pelaguu.blogspot.com

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Äitienpäiväntervehdys


Hyvää Äitienpäivää kaikille maailman äideille

ja

Iloista, onnentäyteistä äitienpäivän viettoa kaikille!





Äiti nauraa meidän nauruamme,
itkee kyyneliämme,
vastaa meidän rakkauteemme,
pelkää meidän pelkojamme.
Äiti elää myötä iloissamme,
huolehtii kaikkia huoliamme
ja kaikki toivomme,
kaikki unelmamme äiti toivoo
ja uneksii kanssamme.

Julia Summers 



♥.llä Pelaguu

lauantai 9. toukokuuta 2015

Luonto herää..

Ei kanna hanki, ei hiihtäjä hiihtele. Polut avautuvat kulkijalle, kevään kulkijalle, haistelijalle, haaveilijalle.. Keväästä nauttijalle. On helppo jälleen kulkea ja valita uusia, ennestään jo tuttuja polkuja aamulenkille, reittejä, joita on talven jälkeen kaivannut.

Tapion kylvöjen roskitukset alkavat paljastua pikku hiljaa sulavan lumen alta. Aamulenkillä koiran kanssa huomattiin kuinka metsästä oli lähtenyt lumet sulamaan ja ihan parissa hassussa päivässä ne olivat haihtuneet lähes olemattomiin. Purot solisivat, linnut lauloivat keväisesti. Muurahaiset kuhisivat pesässään. Muuttolintujen eri lajien joukkoja palailee hiljokseen. Räkättirastaat jo räkättää. Ja pikkulinnut katselevat jo kummissaan sopivaa pesäkoloa pesimisille, vielä ei ole löytynyt sitä oikeaa kotikoloa, linnunpönttöä, johon pääsee suojaan sateelta, maailman myrsykyiltä. Kevät tekee tuloaan! Luontokin on jo heräämässä kevääseen ja kesään. Ihanaa!

Luonto avautuu kevääseen.. Antaa raikkaan tuulahduksen käydä varpailla. 
Antaa luonnon hengittää, vapauttaa kaikki maan kasvit kahleistaa.
Se nauraa, luonto nauttii heräämisestään pitkän talven jälkeen.
On kevät, on vihdoin kevät!


Tulvavesien aikaa...





Aamun ja yön aikana sataneet pisarat jäävät keikkumaan pajunkissoille.. 



Tuuli kuivattaa ja huuhtoo ilon kyyneleet pois kissojen silmistä..



Hiljalleen se sulattaa viimeisetkin lumen rippeet.. 




Polku ja pieni silta, jonka yleensä ylitämme monta kertaa kesän aikana,
olipa se sitten aamu- tai iltalenkki. Nyt ei vielä menty, koirakin oli sitä mieltä,
että tästä ei taida vielä päästä ja palasi takaisin..



Pienetkin purot avautuvat, lumien sulatessa, kuuluu rauhoittava veden lorina..

Tähän kohtaan olisi ollut videokin, mutta ajattelin, että se täyttäisi koko blogin kuvatilani, joten ajattelin, tunne ja kuule.. aisti, kuinka vesi lirisee, se oikein porisi,
laskiessaan pitkin metsäpuroa ojaan saakka..




Vaikka aina tuntuu, että joudumme niin odottelemaan lumien lähtöä ja että, nyt menis pidempään ku viime vuonna jne. niin näyttää silti siltä, että ihan samaan tahtiin ollaan menossa kuin muinakin vuosina. Ja aina kun puhutaan siitä, että kun kevät tulee, se tulee rytinällä.. niin nyt sitä mennään, lumet sulaa silmissä. Ihmeellistä!
 Vaikkakin ollaan hieman jälessä etelään verrattuna, meillä on vielä kaikki ihanuus edessä ja saavutamme taas sitten syksyn korvalla kaikki muutkin. Kevät - ja kesäkin on siis tulossa vihdoin meillekin! :)




Puut liikkuvat

keväisessä metsässä, 

kypsyttävät vihreänsä yhtäkkiä

kuin takeiksi harteilleen.



*



Auringon valo on nyt keltaista,


se saa vastarannan

männynrungot

hohtamaan kirkkaasti.



Ja metsä on kuin tuoksuja

keitettäisiin


*

Liikun hiljaa runkojen lomassa,

en lakkaa ihmettelemästä

miten valtava on oravan hyppy.


Tuntuu meren ja pihkan tuoksu:

männikön latvat tuulessa.



- Risto Rasa


kosuvi.wikispace.com



Tänään onkin sateinen ja touhun täyteinenkin päivä.
 Myös Tornien taisto -mittelö on tänään, kuinka moni osallistuu?
Oli tarkoitus lähteä lintutornille itselläkin tähyilemään, mutta vielä en ennättänyt..
Ehkä minä vielä tälle keväälle ehdin, toivon ainakin kovasti.

