pelaguu.blogspot.com

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Pakasaivo ja Kirkkopahta

Illalla poikkesimme vielä Pakasaivolla, Länsi-Lapin tunnetuimmalla saivojärvellä ja Kirkkopahdalla, seitakivellä, koska tiesimme, että aamulla alkaisi kotimatka ja silloin ei enää jäisi välttämättä aikaa.

Pakasaivoa ympäröi mäntyinen suojelumetsä. Pakasaivolle menee helppo kulkuinen polku ja parkkipaikalta sinne on vain muutamia satoja metrejä..





Koko reissumme ajan ilmassa on ollut sumua, se ei tunnu hälvenevän mihinkään päivän aikana. Aurinkokin tuntuu paistavan kirkkaammin silmiin, kuin heijastelleen sumusta... Se sama sumuisuus näkyy myös näissä kuvissa.. Ilta-aurinkokin se jotenkin niin sopivasti osuu juuri tähän järven päälle...








Pakasaivo on Lapin Helvettinäkin tunnettu noin kilometrin mittainen rotkojärvi. Järveen ei laske jokea. Vesi järvessä on peräisin pohjan lähteistä. Sen sijaan järveen laskee pieni puro rinteen reunalla olevien näköalaportaiden alta.







" Pakasaivo on erittäin jyrkkäreunainen, syvä, lähes pohjaton saivojärvi, joka saa vetensä valtaosin maanalaisista lähteistä, saivoista. Pohja- ja pintavesi eivät sekoitu koskaan, joten pohjan vesi on lähes hapetonta ja erittäin rikkipitoista. Näin ollen vesistön pohjassa säilyy satojatuhansia vuosia kaikki sinne uponnut. Vuonna 1977 tehdyssä mittauksessa ei järvestä löydetty selvää kovaa pohjaa, sen voidaan sanoa olevan ainakin 90 metriä syvä ja ns. välipohja on noin 50 metrin syvyydessä. Korkein äkkijyrkkä ranta kurottaa noin 40 metrin korkeuteen. " muonio.fi









  " Pakasaivo on mystisyydellään ja jylheydellään kiehtonut ihmisiä jo kauan. Aikoinaan lappalaiset pitivät sitä palvonta- ja uhripaikkanaan. He uskoivat kuolemansa jälkeen elävänsä saivon kirkkaassa vedessä, jos eläisivät maallisen elämänsä uhraten riistaa jumalille ja eläisivät muutenkin elämänsä synnittömästi. Toisen tarun mukaan lähistöllä asuneet lappalaissukuiset Suikit ajattelivat itse Pirun asustavan järvessä, ja jotta heillä olisi hyvä kalastus- ja metsästysonni, he uhrasivat Pirulle poroja, niiden sarvia ja riistaa, jotta Piru pysyisi hyvällä tuulella. " muonio.fi

Tarinoita riittää.. luin Wikipediasta seuraavaa:

" Pakasaivo on yksi Lapin saivojärvistä, joiden alla on uskottu olevan Saivo, saamelaisen uskomuksen vainajala, kuolleiden asuinpaikka. Saivossa asuvat vainajat olivat saivo-kansa. Saivo sijaitsi yleensä järven pohjassa olevan reiän toisella puolella. Pohjan alla, reiän toisella puolella oli toinen järvi, mutta ylösalaisin. Sen rannoilla asui ja eli saivo-kansa onnellista elämää, eläviin nähden päät alaspäin. "

Mystisyydellään paikka lumoaa. Ei vähiten sille annetun nimen mukaan..  Lisää tähän tunnelmaan toi ilmeisesti muuttohaukkojen kirkuna, tosin emme nähneet niiden ainakaan lentelevän missään.. Kirkuna kuuluu pelottavan selvästi. Jotenkin tämän paikan mystisyyteen sopi myös paikalla ollut kotakioski, joka ilmoitti olevansa auki aina vähän millon sattuu tai jos siltä tuntuu. Olisipa ollut jännä tavata se mies, joka tätä kahviota pitää auki.. Nyt se oli jo kiinni.







Pakasaivon läheisyydessä sijaitsee suuri kivilohkare, Kirkkopahta, joka on myös lappalaisten entinen palvontapaikka. Sen äärellä kokoonnuttiin palvomaan ja uhraamaan riistaa jumalille.







Näetkö tässä kasvot? Kivikasvo?!




 " Täällä jo ikimuistoisina aikoina olivat
entiset äijät ja äijien äijätkin asustaneet,
kunnioittaen ja kummastellen katselleet
komeaa pakasaivojärveä ja käyneet
Pakasaivon takana kankaalla suurta
seitapahtaa palvomassa..."

- Samuli Paulaharju 1922

14 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos between! :) Ihminen tuntee ittensä pieneksi.

      Poista
  2. Komeat on Pakasaivon maisemat. Kävin tuolla joskus 90-luvun alussa. Silloin siellä ei ollut kunnostettuja polkuja eikä laavua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tuntuu että puutkaan eivät olleet kasvaneet noin suuriksi.. Ei oikein mistään saanut lähes puutonta kuvaa. Kovaa vauhtia kasvavat näkymään tiellekin.. Eikä pahemmin poiketa polulta kun on suojelumetsää. Kiitos!

      Poista
  3. Kuvasi ovat aina suuri nautinto katsella. Niin nytkin. ♥♥♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kruunu Vuokko!! Kiitos!! :) ♥

      Poista
  4. Tuttu paikka! Näin viime kerralla siellä käydessä itse haukatkin, tosin olivat sen verran kaukana ettei valokuvista tullut tarkkoja. Tulevan kirjani tapahtumat sijouttuvat juuri näihin maisemiin Ylläksen ja Äkäslompolon lisäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasi? Hienoa! Multa on varmaan mennyt jotain ohi, tai vastahan liityin lukijaksesi, joten en ole varmaan ehtinyt huomatakaan. :) jos olet maininnut jotain tästä... Mystinen paikka, varmasti aivan hyvää kirja-ainesta.. :) Vaikuttavakin sellainen!

      Poista
  5. Pakasaivossa sielu lepää. 30 vuotta sitten kävin ensimmäisen kerran, eikä tietä silloin voinut juuri kehua. Nykyisin on ihan ajetavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulevi kommentistasi. :) Joo, nyt se tie oli ihan suht normi soratie tai metsäautotie, ei ollut isoja kiven murikoita, hyvin pääsi perille asti autoa rikkomatta. Maisemat ehtii muuttua. Se oli muuten Tuulevi sitten sillon ku minä synnyin, kun oot käyny.. ;)

      Poista
  6. Keskiviikko iltana kävin Pakasaivolla ja aina minä sinne iltayöstä palaan.Monta vuotta olen käynyt siellä ja paikan tuttuus ja taika vaikuttavat edelleen.Eläinten äänet siellä kuuluvat selkeästi.Hienoja kuvia olet saanut minulla pimeyden takia ei noin selkeitä olekkaan monta.Huomasitko kalat,niiden tuikkeja näkyi taas tosi paljon?

    VastaaPoista

Kommenttisi on minulle tärkeä! Kiitän sydämestäni, että kommentoit! ♥ ♥ ♥