Isokylän juna-asema

"Kiskot vievät etelään.." Tosin nämä kiskot ei vie enää yhtään mihinkään, jonkin verran puurahtia kulkee tämän "hyljätyn" juna-aseman läpi. Tosin minusta se ei näyttänyt kovin hyljätyltä. Aseman pihalla tuntui olevan kuitenkin hyörinää ja liikennettä - sekä elämää, silloin kun kävimme junarata-alueella pörräsi vain yksi mopopoika. Tämä asia selviääkin myöhemmin kotona, kun luin kuvan kautta tekstiä aseman seinältä.

Piipahdimme Isonkylän juna-asemalla paluumatkalla Kemijärven Taivaan tulien -risteilyltä.
Isokylän asema on Kemijärvellä oleva rautatieliikenteen asemapaikka Kemijärven - Kelloselän (Salla) rataosuudella, Isokylän Kallaanvaarassa, noin seitsemän kilometrin päässä Kemijärven rautatieasemalta itään. Alkuperäinen asema valmistui vuonna 1943, mutta niin kuin monet muutkin lapin rakennukset, Saksalaiset tuhosivat sekä radan että alkuperäisen, vuonna 1943 valmistuneen seisakerakennelman perääntyessään Lapin sodassa.

Uusi asemarakennus valmistui 1946. Radalla on kuljetettu pääasiassa raakapuuta, rakennustarpeita, apulantaa ja karjanrehua. Merkittävin ja erikoisin kuljetus radalla on ollut 1940-60 -luvuilla Kemijärvestä ja -joesta pyydetyt kalansaaliit (kuten hauki, siika, säynävä, ahven ja muikku), joita vietiin sekajunien vaunuissa Isokylältä Sallaan kauppiaille. Sallan radalla oli henkilöliikennettäkin ennen sotia ja sotien jälkeen vuoteen 1967 asti, jolloin kiskoautoliikenne päättyi.

Henkilöliikennettä asemalla tai rataosuudella ei enää ole, puutavarakuljetukset päättyivät 2010. Asemalta johtaa myös noin kahden kilometrin mittainen raide entiselle sellutehtaalle. Nykyisin aseman omistaa Takkapuu ky. Aina vuodesta 1982 lähtien. Siitä asti asemalla on valmistettu polttopuuta. Aseman sisätiloihin on myös mahdollisuus tutustua, ottamalla yhteyttä Takkapuu ky:n omistajiin. Näin kerrottiin juna-aseman seinällä. Mukava olisi päästä tutustumaan sisällekin. Vanha ja entisaika kiinnostaa minua, jos ette ehkä vielä ole huomanneet. Siitä ehkä tuo pelaguu nimikin.. ;) 

Vaikka mentiin asian vierestä nyt tässä nimiasiassa, niin ajatus vanhasta talosta kuisteineen ja ikkunalaudalla pelargonia, on se mistä pidän!! Paljonkin enemmän kuin nykyajan melskeestä ja modernisoitumisesta. Tai ehkä se vain on sitä, kun ei tiedä, kuin raadollistakin se aika on voinut olla ja sitä ei olekaan oikeasti kokenut, haluaisi kokea, jos sen olisi kokenut, en tiedä, sanoisiko sellainen sillä aikakaudella elänyt ihminen pitävänsä tästä ajasta enemmän. Mene ja tiedä.

Mistä tämä kertoo, juna-asemien "evakoituminen"? Vahvasti vain välissä tuntuu siltä, että Lappia ajetaan urakalla alas ja väistämättä, meidän pohjoisenkin pikkukunnissa väkiluku on enempi laskussa, kuin nousujohteinen. Onneksi, ainakin vielä, Kemijärvi on saanut, tiukan kamppailun tuloksena säilyttää Kemijärven yöjunaliikenteen. Junaliikenne etelästä tyssää siis Kemijärven asemalle, josta tämäkin asema on vielä ylöspäin, itään. On kuitenkin hyvä, että ainakin joillakin asemilla on vielä eloa ja ne on otettu muuhun käyttöön.

Mukavaa alkanutta uutta viikkoa kaikille!