pelaguu.blogspot.com

torstai 22. syyskuuta 2016

Raja-Joosepin kenttä

Syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna suuntasimme yhden yön "ruska-lomalle" Saariselälle ja Ivaloon. Varasin luhti-/rivitalomökkimajoituksen Saariselän keskusvaraamon kautta Saariselältä. Pitkään eri majoitusvaihtoehtojen selaamisen jälkeen, edullisinta hakien, päädyttiin tähän majoitusvaihtoehtoon ja suosittelen kyllä, tässä asunnossa oli hinta-laatusuhde täysin kohdallaan. Majapaikka oli siisti, aivan kuin hotelliin olisi tullut, mutta pienenä mukavana lisänä oli vain huoneistossa oleva oma sauna. Ja muutkin palvelut olivat lähellä.

Tästä oli enää kiven heitto, noin puoli tuntia Ivaloon ja Ivalosta ei oikein paljon löytynyt eri hintaisia ja tasoisia majoitusvaihtoehtoja, sen sijaan Saariselältä löytyi ihan mukavasti, onhan se eräänlainen matkailukeskus. Talviaikaan laskettelurinteitäkin Saariselältä löytyy.  Päämatkakohteena meillä oli, miehen innostuksesta, Inarin Raja-Joosepin tulliasemalla järjestetty itä-autojen tullihuutokauppa, siinä samalla ohi mennen pääsin katsastamaan myös minua kiinnostaneet paikat. Ravintola postausta nyt sen sijaan ei tule. Tällä kertaa pihistimme, emmekä käyneet oikeastaan missään hienommassa paikassa syömässä vaan teimme ensimmäisenä iltana päivällisen mökissä. Ensimmäinen päivä oikeastaan menikin vain matkustamiseen, olimme perillä majoituspaikassa iltapäivällä ja kun ruuat oli ehditty laittaa, olikin jo ilta pitkällä. Koko päivä oli vesisateinen. Poikkesimme kuitenkin vielä illalla Kaunispään huipulla, mutta vesisateen ansioista siellä ei nähnyt minnekään, kaikki oli yhtä sumua.

Seuraava aamu valkeni selkeämpänä, oli aika lähteä liikenteeseen, sillä tälle päivälle oli varattu kaikissa paikoissa käyminen ja illalla vielä kotiin ajo. Ilmassa oli jo syksyn tuntua ja hieman värejäkin. Osin ruska vain on nyt heikko, kun koivuissa on sienitautia. Ensimmäisenä suuntasimme Ivalon taimituvalle, josta postaus tässä, sen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Venäjän rajaa ja Raja-Joosepin tulliasemaa, jossa alkoi itä-autojen tullihuutokauppa puolilta päivin. Sitä ennen ehdimme kuitenkin vielä poiketa Raja-Joosepin kentällä, josta tämä postaus kertoo. Raja-Joosepin kenttä sijaistee tulliaseman välittömässä läheisyydessä, ajo- ja kävelymatkaa tulee jonkin verran.

Raja-Joosepin kenttä on vanha, parkanolaisen Joosef Sallilan omin käsin rakentama, asuinkenttä. Asuinkentän hän rakensi itselleen ja elämänkumppanilleen Matilda Lehikoiselle 1900- luvun alussa. Matilda eli Tilta oli ollut toisen miehen vaimo, mutta nyt Joosefin elämänkumppani. Joosef Sallila laski tänne Luttojokea pitkin ja hän tuli pakoon nälkää ja puutetta. Asuinpaikan valinta erämaajoen törmällä merkitsi asettumista keskelle erämaata, ympärillä ei ollut muuta asutusta. Eikä ole tänä päivänäkään. Joen törmällä oli vain paikallisten poromiesten Uula Vallen ja Arvid Pokan rakentama sauna. Myöhemmin samalle kentälle osui toinen kulkumies, Huhti-Heikki. Hän oli kuulluut Kanadassa asueessaan Petsamon liittämisestä Suomeen Tarton rauhassa v. 1920. Sen tiedon saatuaan hän matkasi Lutolle helmiä kalastamaan. Myöhemmin asuinkentälle tuli myös Joosepin veljenpoika  Paavo Lehtinen, jonka Jooseppi kutsui Lappiin oman perillisen puuttuessa. Toisen maailmansodan syttyessä Jooseppi lähti evakkomatkalle yksin. Tilta ja Paavo olivat molemmat kuolleet ennen sodan alkua ja Huhti-Heikki oli vaihtanut asuinpaikkaa. Sodan jälkeen Jooseppi (eli Joosef Sallila) palasi tiluksilleen, eikä hän elänyt enää sen jälkeen kauaa, hänet löydettiin kuolleena kotoaan v. 1964. Hänet on haudattu Ivalon hautausmaalle.  Raja-Joosepin kenttä on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö ja valtioneuvoston päätöksellä suojeltu.

