pelaguu.blogspot.com

tiistai 6. tammikuuta 2015

Vuoden vaihteen kuulumisia...

Kuten olette varmaan huomanneet, hieman jälessä tullaan näitten päivitysten kans, mutta ehkä se on nyt sitä ku ei oikein tiiä oisko lintu vai kala... Olen joskus ennenkin kertonut siitä, että jonkinlainen etsikkoaika on nyt itsellä elämässä, oman polun löytyminen.. Ikä on tietysti vain numeroita, mutta sitä on jo kuitenki sen verran, että on elämän taitekohassa ja onko sitä kuitenkaan saanu mitään aikaan... Ja kuitenki nyt sitten kokeilee vähän kaikkia.. Kuvaamista, mikä ei nyt sinäällään uusi juttu mulle ole, olen joskus ennenkin sitä harrastellu ja se on jääny taka-alalle ja nyt taas tämän bloggaamisen myötä olen innostunut uudestaan vähän kaikesta, koska tämä bloggaaminen vain antaa kuitenki jotenki niin paljon. Mutta silti sitä miettii, oliko tää sittenkään mun juttu... Oliko mikään näistä? No mikähän se sitten ois. Tai sitten se vaan on sitä kun sitä itteeltään vaatii niin hirviän palion.. Onnistuminen. Mitä se on? Ja miten paljon sitä itteltään vaatii...? Vai keskittyiskö vain johonkin yhteen juttuun, eikä poukkoilis ympäriinsä.

Vuosi kuitenki vaihtu ihan mukavissa tunnelmissa. Valettiin tinaa ja katteltiin ilotulituksia. Kotipihalla ja tunturissa, elikkä siellä meijän kunnan laskettelukeskuksessa. Ilmakin oli ihan lupsakka, ei ollu hirviät pakkaset. Niinku nyt taas vaihteeksi on. Pakkanen paukuttaa -30 ja sisälämpötila +18. Asumme rivitalossa, naapurit kuuluu paukuttavan pattereita, ei lämpiä. Mutta met selviämmä! Eikä meillä oo hättääkään! Eilenki oli kova pakkanen ei ihan -30 mutta lähellä, silti taivas oli pilvessä. Tännään, loppiaisena, auringonkajo näkyy taivaanrannassa. Kävin pikaseltaan kuvaamassa tuota kajoa, nyt ei tarennu enempää. Ehkä joku toinen kerta. Siittä kuva tuolla hieman alempana. Ensin uuden vuoden ilotulituskuvat.

Pitkällä valotusajalla, kameran ilotuliasetuksella ja kameran jalustaa apuna käyttäen on nämä ilotulituskuvat räpsitty uutena vuotena, juuri kun vuosi oli vaihtunut.








Toissapäiväsiä upean shown tarjonneita revotulia yritin myös kuvata, harjotteluksi se jäi. Se oli nyt toinen kerta, vasta, kun uuden kameran kans taivalle tähysin ja sanotaanko vaikka, että kameran sääjöistä oli kiinni, niin etten taija kehata tänne kuvia laittaa. Jotanki sinne tallentu, mutta ovat tosiaan niin epäselviä!
Reposten kuvaamisesta sanotaan, että siihen tarvitaan kärsivällisyyttä, että kameran asetukset saa kohilleen. Sitä minä opettelen nyt, sitä kärsivällisyyttä ja reposten kuvaamisia. Jalusta ja kamera löytyy, kaukolaukaisin puuttuu, mutta kokeilen ensin näillä. Oiskohan tälle illalle lupeissa repoja? Jäämme oottelemaan.

Eilen illalla kokeilin eri asetuksia, ja valmistauduin seuraavaan revontulinäytökseen, harjoittelemalla kuvaamista erilaisista värikkäistä kohteista. Täysikuu sattui nyt niistä parhaiten kuviin. Ensin tuntu että ei se millään asetuksella näyttä kuin sutulta, ja en tiiä mitä tein kun tämä sitten parhaimpana sattu tulemaan. Ja se näytti tältä.



