pelaguu.blogspot.com

perjantai 22. elokuuta 2014

Itseään etsimässä..

Ensimmäisenä haluan kiittää kaikista ihanista kommenteista, joita olen blogiini saanut. Kiitos siitä! Haluan, lähes samaan lauseeseen, pahoitella sitä, kun taukoja postausten välissä on, ja niitä tulee olemaan jatkossakin.. Kukaan ei kuitenkaan liene määritellyt sitä kuinka pitkä väli postausten julkaisemisessa pitäisi olla. Silti, väliin lannistun, väliin taas innostunkin. Minusta on tuntunut jo pitkään, että elän etsikko aikaani. Täytän kohta pyöreät 30. Väistämättä mietin, tässäkö tämä nyt oli, nuoruus? Oliko se hukkaan heitettyä, mitä tulevaisuus on. Mitä elämä itsessään on ja mitä se voi vielä tarjota? Onko jotain mitä pelastaa?

Tämä loppukesän aika on tuntunut, kuulostanut olevan ehkä muillekin suurien muutosten aikaa. Ehkä se on sitä itsellenikin. Välissä mietin, onko voimia, ja mihin ne riittävät? Se kuulostaa niin kurjalta. Mutta kun alan purkamaan elämääni, sieltä löytyy jo paljon.. kysymyksiäkin, avoimia kysymyksiä. En väitä etteikö niitä muillakin olisi, mutta on tullut aikani kysyä niihin vastauksia. Ehkäpä juuri tämän takia blogin kirjoittaminenkin on tuntunut välissä.. no ei vain ole ollut sitä kuuluisaa aikaa, on niin paljon muuta. Pidän bloggaamisesta ja jatkan sitä, siitä ei ole kahta sanaa. Kommenttinne ovat minulle erityisen tärkeitä! Ne ovat minulle ikään kuin mittari.

Olen huomannut, että kirjoitukset sekä postaukset ovat painottuneet retkeilyyn ja luonnossa liikkumiseen. Vaikkakin tämän blogin alkuperäinen tarkoitus oli liittyä puutarhanhoitoon. :) Mutta kuten ehkä olette huomanneet, puutarhassani ei kasva paljoa - juuri mitään. Ja vaikka toistaisin itseäni piha on pieni ja resurssit tehdä ovat pienet. Mutta silti haluan luoda uutta ja nähdä ilon pisaroita juurikin puutarhan kautta. Ja ehkäpä siksikin olen "yrittänyt", sateiden välissä ja kaiken muun.., välissä tehdä uutta kukkapenkkiä ja uusia vanhoja. Ja olen niissä onnistunutkin. Mutta niistä haluan kertoa lisää sitten kunhan saan ne täysin valmiiksi! :) Muutamia perennoja puuttuu, mitä niihin haluan. Kauan toivomani kohopenkki on nyt kuitenkin totta ja kaikki muutkin ovat sinnikkään uurastuksen tuloksena syntyneet ihka uusiksi ja kukoistaviksi penkeiksi. Paljon on vielä tehtävää!

Ja sitten siihen toiseen muutokseen.. Nyt se on totta - mulla on uusi kamera!! :D Alkuun olin siitä ihan superonnellinen. Mutta, ehkä pitkän harkinnan jälkeen, päädyin nyt siihen, että en julkaisekaan tähän vielä kuvia joita otin kun kamera saapui. Toki siellä on joitain hyviäkin, mutta koin pienen lannistumisen hetkeksi kun kuvat eivät olleetkaan ihan priimaa, mutta luulen, että on vain kyse siitä että täytyy opetella ns. uudestaan kuvaamaan ja jotkin värisäädötikin ovat varmaan pielessä.

Olen myös pitkään miettinyt tätä blogini väritystä kun se on niin harmaa voittoinen. Bannerin kuvat on ollut tarkoitus muuttaa jo pitkälle kesän aikana iloisempiin väreihin ja sävyihin, mutta ehkäpä se nyt tämä syksy saa laittamaan sinne väriä. Olen kyllä syksy ihminen. Siinä on vain jotain omaa taikaa. Kylmyydestä en pidä, mutta väriloisto saa pakahtumaan.

