja ns. "isommassa" autolautassa.
Haaveena vielä joskus ehkä yöpyä saaressa. Kaunis paikka.

Hailuodon reissusta voit lukea täältä.



Olimpas aika tylsä tai hei ehkä en ollutkaan, (laitoin jo aiemmin julkaistuja kuvia kaikki..) 
Saako laittaa vielä siis yhen tai kaks kuvaa? Laitan joka tapauksessa vielä lopuksi kaksi ennen julkaisematonta kuvaa kesältä.

Tärkeä osa elämääni on koirani cairnterrieri Roosa. 
Hän on nyt 8vuotta.



Siinä minä oon koiran kanssa Hailuodon Marjaniemessä viime kesänä.




Toinen on tämä haasteen saajat ja niiden etsintä nimenomaan, ensin aattelin etten ketään löydä, mutta löysinpäs..

Minä lähetän haasteen eteenpäin seuraaville blogeille ja otatte haastehen vastaan, jos siltä tuntuupi, ei ole pakollista, en pahastu:

Eeviregina Jokirannassa
Lapionpistoja
Luonnon luomaa
Hurahtanut
Kaupungilaistyttö muutti maalle
Vikki kuvailee



♥:llä Pelaguu

Hyvää uutta viikkoa kaikille!

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Vuodesta 2016

Nyt se on taas jälleen tehty, kollaasit koko viime vuodesta. Kokosin yhteen postaukseen menneen vuoden tapahtumat, vuoden 2016. Tässäpä näitä, 16 kollaasia vuodesta 2016.

Tammikuussa tehtiin retki Iso Pyhätunturille, Sallatuntureille. Sitten käytiin myös lumikenkäilemässä Porttijoen Kallioportilla ja samalla pysähdyttiin Käsmänjoella ihastelemaan auringon nousua. Kevättä henkivät ensimmäiset tulppaanit sain tammikuussa. Osallistuin toisen kerran Birdlife Suomen lintujen pihabongaus -tapahtumaan. Tammikuussa vierailimme myös jälleen mökkikylämme joella; Talvipäivä joella.



Helmikuussa vietettiin ystävänpäivää mm. näiden tulppaanien muodossa. Keväinen aurinko pilkahteli helmikuun lopussa ja luntakin oltiin saatu takapihalle aimoannos sitten alkutalven; Valoa ja varjoja.



Maaliskuu jo maata näyttää... Maaliskuussa vietettiin pääsiäistä ja poikkesin myös Kuusamo opiston lumiveistopihalla. Tein kävelylenkin kauniina aurinkoisena päivänä Ruuhijoen ulkoilureitille. Poikkesimme Onkamojärven näköalapaikalla.



Huhtikuussa käytiin pilkillä, Pilkkireissu Onkamojärvelle. Tutkailtiin luontoa, huhtikuussa maata näkyvissä; Kevättä metsässä. Käytiin retkellä Ruuhitunturissa, ajettiin kotoa moottorikelkka ja huristeltiin vielä Sallatunturinkin ohi ja takaisin, tällä reissulla kilometrejä karttui, niitä tuli n. 20km, lumet olivat jo tippuneet puista.



Toukokuussa odoteltiin jo kovasti puutarhan heräämistä kevääseen; Puutarhan kevätkuulumiset, puutarhassa näkyi jo kukan nuppujakin. Puutarhassa sipulikukat tuottivat pettymyksen, niitä ei noussut etupihalla yhtään ja takapihalla vain yksi tulppu. Ja seuratiin kevään etenemistä luonnossa. Teimme retken Raajärven kaivokselle, Misiin.




Kesäkuussa ihailtiin kesän ja kevään ensikukkijoita, niin puutarhassa kuin luonnossakin. Ihmeteltiin pikkulinnun tekemää pesää kukkaruukkuun. Sekä vietettiin juhannusta ja valloitettiin Pyhätunturi.




