pelaguu.blogspot.com

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Sinisiin hetkiin, marraskuun auringossa..

Pian, kun kaamos syvenee, saamme jälleen palata näihin nautinnollisiinkin sinisiin hetkiin, jotka aina iltahämärissä tulevat. Vaikka näissä eilettäin kuvaamissani otoksissa ei vielä ole sitä syvintä sinistä, mitä kaamoksen aikaan saamme, niin taivaan liukuvärejä sieltä ainakin löytyy. Pakkaspäivinä kylvemme marraskuun auringossa.

Lumi on pysynyt jo muutamia päiviä, pikku pakkanen on pitänyt sen maan pinnassa. Parina edellispäivänä saimme nauttia upeista taivaan - ja nimenomaan auringon valonäytöksistä. Haloista. Mutta kuten aina, jälleen on retkilläni ollut niin monta muuttujaa mukana. Jos niitä nyt aivan retkiksikään voi kutsua. Eilen näin vilaukselta sivuauringon ja torstaina aamusella näin sen auton ikkunasta. Silloin näkyi myös kohti suoraa ylöspäin oleva auringopilari.

Kun lähes joka päivä tähän asti, olen kuvannut aamu-aurinkoa tutussa lenkkiympäristössä, päätin eilen, sattumien kautta, suunnata lenkkipolulla aivan toiseen suuntaan, yksin ilman koiraa sekä hakien korkeampaa kohtaa, nähdäkseni auringonlaskua ja haloja.. Ensinnäkin, myöhästyn, saamattomuuttani. Aurinko alkaa painua jo mailleen, kello on kaksi iltapäivällä. Toiseksi, puustoa on silti ympärillä liikaa.

Reippailen Lemminginkorvessa, joka kohoaa jonkin verran maanpinnasta ja siellä sijaitsee myös kännykkämasto.



 Aivan himmeästi, on taas nähtävissä, tässä seuraavassa kuvassa saatenkaari, sivuaurinko. Vasemmalla, voi olla hieman hankala erottaa (lähes mahdoton...)
Kun tietää sen siellä olevan, sen näen. :)




 Häivähdyksiä auringosta. 









Sivuaurinko?




Lopuksi vielä torstai-päivän kuvat sivuauringosta. Ja ne tosiaan oli molemmin puolin ja pitkin matkaa. Kuviin en ennättynyt saamaan niitä yhtä-aikaa. Oli jännää kun välissä sivuauringot kulkivat tietä pitkin, tien sivuilla. Huikeaa!




Ehkä minäkin vielä jonain päivänä saan kokea ja tallentaa kameralle ne upeimmat taivaan näytökset, jotka minua sykähdyttävät. Ja oleellista on että löydän paikan, josta taivasnäytökset ovat upeimmillaan nähtävissä.


Nyt, hyvää sunnuntai-illan jatkoa

ja

jälleen, hyvää alkavaa uutta viikkoa kaikille!


Ps: olehan kuulolla, jos tässä lähiaikoina saan
tänne blogiin laitettua jotain jännättävää joulun odotukseen liittyen... ;)

16 kommenttia:

  1. Ihanaa: taivasta ja aurinkoa!!!
    Meillä on ollut pelkkää harmaata...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kauniita maisemia, kun vain ympärille katsoo.

      Poista
  2. Teillä on jo postikorttimaisen kaunis talvi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Vielä on ainakin säilynyt. Laihtumaan päin...

      Poista
  3. Kauniita aurinkoja:) Kohtahan se teiltä katoakin vähäksi aikaa näkyvistä.
    Kyllä se joulun odotus tässä alkaa, ollaan "kuulolla"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Niin tekee. Siksi täytyy nauttia tästä nyt!

      Poista
  4. Kyllä näitä kauniita kuvia katsoessa alkaa niin kaivata lumista maisemaa tähän ikävään harmauteen.

    VastaaPoista
  5. Kaamosvalo on kaunista. Haloja kannattaa bongata vähän ylempää, vaikka Sallatunturin rinteeltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Niin ajattelinkin. Siinä vieressä olevaa pyhätunturia aika sopivaksi paikaksi.

      Poista
  6. Upeita kuvia! Mieheni setä matkustaa aina marraskuussa pohjoiseen ihailemaan kaamosvaloja. Ymmärrän hyvin miksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä se tuo valoa ja aina se loskan voittaa.

      Poista
  7. Niin hienoja sinisen sävyjä ja kaamosvalojen moninaisuutta. Vähäinenkin lumi valaisee selvästi paremmin kuin tämä etelän harmaus.

    VastaaPoista

Kommenttisi on minulle tärkeä! Kiitän sydämestäni, että kommentoit! ♥ ♥ ♥