Tässä tämän aamun pakkaskajoa..


Noista pakkasista sanoisin, että ei niitä niin hirviän usiasti ole nyt ollu, samoten koko tuota auringonkajotusta. Se on heleposti yhen käjen sormilla laskettavissa, net molemmat. Jos vaan on lauhapäivä, niin aurinko pysyttelee vielä pilvien takana tai taivas tosiaan on enempi pilivessä ko selekiä. Eikä sillon juuri mitään kuvattavaa ole tai lähinnä se taitaa olla olosuhteiden pakosta sisätiloissa oleskelua... Luontoa on kuvattavaksi vaikka ei aurinko paistaskaan. Nythän se lupasi jo taas lauhtuvaa, mikä on ihan mukava juttu vaikka eipä tuo niin kylymältä tuntunu.. Vois taas keksiä jotakin luonnossaoleskeluun liittyvää, kun autonkin uskaltaa taas starttata pakkasten jäläkeen.

Joulustaki tahtoisin vielä kertoa..
Saatiin aika symppislahja, sulkaakeksiainekset purkissa. Tein ne heti ennen joulua, niitä on sitten natustettu tässä pitkin joulua ja vieläki... Valitettavasti en tiiä muuta kuin valmistusohjeen, aineksista ei ollut tarkempaa selostusta purkin mukana.





Ja tahtoisin myös kiittää Bikkeä! Ihanan paketin sain postissa. Voitin oikiasti Bikken arvonnassa villasukat, mutta sitten minä hölömö tajusin, että ne on liian pienet eikä ole niille käyttö niin pistin hyvän kiertämään ja annoin arvontavoiton mennä eteenpäin. Mutta Bikke oliki niin ihana ja lupas mulle jotain hyvää kuitenki palkinnoksi. Sieltä tupsahtiki sitten vähän enemmän, hyvää!! Tämä oli oikia askartelijanarrepakkaus. Pääsee uusia kortteja väsäämään. Tosin jäin pohtimaan mitä tekisin chenillepalloilla!? Vai mitäs ne nyt olikaan.



Tästä taisi tulla hieman sekalainen postaus, mutta emmeköhän pärjää. Olen itseasiassa yrittänyt välttää sekalaisia postauksia, ja tehdä kaikista selkeästi ihan omat postauksensa, mutta oli semmonen tunne että pistän kaikki yhteen ja ne on kaikki kerralla pois... En tiiä kuulkaas, tässä katellaan mitä se elämä tuo seuraavaksi vai tuoko tuo mittään! Niin että, jos minä jaksan sen vuosikollaasin viime vuojesta tänne kyhätä, niin luppaan ainaki yrittää, enempään minäkään en tietenkään pysty! Oppia ikä kaikki ja kukaan ei ole kai seppä syntyissään. Kova halu on oppia! Luontokin antaa niin paljon, joka kerta hengähdän kun pääseen luontoon ja kuvaamaan, silloin olen onnellinen.


Toivotan teille mukavata 

Loppiaista ja loppuviikkoa!


12 kommenttia:

  1. Oli kiva lukea mietteitäsi! Hyvää loppiaista

    VastaaPoista
  2. Mukava postaus! Upeat kuvat ilotulitteista ja kuusta ym. Hienot lahjatkin sait! Mukavaa loppiaista!

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava lukea, syvällisiä mietteitä, mutta päällimmäiseksi jäi kuitenkin tietynlainen optimistusuus.
    Hienoja ilotulituskuvia. Itse en viitsinyt edes lähteä yrittämään. Piti rauhoitella Juusoa, kun se pelkäsi ihan hirveästi sitä hurjaa pauketta, joka täällä oli iltakuudesta yöyhteen.

