Ensikohtaaminen Neidonkengän kanssa

 Kävimme sunnuntaina 6.6 Oulangan kansallispuistossa, Kiutakönkäällä. Tavoitteena oli nähdä kosken kuohujen lisäksi, upea kukka Neidonkenkä. Ja toden totta, me tapasimme hänet, hänen koko uljaassa kauneudessaan.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun näin Neidonkengän ihan itse luonnossa. Kuvista olen saanut ihastella, mutta näin sen omin silmin myös nyt. Ja olin todella vaikuttunut. Todella upea kohtaaminen oli meillä!

Tässä kuvia Neidonkengästä, Neidonkenkä retkeltä Kiutakönkäältä 6.6.

Poluilla oli vielä kohtuu hiljaista, siellä oli ihan mukava kävellä. Olimme liikkeellä aamusta ja keskipäivää lähestyessä väki alkoi lisääntyä. Pois lähtiissä parkkipaikka oli melkein täynnä autoja.

Neidonkenkä - Calypso Bulbosa

Oletko sinä nähnyt neidonkenkää koskaan luonnossa?

Mukavaa kesäviikkoa kaikille! :)

Pentuarkea

Meille saapui Lapin porokoiran pentu menneenä lankalauantaina. Haimme 7 viikkoisen koiranpennun Savukoskelta aamutuimaan Suopunkitytön kennelistä. Olimme käyneet jo muutamaa viikkoa aikaisemmin katsomassa pentuja. Ne olivat silloin vielä hyvin pieniä ja he vain nukkuivat. Sen käynnin jälkeen laski viikkoja ja sitten laski päiviä ja tuntui loputtomalta odottaa, että saadaan hakea pentu kotiin.

Pentuja tässä pentuessa oli 7, 1 naaras ja loput uroita. Taisin jossain kohtaa sanoa, että jos meille tulee koira, se on tyttö. Vaan kuinkas kävikään. Meille tuli uros pentu, naaras oli varattu. Mutta en ole katunut valintaa yhtään.

Nyt tuntuu, että se odottamisen aika, pennun saapumiseen, meni tosi äkkiä. Ja ei voi uskoa, että meillä on pentu. Pitää nipistää itseä, niinkuin Vihervaaran Anna siinä Anna, A lopussa ohjelmassa. Katsoitteko muuten sitä? Oli hyvä ohjelma. Pystyin samaistumaan.

Mutta kyllä sitä paljon miettii ja jännittää miten meillä alkaa sujua ja saadaanko opetettua koira koiraksi.

Aika pian ensimmäisen koiramme poismenon jälkeen aloimme katsella uutta koiranpentua. Koirista on kovasti kysyntää. Meille kävi kuitenkin tuuri ja saatiin pentu.

Ajatuksena meillä on käyttää koiraa työkäytössä, opettaa hänet siihen. Mm. minun yrityksessä koirana. Kaverikoiratoiminta kiinnostaa kovasti myös.

Meidän koira on siis Suopunkitytön kennelistä, Suopunkitytön Tervashonka. Kutsumme häntä Onniksi. On aivan eri luontoinen kuin meijän ensimmäinen koira. Ymmärrettävää sinäällään, edellinen oli terrieri, nyt puhdas Lapin porokoira.

Eilen tehtiin joitain asioita ensimmäisen kerran. Vähän kuului jo haukkumista. Onni ei hauku vielä, hän vain murisee ja ärisee.

On oppinut asioita ihmeen nopeasti. Ei sana, tuntui jo tutulta tänne tultuaan. Nyt alkaa jo reakoida omaan nimeen, kun kutsuu. Ensin ei. Tänne sanaa alkaa jo ymmärtää, vielä kun rohkaistuu, niin siitä lähtee. Jonkin verran on ikävöinyt ja ollut ihmeissään mihin on tultu. Mutta pikku hiljaa ollaan tutusteltu.

Tänä aamuna herätessäni astuin ensimmäisenä pissaan. Lehtiä on, muttei kaikkialla. Ensin ajatelin, että pidetään joitain mattoja, mutta matot ovat lähteneet aika äkkiä. On oppinut kuitenkin hyvin pian myös ulos tekemään tarpeita.

Tuntuu hurjalta että, n. 6 kuukauden päästä koira saavuttaa jo aikuisiän kokonsa, eli suunnilleen elokuussa. Nyt hän on vielä todella pieni. 

