Samalla poikkesin Onkamojärven näköalapaikalla.
Näköalapaikalla on penkit ja pöytä.
Onkamojärvi.
Pilvet roikkuvat niin alhaalla, että Vanhoja rajan taakse jääneitä Sallatuntureita ei näy, hahmo vain.
Hyvää viikonloppua kaikille!
perjantai 29. syyskuuta 2017
Joen ruskaa
Viime sunnuntaina, silloin kun flunssa jo yritteli tulla, poikkesimme katsomaan mökkikylämme ruskaa. Tätä jokea en kyllästy kuvaamaan, se on kaunis minä vain vuoden aikana, ja juuri nämä joen kohdat. Mökkikylällemme ei ole pitkäkään matka meiltä.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Hyvää viikonloppua kaikille!
tiistai 26. syyskuuta 2017
Syksyn ruskaa ilta-lenkin varrelta ja kotipihalta
Syysflunssan kourissa tulin kirjoittelemaan meille saapuneesta ruskasta. On ollut muita kiireitä niin ei ole ehtinyt ruskaretkille kovin kauas ja sattuneesta syystä taitaa tulevan viikonlopun retkihaaveetkin jäädä nyt toiseen kertaan. Ruska on jo varmaan ehtinyt suurimmalta osilta ohin kun olen parantunut tai sitten alkaa jo muut syyskiireet kun olen tervehtynyt. Mutta ei heitetä vielä kirvestä kaivoon, jospa minä tästä vielä parantuisin ja pääsisin luontoon pikkuisen vaeltamaan.
Nyt olen kuitenkin liikkunut lähiluonnossa, ennen tätä flunssaa, ja kuvannut jonkin verran iltalenkkipolun varrella luontoa, nämä kuvat sieltä. Lenkkipoluthan meillä lähtee ihan talon takaa ja joka aamu ja ilta siellä aina pikku mutkat käydään, milloin mistäkin kautta.
Kotipihallakin riittää vielä touhuiltavaa. Olen kuitenkin saanut istutettua jo tulppaanit ja narsissit. Sitten otin kolme koivuangervoa pois villiniityn kulmasta kun eivät ne olleet hyvät siinä ja istutin siihen Ilo-ruusun taimen. Nyt minulla olisi sitten kolme koivuangervon tainta myynnissä, voidaan katsoa joku sopiva pakettihinta niille tai voin laittaa yksittäisenkin taimen tulemaan, ovat vielä aika pieniä ja jotain pari kolme vuotta ovat maassa olleet. Niin, mietin, että voisko ne postittaa? :D Nyt ne kuitenkin ovat myynnissä ja hinnaksi ajattelin 7e/kpl, ostin ne 10e/kpl.
Syyskuun viimeinen viikko! Päivä vain lyhenee taas lyhenemistään. Toivotaan vielä lämpöisää loppusyksyä. Hyvää uutta syksyistä viikkoa kaikille!
Nyt olen kuitenkin liikkunut lähiluonnossa, ennen tätä flunssaa, ja kuvannut jonkin verran iltalenkkipolun varrella luontoa, nämä kuvat sieltä. Lenkkipoluthan meillä lähtee ihan talon takaa ja joka aamu ja ilta siellä aina pikku mutkat käydään, milloin mistäkin kautta.
Känkkyrä puu
Tämä on ollu aika pitkälle tämän syksyn kuva, pilvistä pilvistä pilvistä. Joka päivä pilviä, aurinko ei ole näyttäny, ku joskus ehkä sekunnin päivän aikana. Ja sumun häkärää, ja sellaista sumua tihkua melkein kokoajan.
Sallatunturit näkyvät nyt hyvin kun tästä on hakattu metsää
(Iso pyhätunturi ja pikku pyhätunturi)
Junginlammella oli juuri muutamia päiviä ennen tätä kuvan ottamista kaksi joutsenta, silloin kun joutsenet olivat siellä, ei ollut kameraa mukana.
Junginlammesta saa kauniimman kuvan vastarannalta, mutta nyt näin.
Tämä vanha pyörä löytyi mummilan metsästä.
