Tässä postauksessa ajattelin pureutua pienyrittäjyyteen ja kokoaika työhön ja kertoa, näistä omia kokemuksia. Ajatuksena on herättää yleistä keskustelua aiheesta. Eli kuulen mielelläni teidän kokemuksia näitten yhdistämisestä ja ajatuksia aiheesta. :)
Ensin kerron oman tarinani:
Mieheni on osa aikainen ns. hybridiyrittäjä ja samaan aikaan hän käy lähes kokoaikatöissä, lisäksi on harrastukset. Tarkoitukseni ei ole tällä kehua. Vaan herättää keskustelua ja sitä miten tämä asia oikeasti on meillä täällä Suomessa. Kaikki ajatukset ovat tervetulleita!
Olen laskenut, että miehelläni on periaatteessa kolme työtä tällä hetkellä. Silti se tarkoita sitä, että sillä olisi rikastuttu. Päivän vastoin, välissä tuntuu, että aikaa ja omia voimavaroja menee enemmän kuin mitä se rahallisesti palkkana näkyy tilillä. Yhteen aikaan hänellä oli 4 työtä ja harrastukset siihen päälle. Korona aikana työt sekä lisääntyivät, että vähenivät niin, että hänellä on nyt 3 työtä ja harrastukset. Harrastuksia pitää olla, ne ovat tärkeitä. Mutta entä se yhteinen aika?
Meillä on nyt takana n. reilu 18 vuotta yhteistäeloa takana. Suurimman tästä ajasta itse olen ollut työtön työnhakija ja sinä aikana olen suorittanut useita eri alojen työkokeiluita, kunnes tänä syksynä perustin oman yrityksen, Hetki metsässä. :) Mikä on minulle henkireikä, mahtava juttu ja uusi kokemus!
Kokoaikatyössä mieheni menee ns. toimistolle, ja on työantajan toimipisteessä, yleensä aamupäivän ja aina kun tarvii. Sen jälkeen on omia harrastuksia ja pienyrittäjän, joka on hänen yksi työnsä, ne painottuvat iltaan ja viikonlopuille. Kolmas työ on sitten pieni lisä, joita tekee silloin tällöin, joskus, mutta ei kovin usein ja ne painottuvat lähes poikeuksetta iltoihin. Koska päivällä on kokoaikatyö ja lähinnä myöhäisiltoihin.
Itselläni on tällä hetkellä yksi työ ja mahdollisuus pienyrittäjänä päättää itse työajoistani, mikä on hyvä, mutta on myös ymmärrettävää, että miehen töillä on tietty aika ja ilta aikaan on myös omat harrastukset.
Pohdin, juuri sitä yhteisen ajan merkitystä ja sitä kuinka minun on väistettävä, usein, miehen töiden tieltä. Tämä on toki minun näkökantani asiaan ja paljon vaikuttaa sekin, että pitkä työttömyysjakso vaikuttaa asiaan jonkin verran omalla kohdallani. Kokoajan kuitenkin viime aikoina päässäni on pyörinyt ajatukset, mihin menen töihin? Mikä minusta tulee isona? Ja omaa juttua etsien ja rentoutumista opiskellen, olen sen löytänyt! :)
Ja sitä miten voisimme tämän asian ratkaista parhain päin tai onko teillä muilla kokemuksia yrittäjyyden ja kokoaikatyön yhdistämisestä. Olemme keskustelteet mieheni kanssa aiheesta.
Aikataulusta:
Mieheni menee töihin 8.00 ja tulee 12.00, sitten on lounas ja sen jälkeen miehen harrastukset klo 14.30 asti, kun meillä on päivällinen. Sen jälkeen on miehen omaa aikaa, "ruokalepo", n. klo16.30 asti kunnes he lähtevät, koira ja mies, iltakävelylle. Sen jälkeen miehellä on omia harrastuksia, ei aina, mutta useana iltana. Sen jälkeen on sauna ja onkin jo myöhäisilta ja nukkumaanmeno aika ja iltatouhut. Joskus tähän myöhäisiltaan vielä mieheni tekee kolmatta työtään ja toisinaan myös pienyrittäjän töitään.
Itse olen hyvin tarkka ollut aikatauluista aina, jo lapsesta lähtien. Nukkuminen on minulle tärkeä asia ja rutiinit näkyvät arjessani. Eli samat kellot ajat toistuvat lähes joka päivä. Ennen olin hyvä nukkuja, sittemmin nyt aikuisiällä se on romuttunut ja siitä on tullut tiettyjä pelkotiloja, mitä jos en nukukaan, mitä jos taas tulee paha olo? Joten olen toivonut, että ilta-ajat pyrittäisiin rauhoittamaan. Mutta toisaalta olen tottunut jo miehen töihin. Ymmärrän myös sen, että leipää on tuotava pöytään.
