Sotkan ämmin luontopolulla

Lokakuun ensimmäisen viikonlopun retkeily muodostui lähiretkeilystä iltakävelyn muodossa, kun suuntasin koiran kanssa kiertämään Sotkan ämmin luontopolkua. Viime syksynä kiersin koiran kanssa Sotkan ämmin polun toiselta puolelta ja lähtöpaikkana oli silloin Sotkan ämmin laavu ja sen seutu. Nyt lähdin liikkeelle Sallatunturin tuvilta ja kiersin lyhyempää kautta, kulkematta Sotkan ämmin lähteen kautta, aina Hangasjärven laavulle paistamaan makkaraa. Nyt ei ollut hirveän paljon aikaa kuljailla ja kierrellä, olinhan jo ilta ja alkoi tulla pimeä. Ehkäpä joskus vielä palaan tänne päiväs aikaan, nytkin oli tarkoitus kulkea reitti päivällä, mutta tuli muuta. Linkki viime vuoden postaukseen tästä. Jossa myös kartta reitistä. Sotkan ämmin luontopolkuhan siis sijaitsee Sallatunturin kupeessa.

Ruska on ollut hyvin vaatimaton täällä meillä Itä-Lapissa, osin se johtuu koivun sienitaudista. Koivun lehdet tuntui putoavan aikaisin ja niissä ei ollut juurikaan ruskan värejä. Havaitsin myös, että haapakaan ei juuri loistanut kirkkaudellaan. Haavallahan on värikäs ruska loisto lehdissään. Senpä vuoksi yhtään ruskan ajan postausta minulta ei tule. Suot vain hohtivat vielä tällä retkelläni okran sävyissä.

Ennen varsinaista metsään sukeltamista avautuu, läpikuljettavalta suolta,

näkymä Sallatunturin rinteille (Iso ja Pieni Pyhätunturi) ja Sallatunturin tuville.

Sotkan ämmin luontopolku/kierros on vaihteleva, mutta helppo kulkuinen, tosin kapea polku, että tänne ei pääse lastenrattailla tai pyörätuolilla. Reitti on merkitty sinisin reittimerkein. Näin ilta-aikaan sai kulkea jo aika rauhassa. Ruskaturistitkin olivat jo varmasti vähentyneet. 

Ennen saapumista Sotkan ämmin laavulle, pyörähdin sillalla, josta olisi voinut vielä jatkaa Sotkan ämmin kierrosta, mutta nyt suuntasin jo Hangasjärven laavulle.

Suolla oli paikoin paljonkin vettä. Pienet puupalikat olivat avittamassa

 ylitse menoa Sotkan ämmin laavun luona, kun vesi oli tullut pitkospuille.

Sotkan ämmin laavu.

Roosan hyppynäytettä! :)

Tällä kertaa minulla oli vaelluskengät, vaatii vielä jalka tottumaan

näihin kenkiin, viimeksi oli kumisaappaat.

Näkymä Sotkan ämmin laavulle ja takana siintää Sallatunturi.

Käytetty apuna kameran Popart -asetusta, jolloin muokkaa hieman

värejä kirkkaammiksi.

Jatkoimme matkaa Hangasjärven laavulle. Laavulle laskeudutaan portaita pitkin.

 Hangasjärven laavu on kaunis paikka.

Laavun takaa aukeaa näkymä Ruuhitunturiin.

 Ennen kotimatkaa paistettiin vielä makkarat,

koirakin sai osansa.

 Lopuksi vielä tarinaa Sotkan ämmistä ja Hangasjärvestä.

Sotkan ämmin kierroksella on siis myös lähde, jolloin ollaan entisen Sotkan tilan mailla. Heikki Sotkajärvi muutti perheineen tilalle Märkäjärven kylästä (nyk. Salla kk) 1910- luvulla. Sotkan torpan rakennukset rakennettiin Salla-Kuusamo tien varrelle, ja perhe asui paikalla talvisodan syttymiseen saakka. Alkuperäisistä rakennuksista on jäljellä vain kellari, joka sijaitsee Salla-Kuusamo pikitien varrella. Se on entisöity 1996. Sotkajärven topakkaa emäntää kutsuttiin Ämmiksi.

Kasvillisuus on rikasta alueella. Lähteen luona on opas-taulu, josta voi lukea enemmän alueen kasveista. Torppaan kuuluu myös tietysti niittyjä. Vielä toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina niityllä käytiin vuosittain töissä. Niittytyöt veivät usein joitakin viikkoja. Miehet hoitivat niittämisen ja naiset ruuanlaiton. Yöt saatettiin nukkua kodassa taikka taivasalla puun juuressa. Niittykulttuurista luovuttiin vuonna 1940- luvulla, jonka jälkeen niittyjä on uhannut metsittyminen.

Lappalaiset pyysivät tällä seudulla peuroja. Hangas -sana tarkoittaa Pohjois-Suomessa eteenkin peuranpyynnissä käytettyä pyydystä. johon kuului hyvin pitkä johdeaita ja sen aukoissa olevat ansat. Myös tuollaisen pyydyksen johdeaitaa saatettiin sanoa hankaaksi. Ansa saattoi olla kuoppa (peurahauta), johon peurat ajettiin johdeaitoja apuna käyttäen. Ämmin lähde sijaitsee Hangasharjun alla.

Tästä pääset vielä viime syksyn postaukseen Sotkan ämmin kierroksesta.


Nyt toivottelen jo kaikille hyvää loppuviikkoa ja viikonloppua!