Niin tämän aamun aamujumpat alkoi sillä, että yrität saada piraijan pois varpaista. Sitten astuin pissaan ja vein koiran ulos. Siivosin pissat. Luulin, että me hankittiin koira, mutta hän onkin vielä piraija. :) Varpaat saa kyytiä, kun alkujännityksestä on päästy. Eka päivinä vähän pelotti, nyt ollaan jo rohkaistuttu pieneen iloralliinkin. Kovasti on vielä opeteltavaa. Tässä mennään päivä kerrallaan pentuarkea.

Mukavaa kevättä, toivottaa Onni (Suopunkitytön Tervashonka) ja sen ihmisvanhemmat, 

eli Pelaguu ja hänen mies. :)

Its a boy! - arvonta

 Meille tulee Lapin porokoiranpentu Suopunkitytön kennelistä. Hän on uros. On mietityttänyt paljon uuden koiran ottaminen, jännittänyt. Miettinyt onko vielä liian aikaista, hätäileekö jne. Mutta nyt hän on kuitenkin tulossa ja hän on poika. :D Koiravauva siis vain.

 Tähänkin aikaan varmasti tottuisi, ettei ole koiraa. On ollut hämmästyttävän vaikea keksiä uudelleen perheenjäsenelle nimeä, niin siksipä tein arvonnan Hetki metsässä. Instagram tilille aiheeseen liittyen. Käyppä osallistumassa! Kuva palkinnoista alla. Kirja sopii hyvin myös aikuisen käteen. 

Tässä linkki arvontaan. 

https://www.instagram.com/p/CMWbxR0nUZJ/?igshid=1ocii6iizu1jw

Pohjoisen luonnon voimaannuttava matka minuuteen verkkokurssi esittelyä

 Hei, elämä menee eteenpäin ja kaikessa hiljaisuudessa jotain uutta ja ihmeellistä on syntynyt. 

Nimittäin Pohjoisen luonnon voimaannuttava matka minuuteen verkkokurssi. Lue lisää:

https://hetki-metsassa.webnode.fi/verkkoretriitti/

Kurssille voit osallistua mistä päin Suomea tahansa. Nyt ainakin tuntuu itsestä, että jotain huikeaa on luvassa! :)

Mukavaa täydenkuun viikkoa kaikille ja uutta pian alkavaa maaliskuuta!

Kun sun aika mennä on.

Ei löydy sanoja. Kirjoittelin joskus aiemmin Hetki metsässä. instagram tilille, että meillä asuu ja häärää minun ja mieheni lisäksi, kohta 13 vuotias cairnterrieri Roosa "Eräpirtin Saimi". Roosa ei ehtinyt täyttää 13 vuotta, kun hänen oli aika lähteä ajasta ikuisuuteen. Pilven reunalle. Suru on valtaisia. Täytyy totutella uuteen arkeen pikku hiljaa. Kotona on niin hiljaista, outoa, kuin jokin puuttuisi, kuin jokin olisi mennyt pois meistä, minusta ja miehestäni. Tänä aamuna vaatteiden vaihdon jälkeen katsahdin normaaliin totuttuun tapaan olohuoneen sohvalle, sanoin mielessäni: "Roosa, lähdetään ulos." Kaipaus, ja syvä suru, mutta kauniit ihanat muistot on mukana aina. Roosa oli minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen koira. Kyllä sitä miettii paljon kaikenlaista. Mutta elämä jatkuu, ja työt jatkuu, päivä kerrallaan. Uuden arjen opettelua hetki kerrallaan. Kiitollisena kaikesta! Jos ajattelisi niin, että jonkun loppu on uuden alku.

Toivoisin, että tämän postauksen kommentteihin, tai muutenkaan, ei enää laitettaisi suruvalitteluja. Niitä on tullut jo paljon, ja olen kiitollinen kaikista! Kiitos kaikille meitä suuressa surussa muistaneita!

Ajattelin, tähän kuitenkin vähän avata tätä meidän kuljettua matkaa. Jos et halua lukea tätä niin, on parempi että jätät lukematta ja vaihdat toiseen nettisivuun.