Välissä minulla oli monen vuoden jakso, jolloin kadotin tunteeni miestäni kohtaan, seksuaalisuus oli tipotiessään. Naiseus on ehkä pikku hiljaa alkanut löytyä takaisin ja seksuaalisuus palamaassa takaisin. Vaikka ihan äskettäin vielä ajattelin, että en pysty mihinkään seksuaaliseen kanssa käymiseen. Oma kehon kuva jne.
Mutta tänä syksynä, eräs kaunis päivä ajelimme normaaliin tapaamme kaupunkiin asioille autolla. Autoa ajoi mieheni ja minä istuin hanttimiehen puolella, kunnes yhtääkkiä mieheni otti minua kädestä kiinni. Siinä samassa fuuh, seksuaalisuus heräsi minussa. Sen jälkeen ja siinä tilanteessä minut valtasi suuri hämmennys, mitä tämä on? Onko tämä oikein? Ja sitä sulatellessa pikku hiljaa seksuaaliset tunteet ja ajatukset ovat olleet viime aikoina läsnä ja ne ovat pikkuhiljaa heränneet takaisin. Ja kysyn itseltäni usein miksi olen täällä, mikä on minun tehtäväni?
Minun päiväni rakentuu niin että aamupala (mieheni kanssa yhtäaikaa), sen jälkeen aamutoimia hetkisen verran, sitten lähden ulos koiramme kanssa aamulenkille, sitten tulen kotiin ja teen töitä. Mieheni on töissä. Sitten lounas ja miehen menot/harrastukset ja minulla omat jutut kotona, sitten teen päivällisen, syömme ja ruokalepo. Nyt olen ruokalevolla kiehnännyt mieheni kainaloon lepäämään ja usein höpötän samalla ja mieheni katsoo puhelimesta ohjelmia tai youtubea. Sitten teen kotitöitä, katson telkkaria ja mies harrastaa omia juttuja. Ja iltapuuhat. Vietämme aika paljon kuitenkin yhdessä aikaa, vaikka sitä kuvaa ei ehkä tule, mutta välissä olisi varmasti hyvä olla itsekseenkin joku päivä.
Kerron vielä yhden hauskan sattumuksen, joka nauratti. :) Tein eilen illalla ensimmäisen livevideo lähetyksen Hetki metsässä. facebook sivulleni. klo 17, jolloin mieheni ja koiramme lähtivät iltakävelylle. Meidän vanhus koiru on oman lenkinsä herra ja päättää itse haluaako hän lenkille vai ei, ja tällä kertaa, muista illoista poiketen, koira ei ollut halunnut kävellä. He tulivat takaisin klo 17.10. Livelähetys oli alkanut klo 17. Videolla, joka on vieläkin nähtävissä facebook sivullani, näkyy kun mieheni ja koiramme tulee sisälle. Videolla kuuluu kun mieheni kuiskaa meidän koiralle: "Roosa, Roosa!" tarkoituksena, että meidän koira ei tulisi minua häiritsemään. Vaan kas vain, koirallamme Roosalla on huono kuulo, hän ei kuullut mieheni huhuilua ja koira tulee videolle vierailemaan. :D Siinä hetkessä menin pieneen paniikkiin, näkyy jonkin verran videolla, miten keskeytän tämän videon? En löytäntyt keskeytysnappia, etsiminen ei näy videolla. Vaan jatkoin tyynen rauhallisesti esittelyä. Aiheena oli siis Hetki metsässä. yrityksen esittely ja lopuksi pieni rentoutusharjoitus. Jatkoin tyynen rauhallisesti esittelyä, vaikka ympäriltäni kuului ääniä ja koira kihersi takana. Nauratti, mutta kyllä siitä hieman keskustelimmekin, kun olin livelähetyksen tehnyt loppuun. Mieheni tiesi, että minulla on livelähetys klo 17, mutta en muistanut sanoa, että olen olohuoneessa, jonne näkyy kun mieheni tulee sisälle ja heillä ei ollut muuta paikkaa mihin mennä siksi aikaa. Mutta tämä on täysin inhimillistä ja ymmärrettävääkin, että näin sattuu. Ajatuksenani oli, että saan olla ihan rauhassa, ilman häiriötekijöitä, mutta unohdin siitä mainita miehelleni. Toki olisin voinut tehdä sen liven eri kellonaikaan, mutta ajattelin, että saan olla rauhassa hetkisen, kun he menevät kävelylle, joka yleensä kestää sen puoli tuntia, mutta tällä kertaa koiramme ei halunnutkaan kävellä. Mutta näin sen oli tarkoitus mennä ja ei siinä mitään. :)
Usein on kun mieheni tekee iltaisin töitä kotona, jos menen kysymään jotain, niin vastaus on, että ei nyt. Minusta on tullut aika varovainen. Olen aina ollut aika varovainen ja arka tekemään itsenäisiä päätöksiä.
Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? :) Mielelläni, niistä kuulisin.