: )

Keväistä viikonloppua kaikille!

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Kevään touhuja..

Kevään tulo on antanut odottaa vielä itseään.. Lumet pysyvät sinnikkäästi maassa, mutta annettiin lapion heilua ja hieman avitettiin, tai no mieshän sen pienestä pyynnöstä teki, ;).. lumien lähtöä.

Yöpakkasia on ollut vielä jonkin verran ja toukokuukin nyt muistetaan varmasti sen teräshangista. Yritin vertailla viime vuoden ja tämän vuoden keväitä keskenään.. Ovathan nuo aivan erilaiset. Viime vuonna kevät tuntui tulevan aikaisemmin kuin tänä vuonna. Silti, paikallislehden haastatteleman meterologin mukaan terminen kevät on tullut lämpötilojen mukaan tänä vuonna aikaisin. Meteorologin mukaan se on alkanut jo maaliskuun lopussa eli kaksi viikkoa normaalia aikaisemmin, kesään tulo sen sijaan viivästyy paksun lumipeitteen ansiosta. Ja olenkin ollut itsekin vähän samaa mieltä, että kun kesä tulee tänä vuonna myöhässä, se jää meillä valitettavan lyhyeksi, pari hassua kuukautta ja on jo syksy. Viime vuonna kevät alkoi virallisesti 16.huhtikuuta.  Kasvukausi ei pääse siis alkamaan kunnolla. Yöpakkaset ja runsaat lumisateet pitävät lumipeitteen pitkään maassa. Mutta meijän täytyyki nauttia niistä vähäisistäkin kesäpäivistä entistä voimakkaammin! Kurkkaa täältä tuo viime vuoden pohdinta ja vertaa tähän kevääseen!

Olen nähnyt sosiaalisessamediassa ihastuttavia kukkakuvia puutarhamyymälöiden kasvihuoneilta, pohdinkin, että nyt olisi ihana olla sellaisessa paikassa töissä. Kun omaan pihaan ei voi oikein kukkia vielä laittaa, niin se voisi ehkä vähän lievittää tätä.. tuskaa.. Tai sitten ehkä ei. :) Tästä päästäänkin siihen kun parina aiemmapana keväänä olen saanut ostaa torilta toukokuun puolen välin huitteilla kesäkukat ulos.. Nyt ei siis vielä puhettakaan, tai että vois semmosta etes ajatella, että vielä vois laittaa kesäkukkia. Sen vuoksi ja myös siitä suivauneena kun myyrät (tai jänikset?!) nakersi minun vihertävät sipulinalut, laitoin töpinöitä rattaisiin ja suuntasin ulos rapsuttelemaan ja puhistelemaan pihaa siltä osin kuin nyt jo pystyy. Rapsuttelin, siivoilin syksyä pois ja ostin takapihalle pikkupakkasiakin kestäviä Tete a tete -narsisseja, kun onnistuin kuivettamaan pääsiäisenä ostamani narsissit sisälle, vielä silloin ei ihan uskaltanut viedä niitäkään ulos. Kaveriksi niille mietin helmililjoja, mutta niitä kun ei harmillisesti meiltäpäin taho saaha, mutta menevät nuo varmasti noinkin. Ens'syksyn hankintalistalla taitaakin olla helmililjojen sipuleita ja tarhakylmänkukkaa. Olen nähnyt niistä kuvia jo viime vuonna täällä blogimaailmassa, sen verran, että olen päässyt niihin ihastumaan.  En tosin tiedä sitten miten menestyisivät täällä. Aattelinkin, että me taijetaan nyt olla siinä vaiheessa kun etelässä ollaan joskus aikasemmin kevät-talvella ja laitetaan narskuja ja helmililjoja ulos.. Aattelen, että se vaihe jää meillä kyllä aina pois, lumien sulamista ootellessa siirrymme suoraan kesäkukka ostoksille, sitten kun vain lumet ovat lähteneet, ja yleensä ne tuntus lähtevät rytinällä. Ja sitten kun ei sillä tavalla täällä ole niin niitä kukkiakaan sillon saatavilla.


Takapihalla vihertää jo mukavasti..
Siivottavaakin silti vielä on, odotellaan kuitenki ensin, että lumet lähtee.




