Hyvää pääsiäisenaikaa!

Porokisat ovat onnistuneesti ohi täällä meillä Sallassa. Kiireet vain jatkuvat, se on ihan kiva. Toivoisin pääseväni vielä tälle talvelle kelkkailemaankin, retkelle toisin sanoen, me ei oo tänä talvena käyty yhessä kelkkailemassa ollenkaan, eikä retkeilty juuri muutenkaan. :( No säästyypähän luonto, kun ei yks kelkka pärise..

Nyt jo vietetään kuitenkin pääsiäisen aikaa, kellot on siirretty kesäaikaan. Palmusunnuntaina kävi yksi virpoja duo, tätin tyttöset, ei muita. Ei meillä yleensä käy muita.

Ihmettelitkö kuvaa tässä postauksessa, 

missä on ruukun kukat? Selitys seuraavassa. Jokin aika sitten istutin ruukkuun Lidlistä ostamani narssissin sipulit (alla kuvassa), oon jo aika hyvän tovin oottanu varmaan pari viikkoa eikä vieläkään oo tapahtunut mitään. Ostitko sinä? Onko lähenyt kasvamaam? Mukana tuli ruukku, multaa ja oliko 4 valkoisen narsissin sipulia. Toki minulla meni aikaa ennen kuin ehdin istuttaa ne, taisivat sipulit kuoleua. Pienet alut on. En meinannut ostaa muuta narsissia nyt mutta saa nähdä miten käy, kun pitäisi kai ne sitten ehtiä istuttaakin. Toivon että tulee kiva pääsiäinen meille kaikille!

Ps: rupesin kattomaan vanhoja postauksiani että kun kohta pitäis olla minun blogini syntymäpäivät, niin ihan sattumalta, ne ovat tänään!!! :D Tarkoitus on ollut järjestää arpajaiset, mutta mutta ehkäpä vielä tässä tulee senkin aika, kuka tietää, aika näyttää, palkinnot ovat valmiina jo odottamassa. ;) Blogini täyttää tänään 6 vuotta! Se on kouluun lähtö iässä jo. :D

♥:llä Pelaguu

Kisakättä parannellessa..

Hei kaverit! Ollaan oltu rakentamassa, tai no minä eilen ja mieheni koko viikon ja aiemminkin, tänne meille Sallaan, Sallatunturin Keselmäjärven jäälle, tänä viikonloppuna järjestettäviä porokisoja. Se on ollut suuri voimainponnistus kyllä meiltä kaikilta tahoilta, siellä on ollut paljon kaikkea talkooväkeä ja hirvittävän suuri työ siinä on rakentaa koko homma, ei ole ennen tullut ajatelleeksi monissa kisoissa käyneenä, että minkälainen urakka on rakentaa yhdet viikonlopun kestävät porokisat, niin ja siis toki oli siellä muitakin kuin me kahestaan rakentamassa kisoja. Ei ollut tarkoitus tulla mainostamaan vaan mainitsemaan, että missä se meidän kaikki aika on mennyt, mm. näitä järjestellessä. Tarkoitus oli tarttua tässä lähiaikoina haasteisiin, jotka olen saanut, mutta kun on ollut nämä porokisojen järjestelyt ja sitten itselläni on ollut terveysselvityksiä ja paljon käyntejä siellä sun täällä, niin olen pahoillani aikaa ei ole vain riittänyt tänne blogimaailmaan. :( Ja samalla mietin, että vieläköhän mulla on täällä lukijoita.. Ja nyt aattelin, että alanko kirjoittaa jotain muuta tänne blogiin niin viime yönä unet jäi lyhyeen, kun kättä alkoi särkemään vimmatusti, yritän sitä nyt sitten lepuuttaa enkä kirjoita tänne enempää. Se on nimittäin niin kipeä, että voisin ottaa vaikka sen irti, eikun ihan oikeasti, se on aika kipeä. Se meni kipeäksi, kun kannoin eilen tolppia kisapaikalle. :( Kuinkahan monta kertaa päivän aikana kestää/saa laittaa kylmägeeliä samaan käteen? Koputan puuta, ainoa mikä tuntuu turruttavan raastavaa kipua muutamaksi tunniksi. Mikään muu ei tunnu tehoavan. Aikansa ottaa kun heittää pakottamasta.

Jännittää aika tavalla sekin ja kun olen vatsan kautta reakoiva, ja kun menin sitten lupautumaan järjestysmieheksi tapahtumaan, niin se järjestysmieshomma nyt vähän jännittää, siellä on varmaan paljon turisteja ja paljon tuttuja. Olis kiva tietää ootko tulossa kattomaan kisoja? ;)

Olen kirjottanut porokisoista aiemminkin tänne blogiini, laitan tähän joitain mitä löysin aiheesta.

Luoston porokisat 2015

salla.fi sivuilta voit käydä lukemassa lisää Porocup kisoista Sallassa, en löytänyt nyt muuta kuvaa aiheesta sallan nettisivuilta. Kuvaa klikkaamalla pääset salla.fi porokisa sivuille.