Roosalla todettiin joitain vuosia sitten nisäkasvaimet. Saatiin elää niiden kanssa rauhallista elämää, eivät muuttuneet tai kasvaneet isommiksi. Roosaa ei koskaan leikkautettu. Ja se harmittaa nyt. Ja on ajatus, että seuraavan mahdollisen koiran kanssa sterilisoidaan koira. Me yritettiin leikauttaa Roosa paikallisessa eläinlääkärissä, joitain vuosia sitten, että olisi poistettu kohtu jne. Mutta eläinlääkärit eivät saaneet kanyylia verisuoneen. Roosalla oli töppöjalat ja haastavat verisuonet löytää ne. Niitä ei koskaan löydetty paikallisessa eläinlääkärissä ja kohdun poisto leikkaus kaatui siihen. Toinen vaihtoehto oli sitten viedä koira toiselle paikkakunnalle eläinlääkäriin, jonne on meiltä puolen toistatunnin matka. Aiemmin käydessämme siellä lääkärissä oli vain yksi lääkäri, joka löysi verisuonen. Kohdun poisto leikkauksessa pitää laittaa kanyli verisuoneen leikkauksen ajaksi, kun koira on nukutettuna. Vaikka tällä toisella paikkakunnalla tuli myöhemmin myös naamarinukutus, mutta emme silti leikkauttaneet koiraa. Ja nyt harmittaa. Roosalle tuli kohtutulehdus, josta ei selvinnyt. Minusta on niin mielenkiintoista, että on eläinlääkäreitä, jotka eivät löydä koiralta tassuista verisuonta. Kaikki jalat käytiin läpi. On erittäin ikävää. Ja silloin leikkaus päätökseen vaikutti myös oma itsekkyys, kun nyt ajattelee. Ei jaksa leikkausrumbaa ym. Mutta nyt kun ajattelee, olis pitänyt leikata. Jatkossa tietää, että kannattaa leikkauttaa, koskaan ei voi tietää, että jos elämää olisi voinut jatkua pidempään, jos olisi leikannut. Nisäkasvaimet estivät myös osaltaan märkäkohdun pois leikkaamisen. Eli opimme tästä on leikkauta aina koirasi jos se on mahdollista.

Kaamoksen selkä on taittunut

 Loppiaisen tienoilla meillä täällä Sallassa aurinko pilkahti ensimmäisen kerran kaamoksen jälkeen näkyviin ja kun kiipeesi tarpeeksi korkealle, auringon saattoi tavoittaa.

Me kävimme Sallatunturin päällä tavoittelemassa aurinkoa 10.1. Ilma oli otollinen nähdä aurinko, taivas oli selvä ja pakkasta, hyytävä viima puski kasvoille, koko retken ajan. Loppiaisen tienoilla auringosta oli nähty halo ilmiö. Tässä kuvia meidän kymmenen päivän reissusta Sallatunturin päälle.

Mitäs suunnitelmia teillä on viikonlopuksi? Aloitin muuten myös Retkihaasteen. Ja retkelle mieleni tekevi viikonloppunakin, aurinkokin paistaa nyt ulkona kauniisti. Koukutuin myös uuteen harrastukseen, villasukkakävelyyn, oletko kokeillut?¨

Hyvää viikonloppua! :) Nauttikaa hetkistä metsässä.

Käsintehtyä palasaippuaa

 Käsintehty saippua on parasta, koska siinä tietää mitä saippuassa todellakin on! Tein pienen koe-erän eteerisillä öljyillä tuoksutettuja saippuoita käsien ja vartalon pesuun. Nyt ne kaikki on näpytelty Hetki metsässä. nettsivuilla myyntiin. Käyhän poimimassa sieltä omat mukaasi.

Eteerisinä öljyinä on käytetty sitruunaa ja eukalyptysta. Eukalyptys on minun oma suosikki tuoksu. Käytetään sitä saunassa flunssa-aikaan. Eukalyptys saippuoissa on pikku himppunen merisuolaa. Saippuat on tehty valmiista saippuamassasta.

Pistä tilausta tulemaan www.hetki-metsassa.webnode.fi

Oletko sinä tehnyt itse koskaan saippuaa?

Kansalaisopistojen verkkokurssit - Puutarhavierailuja etänä

 Olen koulutuspaikkoja ja vaihtoehtoja etsiessäni löytänyt itseni sivuilta kansalaisopistot.fi. Ja on huikean hienoa huomata, että vaikka asuisit eri paikkakunnalla kuin missä koulutus on, niin nykyaikana jotkut kurssit onnistuu tehdä etänä, eli verkkokurssina. Kaikkia ei toki, mutta joitakin, kuten esimerkiksi tämä - Puutarhakulkurin matkassa, kurkistuksia suomalaisiin kotipuutarhoihin (verkkoluento). Tämä järjestetään la 20.3 klo 13-14.30. Ilmottauduin tähän! Ja moneen muuhunkin, vieläkin kurssitarjonta on selailun alla, tällä hetkellä uuden oppiminen ja opiskelu kiinnostaa kovasti. :)

Tämän puutarhakurssin vetää Paula Ritanen-Närhi.