Heinäkuussa käytiin retkellä Sallan Hautajärven Koutajoelle ja Kiviaavalle. Sallassa järjestettiin paljon media huomiota kerrännyt Itä-autojen tullihuutokauppa. Poikettiin Sodankylässä Porttikoskella ja Tanhuan kylässä olevassa Saarivaaran poroaidalla kämpillä. Osallistuin Sieluni maisema -valokuvakilpailuun.




Elokuussa poikkesin avoimet puutarhat tapahtuman kohteissa, nyt ensimmäistä kertaa kunnolla, kohteet olivat Rovaniemellä. Ne kaikki kohteet löytyvät elokuun postauksista. Kävimme myös Oulussa. Oulussa vierailin Aleniuksen puutarhalla ja Hailuodossa, Hailuto Organiumissa.



Syyskuussa tehtiin katsaus mennen kesän puutarhan kukkiviin. Kukat kukkivat nopeasti, keisarinkruunuja en ehtinyt kuvaamaan yhtään, oli lämmin ja hyvä kesä. Käytiin retkellä Aatsingissa ja poikettiin samalla Aatsingin wanhan vanhainkodin pihapiirissä. Tehtiin reissu Ivaloon ja Raja-Jooseppiin. Raja-Joosepissa järjestettiin saman moinen kuin Sallassa kesällä, Itä-autojen tullihuutokauppa. Samalla poikettiin Raja-Joosepin kentällä, vaikuttava paikka. Ja puutarhaihmisenä kävin myös Ivalon Taimituvalla, josta löytyi karpalon taimia, mutta en raaskinut ostaa. Poikkesimme myös Kaunispään huipulla. Kaikkien reissujen väliin touhusin aina silloin tällöin pihalla ja puutarhassakin.




Lokakuussa kävin retkellä Sotkanämmin luontopolulla. Saatiin kerros ensilunta. Syksyn lumitilanne oli hyvä, maa ei ehtinyt jäätyä, kun oli kohtuu kuiva syksy. Tehtiin syyslomaretki Salmijoenkanjonille. Ruska oli meilläpäin aika mitään sanomaton, siitä ei nyt tullut otettua kuvia.

Työn täyteiseen syksyyn ei montaa postausta mahdu, marraskuussa neljä postausta, joista yksi on kopterikamerakurssin satoa.



Joulukuussa alettiin hiljalleen odottaa jo joulua. Syksyllä käytiin retkellä Kaunisharjun reitillä, siitä tein postauksen joulukuussa. Käytiin myös katsomassa uuden vuoden ilotulitusraketteja Sallatunturissa.




Toivottelen jo kaikille hyvää loppuviikkoa ja viikonlopun odotusta!

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Vuosi vaihtui

Vuosi vaihtui rakettien paukkuessa, tinaa valaessa ja herkkuja syödessä. Kävimme tänä vuonna katsomassa vain uuden vuoden aattona lapsille suunnatun ilotulituksen, kun seuraavana päivänä oli aamulla aikaisin noustava, niin päädyin siihen ettemme käy puolen yön aikaan katsomassa isompaa ilotulitusta tunturissa, niin tunturissa kuten me sitä kutsumme. Siis Sallantunturin laskettelukeskuksessa järjestiin tänäkin vuonna klo 18 lasten ilotulitus, ammattilaisten toimesta ja sitä ennen soihtulasku, joka koostui tunturin työväestä ja puolen yön aikaan vuoden jo vaihduttua hieman isompi ja näyttävämpi ilotulitus. Lasten ilotulituksessakin oli pari isompaa, jotka lensivät korkealle taivaalle ja kaikki muut olivat sitten hieman sitä matalampia. Ja uuden vuoden vaihteessa kahtapuolta vaivanut kuumeeseen asti mennyt lunssa verotti hieman myös vointia. Eikä tullut sitten muutenkaan silloin valvottua, sattuneesta syystä. Mutta kyllähän se vähän valvotti, lunssan vuoksi ja kun ampuivat raketteja vielä tässä kylän pinnassa, aivan seinän takaa kuulunut paukahdus herätti sitten myös. Kovin paljoa eivät tänäkään vuonna tässä kylän pinnassa ampuneet, mutta jokunen aina silloin tällöin kuului. Koiraa ei raketit haitanneet, kuten ei aiempinakaan vuosina.