Elantonsa he saivat kullankaivuusta, helmenkalastuksesta, kalastuksesta ja metsästyksestä sekä poronhoidoista. Porojen lisäksi tilalle hankittiin myös lehmiä ja lampaita. Heinää niitettiin pihapiiristä ja lähisaaresta. Yhtenä vaurauden merkkinä oli suuri perunamaa. Kun satoa riitti yli oman tarpeen Jooseppi ja Tilta myivät sitä.
" Pihapiiri on säilynyt lähes muuttumattomana: rakennuksia on peruskorjattu ja pihapiiriä on pidetty avoimena. Pihapiiristä löytyy myös sodanaikainen (1939 - 1945) taisteluhauta. Raja-Joosepin kenttä kuuluu UK-puisto - Sompio - Kemihaara Natura-alueeseen. " -luontoon.fi/raja-jooseppi

Petsamo on ollut osa Suomea 1920 - 1944, mikä tarkoittaa, että Joosepin ja Tiltan eläessä valtakunnan raja on vaihdellut. Välillä he ovat asuneet sadan kilometrin päässä Venäjän rajasta. " - luontoon.fi/raja-jooseppi

Raja-Joosepin kentään voi tutustua ympäri vuoden, mutta talvella kentälle menevää tietä ei luontoon.fi sivuston mukaan avata. Pääsy alueelle on maksuton. Raja-Joosepin kentälle menevän tien alkupää on suljettu portilla, mutta siitä saa kulkea. On vain hyvä huomioida, että kulkiessasi Raja-Joosepin kentälle ja kentällä kuljet kokoajan lähellä rajavyöhykettä. Sittemmin rajavyöhykettä on siirretty ja se mahdollistaa käymisen täällä kentällä. Ole siis tarkkana, ettet ylitä tuota rajavyöhykettä. Rajavyöhyke on merkitty puihin. Jos rajavyöhykkeen ylittää ilman lupaa se aiheuttaa hälytyksen ja seuraamukset ovat rajavartiolain mukaiset.


Ensin p-paikalta kävellään mäntymetsässä rajavyöhykettä hipoen n. 300 metriä 
ennen kuin saavutaan varsinaiselle kentälle.



Metsässä pilkottaa rajavyöhyke merkit.



Porot eivät ole päässet syömään tänne jäkälää, alue on aidattu.



Piikkilankaakin löytyi. 
Mikähän virka tällä on ollut silloin ennen vanhaa?



Raja-Joosepin kentälle nousi kymmenen vuoden aikana hurja
joukko käsin tehtyjä rakennuksia. Aluksi asuttiin saunassa, mutta pian rakennettiin
uusi pirtti valkeiksi veistetyin seinähirsin. Lehmille rakennettiin navetta. Lehmiä oli kaksi, parhaimpana aikana niitä saattoi olla neljä. Poroja reilu sata. Kentän laidalla on perunakellari, joka oli välttämättömyys. Leivinuuni/maauuni rakennettiin ulos. Huhti-Heikkikin rakensi kentälle itselleen mökin. Pihapiiri sitä ympäröivineen riukuaitoineen oli valmis 1920.
Ennen sotaa Jooseppi oli ehtinyt saada valmiiksi myös uuden asuinrakennuksen kehikon, mutta sodan tiimellyksessä venäläiset olivat sen purkaneet ja vieneet omalle puolelleen. Rakennuksen jäänteet ovat edelleen nähtävissä kentällä. Muutoin pihapiiri on säilynyt lähes muuttumattomana, rakennuksia on vain sittemmin peruskorjattu.




Sisäänkäynnistä heti
kuvassa vasemmalla lato, oikealla navetta ja käymälä.



Navetta



Navettaa sisältä



Raja-Joosepin kenttä sijaistee Luttojoen rannassa. Venäjän rajan tuntumassa. 
Luttojoen takaa avautuu Venäjän upeaa vaaramaisemaa. 

Kuvassa vasemmalla Joosepin kämppä, oikealla savusauna.



Savusauna



Savusauna, Huhti-Heikin kämppä ja maauuni.



Pieni kurkistus savusaunaan..



Joosepin kämppä ja leivinuuni/maauuni.



Joosepin kämppä






Pieni kurkistus Joosepin kämpän sisälle.
Molemmin puolin kämppää sisällä oli puulaverit, lisäksi siellä oli tulisija ja keskellä pöytä. Aivan kuin mikä tahansa nykykämppä retkeilyreittien varrella. 



Huhti-Heikin kämppä, takana sisäänkäynnillä navettarakennus sen edessä lato.


Joosepin kämppä ja taustalla aitta.



Kuvassa vasemmalle sijoittuu porojen kiinnipitopaikat ja heinäniitty. 
Oikealla Joosepin kämppä ja savusauna.



Pihan perällä oleva aitta



Aitalta kuvattuna pihapiiriä.

Kuvassa vasemmalta oikealle:
Huhti-Heikin kämppä, lampola, kaivo, navetta ja käymälä, lato.
Keskellä etualalla vinnari eli nahan pehmittämiseen käytettävä
väännin.



Joosepin kämppä vasemmalla ja keskellä Huhti-Heikin kämppä



Vinnari



Pihapiiriä, jossa vasemmalla Huhti-Heikin kämppä ja oikealla navettarakennus ja lato, keskellä lampola.