Siivoillessani sisällä ja ulkona, istutin etupihan kukkapenkkiin pääsiäisenä ostamani narssissit, kun siellä näytti olevan vielä tilaa. Siinäpä nuo ovat, lähtevät sitten kasvuun tai eivät.. Tarkkaan, eli päivittäin, olen katsellut viime syksynä istuttamieni kukkasipulien innostusta herätä kevääseen. Hitaasti ne sitä tuntuvat tekevän, ja nyt tuntuu, että niitä on sieläki mihin niitä en kyllä sillon syksyllä istuttanu.. ;) myyrien tekosiako?! Tuskin kuitenkaan!! Myös keisarinkruunu pukkaa jo alkuja, ihmeellistä. Odotin kukkasipulien kasvua pikemmin. Toki noissa vihreissä aluissa oli yksi pieni kukan alku, mutta sekin oli syöty parempiin suihin, ennen ku ehin napata siitä kuvaa. Ja ne varmaan olisivatkin lähteneet ellei narketelijat olisi käyneet. Vastaisku niitä vastaan on tehty, laitoin jo penkkiin koivutisleetä, tarkoitus ois vielä laittaa mahd. valkosipulinkynsiä..



Maasta se on pienienkin ponnistettava. 




Näistäkin minä vielä odotan tulevan jotain..



Sen siitä saa kun lähtee yksin pyörällä huristelemaan kirkolle, ja monen mutkan kautta löytää itsensä yhä uudelleen ja uudelleen, millon äitienpäiväkukkahyllyltä, sipulikukkahyllyltä ja millon jostaki muualta.. Onneksi olinkin yksin liikenteessä ja sain rauhassa miettiä ja valita sopivat äitienpäivänkukat! :) Mukaan tarttui myös siis nämä kuvassa allaolevat. Lidlistä ostin jo aiemmin, monen muun tapaan, 'Roselily Mix' -liljoja ja punatähkänsipuleja ja nyt vielä löysin lähimarketista nuo 'Gabriella' daalian sipulit. Nyt vaan mietin, että mitenkä teen noiden liljojen ja daalioiten kans. Vaativatko esikasvatuksen sisällä? Ruukkuun menevät. Ja sillon ku oli gladiolusta niin ne esikasvatin sisällä. Varmaan täytyy tehä näihinki sama?! Punatähkän voi varmaan suoraan laittaa sitten kesempänä maahan.




Sisällä odottaa koulintaa kehäkukkien hujopit. Aiemmat koulinnat eivät onnistuneet. Tai koulinnat joo onnistu, mutta nuukahtivat vaikka oli kastelu. Pioniunikot ja neilikat ovat itäneet vasta vain pienesti. 




Sisällekin ostin keltaisia krysantteemeja, nekin voi laittaa sitten kesempänä ulos, jos onnistun säilyttämään sen vielä hengissä. Sittenpä kattelinkin ikkunalaudalla keltaisenaan komeilevia krysantteemeja ja taivastelin likaisia ikkunoitani, sekin homma ois eessä, kun lupaili niin kauniita poutapäiviä.. Täytys vaan saada uudet kesäverhot, jostain.. Kun nyt tosiaan lupasi jo sääennuste meillekin lämpimäämpää ja lämmintä onkin jo ollut ja aurinko on paistellut päivästä toiseen täydeltä terältään, mutta kylläpä se ennustettu vesisadekin saa sieltä tulla, sulattamaan loppuja lumia. Loppuja lumia!! Jee! Ehkäpä se kevät tulee tosiaan meillekin, vain ehkä vähän "totuttua" hitaammin. Niin, sepäs se onkin, että mihin sitä ittensä totuttaa, puutarhahiireksi. ;)

Mutta kun kevät alkaa tästä nyt ilmojen lämpiämisen myötä kohisten tulla, niin 
eiköhän se ole aivan kohta tosiaan täälläkin! Sitä ei tiiä kuinka äkkiä se sulattaakaan nuo lumet. Ja joka vuosihan se on nämä samat tuskastelut, oli sitä lunta sitten kuinka paljon hyvänsä.



Keväistä loppuviikkoa kaikille!

perjantai 1. toukokuuta 2015

Vapputervehdys!


Hauskaa Vapunaikaa ja
Hyvää alkanutta toukokuuta kaikille!


Kevät
Kuuntelin puron solinaa,
sen nauravaa, iloista porinaa.
Se kertoi minulle tarinaa,
keväästä.
Linnuista,
jotka nyt palaavat pohjolaan.
Kukista,
jotka vihdoin maasta nousta saa.
Ja siitä,
että on aika rakastaa.

♥:llä  Pelaguu

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Kevään korvalla...

Viime yönä, kuten muutamana aiempanakin yönä, on ollut kipakka -10 asteen pakkanen. Töissä yönä olimme Suomen kylmin paikka -11,6. Teräshanki kestää kävellä. Niinpä me sitten koiran kanssa aamukävelyllä teimmekin. Kävelimme ristiin rastiin, sinne ja tänne pitkin lähimetsää.. Oli helppo kulkea, niin koiran kuin minunkin. Olisihan tuota kävellyt pidempäänkin, vaan päivän askareet kutsuivat.