Kiitos, tästä avautumisesta! Mukavaa, jos jaksat seurata blogiani, vaikka päivitykset eivät ihan niin säännöllisiä ole! Voimani minä haen luonnosta, olen aina hakenut ja haen varmasti yhäkin..
Aloittaessani kirjoittamaan tätä postausta mielessäni alkoi soimaan Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.. Laitan silti tähän alle yhden toisen löytämäni voimarunon.


 Hiljaisuudessa kulkee
pieni hevonen eteenpäin.

Tiensä on pimeä,
mutta aurinkokin
on silloin tällöin
häntä lohduttanut
läsnäolollaan.

Pieni hevonen ei tiedä
miksi on tällä tiellä,
se tekee vain mitä sen
on pyydetty tehdä.

Se kulkee yhä eteenpäin
vaikka on jo vuosisatoja sitten
huomannut olevansa
samalla kehällä kiertolaisena.

Kaikki me olemme
kehällä kiertolaisena;
kuu, maa, aurinko, tähdetkin.

Emme me kulje eteenpäin,
emme taaksepäin.
Me olemme, me olemme,
yhä samassa pisteessä lopulta,
aika on vääristymää.

Meillä on vain tämä hetki,
löytäessämme sen itsestämme
voimme rauhoittua, pysähtyä,
sillä ei ole mitään kuljettavaa.

On vain elämä itse, sen tarkoitus,
mutta mikä se lopulta on?


Kohta on jo syyskuu.  
Hyvää elokuun toiseksi viimeistä viikonloppua kaikille!

19 kommenttia:

  1. Kolmenkympin paalupaikka on varmasti monelle pienen kriisin aikaa. Niinkuin jokainen täysi kymmen taitaa olla. Riippuu tietenkin kulloisestakin elämäntilanteesta. Minulla on jo mittarissa vähän enemmän ja täytyy todeta, että elämä senkun paranee iän myötä. Toisaalta olisi kyllä kiva palata myös tuohon kolmenkypin aikaan, sillä silloin tapahtui paljon isoja ja tärkeitä asioita.
    Minulla oli samanlaisia tunteita hankkiessani uuden kameran. Ensimmäiset kuvat eivät olleetkaan niin hienoja, kuin kuvittelin uudella kamerallani ottavani. Eivät ole vieläkään. Näin jälkikäteen ajattelen, että ensinnäkin olisi pitänyt säästää vähän kauemmin ja panostaa enemmän laatuun. Oli vain niin kiire saada parempi kamera. Kuvaamista pitää kyllä myös opetella. Ei niitä hyviä kuvia tyhjästä saa. Kaikkeen ei kallis ja laadukaskaan kamera taivu.
    Oil piha suuri tai pieni, se on oma ja oman näköinen. Tärkeintä lienee, että itse siellä viihtyy ja tykkää touhuta. Tuskin se pienikään puutarha tulee koskaan valmiiksi, jos halua ja intoa pihan laittamiseen riittää.
    Syksy tuntuu jo olevan täällä, mikä ei minusta ole kovin hauskaa. Pidän erityisesti valosta ja pikkaisen myös lämmöstä. Syksyssä on vähän liikaa luopumisen tunnelmaa. Siitä huolimatta toivotan sinulle mukavaa elokuun viimeistä viikkoa ja samalla kerron, että minusta on kiva seurata blogiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos between sydäntä lämmittävästä kommentista! <3 Mulle taisi käydä samalla tapaa, tuon kameran hankinnan kanssa, ostin kun edullinen tarjous sattui silmään ja nyt sitten mietin olisiko sittenkin pitänyt odottaa kauemmin.. Viitaan tuohon: " Näin jälkikäteen ajattelen, että ensinnäkin olisi pitänyt säästää vähän kauemmin ja panostaa enemmän laatuun. Oli vain niin kiire saada parempi kamera." Mutta se on vaan niin että rahatilanne ei tulis parantuumaan niin paljoa että saisin ostettua kunnon järkkärin, ja jos joku kysyy että mistä tiiän, niin tiiänpähän vaan. Lottovoittoa ei ole tulossa! Vaikka sitä lottovoittoa siihen ei tarvitakaan, mutta tiiänpähän vaan!!! Ja senki ettei sitä lottovoittoa oo tulossa, ku en lottoa!! :D Just sen takia kun se olis vaan rahan tuhlausta ja kyllä ne on suurempien käsissä kuka voittaa ja mitä voittaa.. toisilla on tuuri - aina, toisilla ei. Näin se vain on!