Uutta vuotta ja sen vaihtumisen juhlintaa varjosti mediassa ollut uhkaus terrori-iskusta, ainakin itsellä oli kova huoli siitä, että mitä jos sellainen oikeasti tapahtuu ihan tässä lähinurkilla, no siis Lapissa, ei meillä ehkä kuitenkaan. Media tai lehtiartikkelit käänsivät, siis mielestäni käänsivät, uhkan kohdistuneen Lappiin vaikka Isisin uhkauksessa ei mainittu mitään Lapista. Isku oli kohdistettu länsimaihin ja niinhän se valitettava tapahtuma sitten uuden vuoden yönä sattui Istanbulissa. Uhkausviestin kuvassa oli kuvattu lunta, poroja ja joulupukki ja media oletti heti siitä että isku kohdistuu Lappiin ja ihmisten pelottelu oli taattu. Mutta ehkäpä ei tästä aiheesta enempää, koska tästä varmasti puhutaan mediassa jo niin paljon, että pysytellään täällä blogimaailmassa siitä poissa tai ainakin vähemmässä määrin.

Tinatkin valettiin. Me ollaan nyt monta vuotta valettu samoja vanhoja tinoja, aina uudestaan ja uudestaan. Kun tinahan on ongelmajätettä ja sitä ei saisi laittaa tavallisten roskien sekaan, näin se jonkin aikaa menee kierrättäessä. Tänä vuonna olisi jo varmaan aika ostaa uudet tinat, koska moneen kertaan käytetyistä tinoista ei enää oikein tullut mitään, alkaa mennä lopulta pieniksi palasiksi ja pitkulaisiksi pötköiksi ettei niistä oikein saa mitään ennustettuakaan. Minun tinan varjosta muodostui kuitenkin lintu, kuukkeli siis, onnenlintu. Lisää retkeilyä kenties luvassa.

Tässä kuvia uuden vuoden aattoillan soihtulaskusta ja ilotulituksesta Sallatunturin laskettelukeskuksessa. Joku onnistunut otoskin siellä seassa on. Kuvat on otettu ilotulitusasetuksella, tarkoittaen, että on pitkä valotusaika ja kameranjalustaa apuna käyttäen. Kameran olessa kiinni jalustassa ei voi reakoida kovin nopeasti ylös lentäviin raketteihin, voi tulla puolikkaita tulitteiden kuvia. Ja pitkällä valotusajalla kamera ottaa mitä siihen milloinkin tarttuu. Ensi vuonna siis tänä vuonna taidan kokeilla käsivaralla ja tavallisilla säädöillä, ilman pitkää valotusaikaa, jos silloin ei tulisi mitä sattuu, vaan se kohta kuin siihen haluan. Kun osa on saanut kännykkäkamerallakin hyviä, onnistuneita kuvia ilotulituksista.


Kauniita pastellinsävyjä Sallatunturin iltamäestä, 
ennen kuin valot sammutettiin soihtulaskun alkaessa.



Soihtulaskijoiden valojono
(pitkällä valotusajalla)





Lopuksi kaikki soihtulaskiat asettuivat riviin ja kaikki taputtivat heille.



Ilotulitus alkoi ensin pienellä säkenöivällä tulituksella maanpinnalla, 
mutta kuva siitä epäonnistui, joten aloitamme tällä.





Yksi epäonnistunutkin kuva joukkoon, osa kuvista oli tälläisiä,
ilmeisesti tarkensi sitten aivan johonkin muuhun kuin ilotulitukseen






Kaikkea hyvää, rauhaa ja rakkautta alkaneeseen vuoteesi! ♥

Hyvää tämän vuoden ensimmäistä kokonaista viikonloppua kaikille, pakkasen puraisemasta Itä-Lapista, mittarissa nyt -30!