Viime päivien pakkasyöt ja niiden kuorruttamat hanket pitävät talven tiukasti otteessaan. Vaikka toivoisimme jo kovasti muuta. Päivällä paistava aurinko yrittää pehmittää pakkaspojan puraisemia hankia.




Arvelluttaa mennä..



Harakkojen ja variksojen raakkumista kuunneltiin...



Laturisteys 



Kuunneltiin myös kirkon kellojen sointia ja suksien suihketta.

Juuri kun olin ottamassa tätä seuraavaa kuvaa,
kirkon kellot alkoivat soida.
Ja ohittaessamme laturisteyksen, takanamme alkoi kuulua suksien suihketta lunta vasten.

Elämä ja kuolema kohtasivat ääninä lähimetsässä.
Herätti ajatuksia. Sukset ja lumi pitävät liikkeessä, elämässä.
Kirkon kellot ilmoittavat, jonkun ihmisen edesmenneen.



Puunrunko täynnä pieniä sieniä. 

Vastavaloon huono valotus muuten..




Eilen poikkesimme linnunpönttöjakotilaisuudessa kirkolla. Kaupan pihalle oli tuotu viime viikolla eri metsästysseurojen ja kuntalaisten yhdessä tekemiä linnunpönttöjä. Linnunpönttöjako oli Suomen Metsästäjäliiton järjestämä.  Metsästäjäliiton piirit järjestävät eri puolella Suomea pönttöpäiviä, joissa voi käydä sorvamassa ja nikkaroimassa linnunpönttöjä ja niitä jaetaan sitten ilmaisiksiIlmaiset linnunpöntöt tekivät ns. kauppansa. Ottajia pöntöille oli. Loput pöntöt, mitkä täällä eivät menneet kaupaksi, jaetaan Rovaniemellä.

Pönttöjä oli jaossa niin telkille kuin pikkulinnuillekin. Me otettiin kaksi pikkulintujen pönttöä (eivät ole kuvan pöntöt :), niissäkin oli kahta kokoa. Järripeipoille ja sinitiaiselle. Tarkoitus olisi toimittaa ne vielä eteenpäin, lapsuudenkotiini. :) 



Tänään koulin kehäkukat, ne rupuset mitä niistä oli enää jäljellä. Ja laitoin uusia kasvamaan. Kylvin myös pioniunikkoa ja kuten moni muukin näyttää tehneen, tein viime hetken neilikansiemen löydön Lidlstä jokin aikaa sitten ja laitoin nekin itämään, siinä mukana tulleeseen viljelyalustaan. Tein myös sellaisen päätöksen, että taidan odotella loppujen kanssa kesään ja kokeilen suorakylvöä ulos!



Ihan sellaista "Surun päivä" postausta en kehdannut tästä tehdä. Kun viimeksi oli riemun päivä, kun näin krookuksien ja narssissien nousevan. Muutamaa päivää myöhemmin kun vain pääsinkin sanomasta, myyrät olivat käyneet herkuttelemassa vihreillä varsilla. Yhteen oli tulossa hento sininen pieni kukan nuppuja ja sitä kun aina tulee muka jotakin muuta kiirellisempää.., niin että olisin ennättänyt laittamaan sinne vielä koivutisleetä myyrien estämiseksi.. niin kappas sekin oli narskuteltu parempiin suihin!! :/ No omaa laiskuttakin varmasti. Nyt siellä oli viime yönä lisku pyytämässä, tuloksetta. Näytti silti, että liskun vierestä oli narskuteltu vihreitä alkuja lisää, ellei sitten pakkaset ole käyneet. Vaan enpä tiedä auttaako noihin enää mikään. Onko jo myöhäistä kokeilla tisleetä? Voiko niitä kukkaparkoja enää pelastaa... :(

Näky on niin kovin lohduton..



Mieleni kaipaa jo kovasti kevääseen ja kesään.. Vähälumisempaan aikaan. Mieleni ja sydämeni on alkanut kaivata myös jonnekin matkalle. Vaan budjettisyistä se ei ole mahdollista. Mieleni on, lukemieni Hollanti -postauksienkin myötä, alkanut kaipaamaan takaisin Hollantiin!
Mahdollisesti juurikin kevät aikaan, vaan eipä tuolla olisi suurta merkitystä ehkä kuitenkaan,
koska eräs Hollantilainen ystäväni asuu siellä ja näemme aivan liian harvoin. 
Hänen näkemisensä sopisi minulle milloin vain. Ehkä olisikin jo aika tavata.
Hollannissa tai miksei täälläkin! :) 


Kaikesta huolimatta, 

hyvää sunnuntaipäivän jatkoa kaikille ja
 uutta alkavaa viikkoa!

: )