      Poista
  2. Uuden kameran kanssa on vain opeteltava. Muistan miten vaikeaa oli kun pokkarin jälkeen yritin kuvata järjestelmäkameralla. Piti vain harjoitella toimimaan uudella tavalla. Toistoa ja kokeiluja. Se ei maksa mitään.

    Ikäkriisistä sanoisin että paras ikä on juuri se ikä jota elät NYT.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos seita kommentistasi. Eiköhän se tästä lutvia. Sitä vaan aattelin, kun yhden valokuvaharrastajan kirjoituksia kuulin ennen kameran hankkimasta, että pitää just opetella uusiksi kuvaaminen. Niin sillon aattelin että pah, eikä tartte! No joo, yleensä joudun pyörtämään sanomiseni, olen huono siinä.. :/ Semmosenki kyllä huomaa että järkkäri on herkempi ottaamaan sitä liikkeen kohinaa, nyt tarttis jalustanki. Pokkarilla pysty hyvin ilman jalustaa. Mun mielestä!

      Poista
  3. Olen samaa mieltä kuin edelliset kirjoittajat, että elät elämäsi parasta aikaa. Nauti ja tee elämästäsi oman näköisesi. Blogiasi on kiva seurata ja nyt keksin miten pääsen lukemaan seuraamiani blogeja useammin:) tsemppiä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit sydäntä lämmittävästä kommentista! <3 Nyt tiedän että on ainakin, betweenin lisäksi, :D, olemassa joku, joka haluaa lukea mun kirjotuksia! KIITOS!

      Poista
  4. Noissa maisemissa onkin hienoa etsiä itseään...♥Kiitos ajatuksia herättävästä kirjoituksesta ♥ Kyllä olen minäkin sitä mieltä, että nuo kymppien kriisit ovat olleet ja ne aina kasvattavat lisää. Mulla oli 30:nä syntynyt kolmas lapsi ja oli silloin(kin) halua vaihtaa ammattia, mutta jäi kuitenkin vaihtamatta. Vaihdoin työpaikkkaa sitten kuitenkin. Sen jälkeen on ollut kaksikin kriisiä ja kolmatta odotellaan :) Nyt tunnen itseni ihan tällaiseksi;
    "Pieni hevonen ei tiedä
    miksi on tällä tiellä,
    se tekee vain mitä sen
    on pyydetty tehdä."
    Tämä sattui juuri minuun...
    Puutarha voi olla pieni tai iso, ihan mikä itselle juuri sopii...monesti aattelen että olisi kiva ihan pieni puutarha, niin sen voisi jaksaa hoitaa paremminkuin tällaisen isomman :)
    Toivottaan että löydät itselle polkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilie, kiitos!! Se on vaan jännä, tuo kirjoittaminenkin on ollut mulle aina harrastuksena, runoja lähinnä, nykyään se on hiipunut, mutta tässäpä sitä palauteltua, sitäkin, kun tänne rustailee. Niin sitä tässä lähinnä hain takaa, vaikka voi kuulostaa hieman "utopistiselta", niin nämä parhaat hetket/kirjoitukset, niille on aikansa, mulla se aika näyttää olevan tuossa iltapäivästä, just ennen iltapäivä ruokaa, juuri kun sitä pitäis tehä tai mennä syömään :D. Ne vain tupsahtaa, olen huomannut, että jos väkisin alat jotain vääntämään ei siitä mitään tule, runoissakin se on niin, se vain tupsahtaa, kun antaa sille aikaa.. Aamulla silmät sikkurassa voi olla toinen hyvä aika.. Näin. :) Kiitos sanoistasi vielä Emilie! Ne merkitsevat paljon, nämä kaikki merkitsee.