Kellari, joka taas sijoittuu toiseen suuntaan sisääntulosta.
Aitta on sisääntulosta vasemmalla ja kellari oikella.
Kaikki muu sijoittuu niiden keskelle.



Kellarilta päivän kuvattuna. Luttojoki virtaa oikealla.
Keskellä kuvassa jo heinittynyt taisteluhauta, joka kulkee Luttojoen suuntaisesti,
kohti savusaunaa ja uuden asuinrakennuksen perustukset kuvassa vasemmassa reunassa.
Ne eivät varsinaisesti siinä mitenkään näy, paikan päällä siinä näkyy kiviä.



Kentällä on yhä nähtävissä sodan aikainen taisteluhauta,
joka on kaivettu joen suuntaisesti rantatörmälle.



Vasemmalla käymälä ja navetta, sitten lato. 
Oikealla etualalla, keskellä lampola ja  laidassa Huhti-Heikin kämppä.



Käymälä, navettarakennus ja lato. Lampola oikeassa reunassa.


Lampola


Lampolaa sisältä



Lukko



Kerrassaan hieno paikka, ja herättää kunnioitusta. Kovalla työllä on kaikki rakennettu, eikä elämä varmasta ole ollut talvella helppoa.


Nyt toivottelen jo kaikille oikein hyvää loppuviikkoa, viikonlopun odotusta ja nautinnolista syyskuun viimeistä viikonloppua!

18 kommenttia:

  1. Kiitos, todella kiinnostava postaus!

    Mukavaa loppuviikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
  2. Tosi mielenkiintoista luettavaa. Joosepista olen lukenut ja tiedän tämän hänen paikkansakin, mutta vielä en ole käynyt täällä. Nyt sain aimo annoksen intoa lisää Joosepin pihapiiriin tutustuakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, mukavaa kuulla! Itse en aiemmin tiennyt Joosepista mitään, en ole lukenut mitään hänestä. Käy ihmeessä täällä, on tutustumisen arvoinen paikka.

      Poista
  3. Kiitos kivasta postauksesta! tuolla on ehdottomasti päästävä käymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, nanne! :) Tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

      Poista
  4. Kiitos, olipa mielenkiintoista! On se elämä ollut tuohon aikaan ankaraa, mutta toisaalta varmasti myös antoisaa. Ainakin on saanut nauttia luonnon rauhasta ja kiireettömyydestäkin. Ei tuollaiseen tämän päivän ihminen pystyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Elämä on varmasti ollut ankaraa, eikä nykyihminen pystyisi samaan. Ole hyvä, between! :)

      Poista
  5. Kiitos hyvin mielenkiintoisesta postauksesta.

    VastaaPoista
  6. Tuo Raja-Jooseppi on ollut pitkään käyntilistalla, mutta vielä sinne asti ei olla päästy! Tuota reittiä pappani kulki Murmanskiin töihin englantilaisten laivojen rahtia purkamaa, jokea pitkin ja samaa reittiä takaisin miliisit kannoillaan joskus 1918 paikkeilla (pappa oli syntynyt 1886 ja kuoli 1983) eli siksikin mielenkiintoa tuolle paikalle riittää, kun lapsena niin paljon kertomuksia tuosta matkasta kuulin...

    Mielenkiintoinen postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös minun isoukki on ollut samanlaisissa hommissa silloin. Kuljetti jauhoja rajan yli ja 1918 se kuulemma loppui. Kiinnostuin kommentistasi, ikävuodet ja tuo tapahtuman vuosiluku passaavat hyvin myös minun isoukkiin. Ja ne reissuthan ovat monenkirjavia. En juuri paljoa niistä reissuista tiedä, enkä osaa kertoa, eikä niistä juuri ole paljon puhuttu, mutta ainakin kannattaa joskus vierailla Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museossa. Siellä on tietoa asiasta. On olemassa suomessa myös joku arkisto, jossa on jotain tietoa asiasta. Kiitos kommentistasi!

      Poista
  7. Mielenkiintoinen paikka. Kauniissa ympäristössä on Jooseppi asunut. Huomio kiinnittyi heti poronjäkälämattoon ja aitahan sen esiintymän selittääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se sitä on. Kiitos kommentistasi!

      Poista
  8. Eikö vaan olekkin ajatuksia herättävä paikka? Kaksi kertaa olen käynyt siellä ja kai vielä palaan.Nuo piikkilangat ovat sodan ajalta.Lueppa minunkin postaus Raja Joosepin kentältä no tosin siinä on melkein samat kuvakulmat ja tiedot. Oli mukava käväistä siellä kuviesi myötä.Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todella! Kiitos tiedosta, enpä olisi arvannut että ne piikkilangat on sota-ajalta ja että ne ovat silloin sinne jääneet ja säilyneet. Kiitos vinkistä, täytyy poiketa lukemassa sinunkin tekemä postaus paikasta, mielenkiinnolla sen luen ja kuvat katselen.

      Poista
  9. Kiitos tästä mielenkiintoisesta postauksesta!

    VastaaPoista

Kommenttisi on minulle tärkeä! Kiitän sydämestäni, että kommentoit! ♥ ♥ ♥