Auringon hetki

Tuona samaisena sunnuntai-päivänä pääsin näkemään ja tallentamaan kaamosajan jälkeisen hetken, jolloin aurinko on korkeimmillaan. Päivä oli siis otollinen nähdä aurinko. Aamutaivas oli kirkas ja selkeä. Jo menomatkalla auringon nousu sai punertamaan taivaanrannan. Pakkasta oli sen -20 astetta.. Ja kun lähdettiin takaisin kotiin alkoi taivaalle kertyä pilviä ja lopulta koko taivas olikin ihan pilvessä.

Päivän pituus on nyt sen puolituntia vajaat kolmisen tuntia. Kipusin mökkikylämme joelta kelkkajälkeä myöten hieman ylemmäs, pienen mäkisen kohouman päälle, nähdäkseni hetken auringon punaamaa pakkastaivasta.
Kaamosaika on kovin lyhyt, aattelen että nyt sitä kesti meillä sen kuukauden verran, kun viimeksi näimme auringon marraskuussa ja nyt joulukuun lopussa... tai no sen joulunajan..  Onko se sitten suhteellinen käsite, siitä voidaan olla monta mieltä. Toki päivän pituus on vielä niin kovin lyhyt, enemmän on sitä pimeää aikaa kuin valoisaa, mutta katsoin vasta erästä ohjelmaa kaamosajasta, jossa eräs mies sanoi, että kaamosajan värikirjo on niin upea ja se on kuvauksellisinta aikaa, että monikaan ei näe tai ymmärrä sen positiivisia puolia. Sinisen hetken lumo on voimaannuttava, kuten myös revontulien välke, pakkaspäivien taivaanpuna.. Nyt ollaan jo kovaa vauhtia menossa kohti kevättä.

Ps: bloggeri muuttaa todella ikävästi noita kahta kuvaa suttuisiksi... Suuret pahoittelut tästä. Koneellani ne näyttivät ihan hyviltä, mutta en tiedä miten voin korjata asian bloggerissa, jos joku osaa auttaa niin olen kiitollinen jälleen vinkeistänne! :) Luulen, että kyseessä on se kirkkaudenautomaattinensäätö tai vastaavaa, mutta mistä sen saa pois päältä, ei kaiketi mistään olettaisin, mutta näin nyt.

Mukavaa tammikuista viikonloppua kaikille!