Tässä kuvakaappauksessa näkyy myös tuo nettiosoite sivulle, josta tämä kurssi löytyy. Tämän kurssin järjestää Sisä-savon kansalaisopisto. Tähän piti myös ilmottautua, osallistuja maksimi oli 100, nyt kun katsoin, kurssille oli vielä tilaa.

Ja tämä on jopa vielä maksuton. Kaikkien Suomen tai ainakin lähes kaikkien, kansalaisopistojen kurssi tarjonta löytyy tosiaan osoitteesta www.kansalaisopistot.fi.

" Oppiminen on parasta mitä voit aivollasi tehdä, sanoo Sitran Oppimisen aika -podcastissa vieraillut aivotutkija Minna Huotilainen.

Siispä: myös kansalaisopiston kurssi on hyväksi aivoille! "

🧠 ❤️

Innoissani odotan kurssia, on kyllä mahtavaa, että meillä on tälläinen mahdollisuus tarjolla. Koskaan ei ole liian vanha oppia uutta ja vaikka opiskelu ei sinäällään kiinnostaisi, aina näitä on kiva silti seurata ja näin korona-aikana, etä vierailut ovat pop! Vaikkakaan ei siinä samaa kokemusta tule kuin livenä paikan päällä, mutta eteenpäin tämäkin.

Oletko sinä osallistunut koskaan verkkokursseihin tai oletko osallistunut puutarha-aiheisiin luentoihin?

Lopuksi maininta, että tämä ei ollut maksettu mainos. :)

Hulda huolinukke

 Tein huolinukkeja. Huolinuket on Maya intiaanien vanha perinne. Vaikka alla olevassa tekstissä puhutaan lapsista, lapsien huolinukeista, niin yhtälailla nämä käyvät aikuisille. 

Yksi huolinukeista sai nimen Hulda. Sitten nimesin kaikki sen nimisiksi. Mulla mies kysyi, kun näytin valmista nukkeja, että mikä tämän nimi on? Vastasin että ei sillä ole nimeä. Mieheni sanoi, että tämä on ihan Huldan näköinen. Hulda on eka kuvan viimeinen nukke. Hyvä yleisnimi hyvälle huolet pois vievälle nukelle on siis Hulda.

Haluaisitko sinäkin oman Huldan viereen nukkumaan? Nämä ovat nimittäin nyt myynnissä. Isompi on 24cm. Kuvassa, jossa on neljä ne ovat pienempiä. 

Pienet ovat 10e/kpl ja isot 12e/kpl. Postikulut lisätään hintaan. Yksi nukke tulee kirjepostilla.

Kommentoi alle, jos haluat ostaa Huldan. 

Sähköpostiakin saa laittaa, jos se tuntuu mukavemmalta. jonna.uutela@gmail.com

Mielen ihmeet sivustolla kerrotaan huolinukeista näin:

Guatemalan ylämailla vaikuttaneilta Maya-intiaaneilta on lähtöisin perinne, jossa lasten ollessa peloissaan tai kärsiessä painajaisista, heille annetaan nukkumaan käydessä huolinukke. Lapset laittavat nuken tyynyn alle. Kun he heräävät, heidän huolensa ovat häipyneet.

Huolinuket kuuluvat uskomattomiin guatemalalaisiin perinteisiin. Tämän tarinan mukaan, jonka täsmällinen syntyjuuri ei ole tiedossa, nukke kantaa huolet ihmisen puolesta. Siksi hän voi nukkua rauhassa.

Niinpä henkilön herätessä nukke on karkottanut kaikki huolet, jotka yleensä olisivat pitäneet häntä hereillä. Huolet jäävät nukelle. Jotta huolet eivät aiheuttaisi nukelle kipua, sitä täytyy pitää hyvänä.

Yleisesti nukkeja käytetään unisieppareina tai amuletteina, ja ne tarjoavat mahdollisuuden päivittäisten kärsimysten purkamiseen luonnollisella tavalla. Tämä kaunis perinne tukee erittäin tervettä psykologista käytäntöä, jota jokaisen olisi hyvä pyrkiä toteuttamaan päivittäin: mieltäsi vaivaavista asioista irti päästäminen, jotta voit nukkua sikeästi.

Aika söpöjä vai mitä? :)