      Poista
    2. Niin Emilie, tämä kuva on Karhutunturin päältä, aivan tässä meijän kunnan sisällä ollaan, siellä käynnistä teen myöhemmin ihan oman postauksen. :) Ja minähän se siinä tosiaan töllistelen..

      Poista
  5. Elät tosiaan elämäsi parasta aikaa,minulle on tullut vuosia jo pitkälti yli kuusikymmentä mutta vaikka keho rapistuukin mieli on säilynyt nuorena.Minäkin yhä etsin itseäni ehkä jotain on jo löytynytkin....Kameran kanssa on samanlaista etsimistä ostin järkkärin kahdella putkella,suurin toivein,ja todella vähän olen sillä kuvannut.Pokkari on niin helppo ottaa mukaan roikottaa sitä vaikka auton ikkunasta kuvatessaan,siksi ei laadulla voi kehua.
    Meillä jokaisella on oma puutarhamme joko sielussa tai ihan oikeesti pihalla,se kukkii ja kehittyy vuoden ajoista riippumatta.
    Ihanaa syksyä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin Eräskaksikko! :) Sitähän se taitaa olla meillä koko meidän elämämme, etsimme sitä suurinta ja olemme kokoajan sen suurimman kysymyksen äärellä. Onneksi vielä ajattelin kuitenkin säilyttää pokkarin, jos vaikka mieli muuttuu. :D

      Poista
  6. Ajatuksia herättävä postaus:)
    Muistan tuon ajan....omanlaista murrosaikaa - sekin;)
    Itse täytän ihan kohta 45 vuotta ja olen hyvin tyytyväinen tähän ikääni:) Ei enää nuori, mutta en kyllä vanhakaan...;D Mieli sen ratkaisee...;) Taaksepäin en enää edes haluaisi, nyt juuri tässä näin on hyvä:)
    Itse koen, että ne tärkeimmät elämän kysymykset ja ennen kaikkea vastaukset löytyvät sieltä isosta Kirjasta eli Raamatusta:) Sieltä löytyy se lopullinen ilo ja lohtu!:)
    Toivotan sinulle riemullisia ja antoisia hetkiä elämän helminauhassa♥

    Ystävyydellä, Marikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos marikki kommentistasi. :) Pistän sen ajatuksien taskuun ja poimin sen avuksi kun tuntuu siltä..

      Poista
  7. Kolmekymppisenä kaikki on vielä edessä.

    Valokuvauksessa on paljon samaa kuin itse elämässä, koko ajan muuttuu ja kehittyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiti sussi. :) Tekniikka kehittyy niin ettei perässä pysy. Heti kun olemme oppineet jonkin asian, tulee siihen uusi ja taas on aloitettava alusta.

      Poista
  8. Kyllä olen samoilla linjoilla muiden kommentoijien kanssa. Elämä on matka ja kaikki siihen liittyvä muokkaa meitä jatkuvasti. Kokemukset tekevät meistä aina vain rikkaampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos pirjo. Sanasi lämmittävät! :)

      Poista
  9. Kukaan ei määritä kuinka usein blogia täytyy päivittää, eikä siitä ole syytä ottaa paineita! Itselläni oli myös aikoinaan jonkinlainen kolmenkympin kriisi.Tuntui että apua miten aika menee, kohta olen vanha. Nyt on mittarissa jo pari vuosikymmentä lisää ja ihan hyvältä tuntuu tämäkin ikä. Jokaiselle on varattuna jotain, kyllä sinullekin paikka löytyy ja asiat suttaantuvat, tavalla tai toisella. Ei elämä ollut vielä tässä tosiaankaan. Veikkaanpa että paras on vielä edessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti maatuska tuntemuksien jakamisesta!! :)

      Poista

Kommenttisi on minulle tärkeä! Kiitän sydämestäni, että kommentoit! ♥ ♥ ♥