Kuusamo-opiston lumiveistospiha 2018

Tuona samaisena päivänä kun kävin Kuusamon vesitornilla katsomassa Polar Night Light festivaalin valotaidenäyttelyä, poikkesin samalla myös Kuusamo-opiston lumiveistospihalla. Lumiveistospiha ei aivan vielä silloin ollut valmis, valot eivät olleet vielä silloin päällä ja kohdistettuna veistoksiin, avajaiset taisivat olla seuraavana päivänä käynnistäni. Lumiveistospiha on avoinna koko talven ja se tosiaan löytyy ihan Kuusamon keskustan liepeiltä.

Tänä vuonna, aiempiin vuosiin verrattuna lumiveistokset olivat mielestäni vaisuja. Viime vuoden lumiveistospihapostauksen voit katsoa tästä. Pihalle oli nyt vain veistetty kaksi pitkää "lumijonoa", jossa oli kaiketi kurssilaisten ottamia kuvia. Polar Night Light festivaalin tunnelmapostauksen tältä vuodelta voit lukea täältä. Tässäpä tämän vuoden lumiveistopiha, valoa saisi olla kuvissa, mutta en jaksanut alkaa niitä enää koneella muokkaamaan ja tosiaan oli jo ilta hämärät eikä valot olleet pihalla päällä kohdistettuna mihinkään vielä niin tämä postaus menee nyt tälläisenään.

Huomenna siis maaliskuu, mukavaa maaliskuuta siis kaikille!

Polar Night Light -festival Kuusamossa

Huhhei, olympiahuuma on laantunut ja nyt ei ole mulla hetkeen muita kiireitä niin kerkeän ehkä vielä toisenkin postauksen tehdä tälle helmikuulle. Valon määrä on huikea, ollaan menty kevättalveen ihan huomaamatta, aika on kiitänyt suorastaan ja aurinkokin jo lämmittää päivällä, voi kyllä siis jo minun mielestä sanoa, että jos ei jo olla keväässä niin kevään kynnyksellä, kevättalvessa. Palataan kuitenkin vielä kuukauden taakse, kun Kuusamossa ja Kuusamon Rukalla järjestettiin nyt toisen kerran maailman pohjoisin valotaidefestivaali - Polar Night Light festival. Polar night light festival järjestettiin Kuusamossa ekan kerran viime vuonna, silloin kävin ekaa kertaa Kuusamon vesitornissa, josta oli paitsi komeat näkymät Kuusamon kaupungin ylle, mutta siellä oli myös "valotaideteosnäyttely". Tästä viime vuoden tunnelmiin.

Tänä vuonna Polar Night Light festival oli saanut innostusta ja osana näyttelyä oli Helsinki Lux -tapahtumasta palanen. Kuusamon, muistaakseni, Nilon koulun oppilaat olivat myös osallistuneet Kuusamon näyttelyn rakentamiseen ja kuvassa oleva valokatu oli heidän rakentamansa. Kuusamon vesitorniin rakennettiin pop-up näyttely, joka esitteli uutta ja vanhaa valotaidetta sekä suomalaisilta että ulkomaalaisilta taiteilijoilta. Tässä siitä palasia. Poikkesin siis Kuusamon vesitornilla.

Ja tosiaan kuten aiemmasta viime vuoden postauksesta voitte lukea, niin Kuusamon vesitorni ei ole enää nykyisin käytössä ja ylös korkeuksiin mennään hissillä. Hienoa, että se oli otettu nyt väliaikaisesti taas käyttöön. Näyttely on jo päättynyt. Viime vuonna kun kävin näyttelyssä olivat päivät jo pidentyneet niin, että ulkona oli valoa, mutta nyt oli vielä ihan pimeää, niin osa valoteoksista pääsi oikeuksiinsa. Kuusamon vesitornin näyttely avautui aina ilta-aikaan. Tänä vuonna kun ulkona vesitornin juurella odottelin miestäni, että mennään yhdessä katsomaan näyttelyä ylös, niin kuulin muutamien ihmisten siinä ihmettelevän, kun olivat vain iltakävelyllä kävelemässä vesitornin ohi, että mikä tämä on, onko täällä jokin näyttely. Osa taisi mennä ihan katsomaan uteliaina että mitä sisältä löytyy, osa ei. Tässä kuitenkin palasia tämän vuoden näyttelystä. Pahoittelen huonoa kuvanlaatua, kamerani ei pystynyt hyviin kuviin enää pimeässä.

Vesitorni oli tänäkin vuonna valaistu myös ulkoa päin, vaihtuvin värein.

" Uutena merkittävänä teoksena tämän vuoden Polar Night Light Festivalilla nähdään LUX Helsinki -valotaidetapahtumassa jo usean vuoden ajan toteutettu, suurta ihastusta herättänyt Lantern Park eli Lyhtypuisto. Kuusamolaisen Nilon koulun oppilaat ovat osallistuneet teokseen ja valmistaneet näyttäviä lyhtyjä, jotka kootaan yhtenäiseksi lyhtypuistoksi Kuusamon Oulangantielle tapahtuman ajaksi. " lightfestival.fi

Ulos vesitornin läheisyyteen Oulangantielle oli pystytetty lyhtypuisto ja myös  sisäänkäynnille oli pystytetty Latern Park - Lyhtypuisto.