    VastaaPoista
  4. Voi miten hienot rakettikuvat!!! Enpä ole moisia vielä nähnyt.
    Toivottavasti keksit elämääsi suunnan, kyllä se suunta on vielä mullakin kadoksissa , vaikka oon varmasti paljon vanhempi. Minä jo suuntaisin mielelläni eläkkeelle. Vanhan lain mukaan joskus pääsi eläkkeelle 58 v. Mulla olis se jo ensi talvena edessä. Nyt ei tule kuuloonkaan tuollainen.
    Sekalainen postaus on ihan hyvä ja laita vaan viime vuodestakin, kyllä näitä jaksaa aina lukea.
    Kyllä minustakin tuntuu että tää bloggaus antaa paljon, ei hirveästi olis netissä mitään tekemistä jos ei blogeja lueskelisi ja kirjoittelisi :) Ja mitä tekisi kuvillakaan, jos ei niitä kellekään näyttäisi :)

    VastaaPoista
  5. Pelaguu, olipa ihanan syvällinen postaus. Elä vaan ihmeessä lopeta bloggausta tai valokuvien ottamista/laittamista. Sinulla on taitoa, kuvatkin sen osoittavat, ne olivat todella upeita :)
    Monenlaisia mietteitä sitä itselläkin pyörii mielessä. Muutama vuosi sitten olin valmis jäämään sairaseläkkeelle, mutta nyt menee paremmin. En olis kyllä päässytkään, kun nykyisin on niin tiukat kriteerit.
    Jatketaan itsemme etsimistä, kuka ties mitää tulla tupsahtaa eteen. Hyvää talvipäivän jatkoa!

    VastaaPoista
  6. Upeita rakettikuvia!
    Tuttuja ajatuksi itsensä löytämisestä :).

    VastaaPoista
  7. Hyvin olet onnistunut ilotulituskuvissa. Ja poukkoilu, kun poukkoilee siellä täällä, niin saattaa löytää vaikka uusia kiinnostuksen kohteita.

    VastaaPoista
  8. Upeita rakettikuvia! Ei onnistuis minulta. Me ei käyty missään katsomassa niitä, naapurit ampui ihan tarpeeksi. Eläimet pelkää ja miehen korvasairaus ei niistä tykkää.
    Eipä sitä täälläkään aina niin kaikki ole kohdallaan, päivä kerrallaan mennään. Sairaudet rajottaa elämää. Mutta nyt mennään kohti valoisampaa kevättä, myös siellä Lapissa!

    VastaaPoista
  9. Kiitos teille kaikille Ihanaiset! :) Kiitos, Between, olen enempiki pessimisti, ellei sitä oo sattunu huomamaan. ;) Mutta nyt luulen, että on jonkin asteisen blogitauon paikka. On katsottava nyt päivä kerrallaan. Kiitos valtavasti kaikille!

    VastaaPoista
  10. Kyllä sinun kannattaa jatkaa valokuvaamista ja bloggaamista, itse olen tykännyt postauksistasi, kirjoitat niin kivoista aiheista :). Tietty jos mikä tahansa harrastus alkaa tuntumaan pakkopullalta niin on ehkä pienen breikin paikka, mutta sitten vaan virkistyneenä jatkamaan. Itse tyyryväisenä aamulla ihailin kauniin punaista aamutaivasta, punainen taivashan merkitsee kylmää, ja kirkasta säätä tulevaksi. Itse pidän enemmän kylmästä mutta valoisasta kuin pilvisestä loskakelistä.

    VastaaPoista
  11. Upeita kuvia olet saanut ilotulituksesta. Ja tuo kuva kuusta on aivan loistava!
    Sekalaiset ajatukset jäsentyy monesti, kun niiden vaan antaa tulla. Ja lukijana voin sanoa, että mukava oli ajatuksiasi lukea :) Eikä sitä sananhelinää aina tarvita, kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa :)))
    Hyvää uutta vuotta!!!

    VastaaPoista

Kommenttisi on minulle tärkeä! Kiitän sydämestäni, että kommentoit! ♥ ♥ ♥