Kun sun aika mennä on.

Ei löydy sanoja. Kirjoittelin joskus aiemmin Hetki metsässä. instagram tilille, että meillä asuu ja häärää minun ja mieheni lisäksi, kohta 13 vuotias cairnterrieri Roosa "Eräpirtin Saimi". Roosa ei ehtinyt täyttää 13 vuotta, kun hänen oli aika lähteä ajasta ikuisuuteen. Pilven reunalle. Suru on valtaisia. Täytyy totutella uuteen arkeen pikku hiljaa. Kotona on niin hiljaista, outoa, kuin jokin puuttuisi, kuin jokin olisi mennyt pois meistä, minusta ja miehestäni. Tänä aamuna vaatteiden vaihdon jälkeen katsahdin normaaliin totuttuun tapaan olohuoneen sohvalle, sanoin mielessäni: "Roosa, lähdetään ulos." Kaipaus, ja syvä suru, mutta kauniit ihanat muistot on mukana aina. Roosa oli minun ja mieheni ensimmäinen yhteinen koira. Kyllä sitä miettii paljon kaikenlaista. Mutta elämä jatkuu, ja työt jatkuu, päivä kerrallaan. Uuden arjen opettelua hetki kerrallaan. Kiitollisena kaikesta! Jos ajattelisi niin, että jonkun loppu on uuden alku.

Toivoisin, että tämän postauksen kommentteihin, tai muutenkaan, ei enää laitettaisi suruvalitteluja. Niitä on tullut jo paljon, ja olen kiitollinen kaikista! Kiitos kaikille meitä suuressa surussa muistaneita!

Ajattelin, tähän kuitenkin vähän avata tätä meidän kuljettua matkaa. Jos et halua lukea tätä niin, on parempi että jätät lukematta ja vaihdat toiseen nettisivuun.

Roosalla todettiin joitain vuosia sitten nisäkasvaimet. Saatiin elää niiden kanssa rauhallista elämää, eivät muuttuneet tai kasvaneet isommiksi. Roosaa ei koskaan leikkautettu. Ja se harmittaa nyt. Ja on ajatus, että seuraavan mahdollisen koiran kanssa sterilisoidaan koira. Me yritettiin leikauttaa Roosa paikallisessa eläinlääkärissä, joitain vuosia sitten, että olisi poistettu kohtu jne. Mutta eläinlääkärit eivät saaneet kanyylia verisuoneen. Roosalla oli töppöjalat ja haastavat verisuonet löytää ne. Niitä ei koskaan löydetty paikallisessa eläinlääkärissä ja kohdun poisto leikkaus kaatui siihen. Toinen vaihtoehto oli sitten viedä koira toiselle paikkakunnalle eläinlääkäriin, jonne on meiltä puolen toistatunnin matka. Aiemmin käydessämme siellä lääkärissä oli vain yksi lääkäri, joka löysi verisuonen. Kohdun poisto leikkauksessa pitää laittaa kanyli verisuoneen leikkauksen ajaksi, kun koira on nukutettuna. Vaikka tällä toisella paikkakunnalla tuli myöhemmin myös naamarinukutus, mutta emme silti leikkauttaneet koiraa. Ja nyt harmittaa. Roosalle tuli kohtutulehdus, josta ei selvinnyt. Minusta on niin mielenkiintoista, että on eläinlääkäreitä, jotka eivät löydä koiralta tassuista verisuonta. Kaikki jalat käytiin läpi. On erittäin ikävää. Ja silloin leikkaus päätökseen vaikutti myös oma itsekkyys, kun nyt ajattelee. Ei jaksa leikkausrumbaa ym. Mutta nyt kun ajattelee, olis pitänyt leikata. Jatkossa tietää, että kannattaa leikkauttaa, koskaan ei voi tietää, että jos elämää olisi voinut jatkua pidempään, jos olisi leikannut. Nisäkasvaimet estivät myös osaltaan märkäkohdun pois leikkaamisen. Eli opimme tästä on leikkauta aina koirasi jos se on mahdollista.