Vesitornin sisäänkäynti.

Ulkona oli yksi valotaideteos. 

KALLE MUSTONEN

Jänis ja kuutamo, 2016

“Tarinat eläimistä,

varjoleikit luolan seinällä,

vanhempia kuin itse kieli.

Metsästäjä muuntuu saaliiksi.”

Teos koostuu puuveistoksesta, taskulampusta ja varjosta.

Se on alunperin esitetty Dimensio-ryhmän näyttelyssä Jyväskylässä

IRMELI HUHTALA

FlowerLux, 2018

Valokuvataiteilija Irmeli Huhtalan FlowerLux on sarja kukka-asetelmia, jotka saavat taiteilijan käsittelyssä fantasian omaisia piirteitä. Huhtala kääntää osia kuvistaan negatiiviksi tuoden esiin värejä ja vastavärejä.

SHADER

Circle of life, 2018

Projisointi, plastoliini

Shader-kollektiivin mikromapping-teos Circle of Life on Lapin luonnosta inspiraationsa ammentava fantasiamaisema.

JANNE PARVIAINEN

Forget Who You Are, 2013

Projisointi

Janne Parviaisen valomaalauksissa ympäröivä todellisuus muuttuu maagiseksi valomaailmaksi. Parviainen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista kotimaisista valomaalaajista. Hänen töitään oli esillä myös vuoden 2017 Polar Night Light Festivaalilla.

VILLE MÄKELÄ

Vladimir, 2014

Venäjä on ollut politiikastaan otsikoissa maailmalaajuisesti jo pitkään. Eurasianistit vastustavat Venäjän länsimaistumista ja sen vaikutteita. Mielenosoittajat sekä seksuaalivähemmistöt ovat viime vuosina saaneet tuntea suurta vastustusta valtion taholta.

Ville Mäkelän projisointiteos Vladimir on vastalause Venäjän politiikan aatteita vastaan. Teos on esitetty kahdesti aiemmin Lux Helsinki -tapahtumassa, vuosina 2014 sekä 2015.

Ja huomaatteko miten on heijastuksilla tehty kulmakarvat, nenä ja suu tai parta.

Lopuksi kuva Kuusamon kaupungista vesitornilta kuvattuna.

Muistin, että minulla olisi haasteetkin tuolla odottamassa, mutta palajan niihin kun ehdin. ;) En vaan kyllä oikeastaan tiiä mihin tämä kaikki aika on taas kadonnut, aina on vain jotain muuta. Aika rientää niin kovaa vauhtia että huomasin myös että pian voisi jo järjestää myös blogin synttäriarvonan, ole siis kuulolla. Täällä ollaan, elämä on vaan vienyt menneessään aivan muualle kuin bloggaamaan, kuvia on kyllä tullut otettua, mutta koneelle siirto ja blogiin laitto ovat nyt hieman jääneet muiden kiireiden jalkoihin. Mukavaa maaliskuuta kaikille ja kevätkuukausia!

Ps: Kuvien esittelytekstit on lainattu lightfestival.fi sivustolta

Hyvää Runebergin päivää!

Tammikuu katosi johonkin, en tiedä miten ei ollut koskaan aikaa istua tietokoneen ääreen kirjoittamaan tätä blogia, tai itseasiassa tiedän, aina oli jotain muuta. Tammikuu oli täynnä touhua, iloa ja surua ja paljon vain kaikenlaista muuta, että tammikuussa kerkesin tehdä vain yhden blogipostauksen. Täytyy yrittää korjata asia nyt helmikuussa, asiaa olisi mistä kirjoittaa, nyt vain on ollut kaikkea muuta. Päivänvalo on lisääntynyt huomattavasti, kaamosaikana ei ollut aurinkopäiviä tai sellaista hyvää säätä retkeilyyn, olisin halunnut käydä tunturissa kelkkailemassa, mutta nyt aurinko nousee jo niin aikaisin että tämmöinen illan virkku aamun torkku ei oikein saa lähdettyä aikaisin liikkeelle. No kaamosaika meni mutta ehkä tässä vielä jotain näkyy, ainakin aurinkopilareita on näkynyt. Ja puilla riittää kannettavaa, puissa on nimittäin "komeat", mutta puille niin raskaat ja armottomat tykyt. Tykkypuita riittää täälläpäin. 

Leivoin Runebergin päiväksi Runebergin torttuja, niillä herkutellaan nyt. Ja nautitaan auringon paisteesta ja -30 pakkasista, silloin se aurinkokin näyttäytyy.

Aurinko paistaa puiden latvoihin.

Katsottiin myös kuun pimennystä.

Ihanaa helmikuuta kaikille!