Kotipihallakin riittää vielä touhuiltavaa. Olen kuitenkin saanut istutettua jo tulppaanit ja narsissit. Sitten otin kolme koivuangervoa pois villiniityn kulmasta kun eivät ne olleet hyvät siinä ja istutin siihen Ilo-ruusun taimen. Nyt minulla olisi sitten kolme koivuangervon tainta myynnissä, voidaan katsoa joku sopiva pakettihinta niille tai voin laittaa yksittäisenkin taimen tulemaan, ovat vielä aika pieniä ja jotain pari kolme vuotta ovat maassa olleet. Niin, mietin, että voisko ne postittaa? :D Nyt ne kuitenkin ovat myynnissä ja hinnaksi ajattelin 7e/kpl, ostin ne 10e/kpl.
Odotus palkitaan. Lilja on alkanut kukkimaan. Kaunis!
Postasin aiemmin siitä, että se lilja oli nupulla ja nyt se nuppu on sitten auennut. Ja kerroin myös siitä että olen luullut, että nämä liljat ei talvehdi ja en ottanut niitä viime syksynä pois laatikosta, sieltä ne ihmeekseni nousivat nyt keväällä. Nyt täytyy varmaan siirtää ne siitä penkkiin, lähtevät jos lähtevät, yksikin kukka kaunis. Täytyisi leikata maljakkoon, että ehtii aueta loputkin nuput.
Vielä se ehti yhden nupun aukaista.
Vielä riittää pihassa syystöitä, ostin kanervia niin ne täytyisi mm. istuttaa.
Tässä tulppaanit ja narssisseja kaksi pussia,
nämät istutin maahan nyt syyskuussa. Parempi ajoissa meillä, ku
sitten jäiseen maahan, sitäkin kun on tapahtunut,
mutta siihen en aatellu nyt alkaa.
Sitten saa taas keväällä harmitella kun en taaskaan panostanut
tulppuihin. Mutta ei tiedä minkälainen myyrävuosi tulee, niin epäilen
vähän, että miten nämä taas nousee.
Minä vaan aina ihailen, joka kevät Kuusamossa yhden talon pihassa kun siinä
on niin kauniit tulppaani- ja narsissipenkit, että ei ne paljoa vaadi.
Suunnilleen tämän värisiä ne tulput siinäkin hienossa penkissä on.
Syyskuun viimeinen viikko! Päivä vain lyhenee taas lyhenemistään. Toivotaan vielä lämpöisää loppusyksyä. Hyvää uutta syksyistä viikkoa kaikille!
tiistai 19. syyskuuta 2017
Luonnosta hyvinvointia - ruskan sylissä
Menneenä viikonloppuna Kemijärven Oinaan kylässä, Oinaan vanhassa kyläkoulussa, järjestettiin Luonnosta hyvinvointia -tapahtuma. Tapahtumassa oli luentoja luonnon ja luonnon antimien terveysvaikutuksista, patikointia koiran kanssa, myyjäiset, esityksiä, tarjolla oli myös kaikenlaisia ruokia hauesta ja paikalla oli myös itse eräkokki Markus Maulavirta.
Myyjäisistä ostin pienen purkin pihkavoidetta, itse tehtyä. Pihkavoide on kyllä hyvää mihin vain haavaan. Esim. jos sormen kynnen vierestä aukeaa iho, niin siihen hyvää, laastari vain päälle ja sitten myös varpaan kynnen viereen tulee laitettua, jos on kipeä ja sanovat, että jos on tikku mennyt sormeen, niin kun laittaa pihkavoidetta niin se tikku lähteepi pois siitä sormesta. Ostettiin myös haukipiirakat mieheen ja naiseen, olipas herkullista. Se oli tehty kuoreen ja siinä oli myös jotain ryynejä ja lisäksi tillikastiketta. Arvelin, että ne haukijutut, kuten haukiburgeri oli Markus Maulavirran tekemiä, niin pitihän se maistaa, en ole ihan varma asiasta. Mutta Kemijärvi on alkanut nyt markkinoida haukea muutenkin. Kai niillä oli muistini mukaan myös ihan Haukipäivät -tapahtuma kesän korvalla.
Sää ei aivan suosinut kumpanakaan viikonlopun päivänä. Eikä oikein koko syyskuussa, pilvistä joka päivä ja sumutihkua. Me kävimme tapahtumassa lauantaina. Lauantaiaamuna taisi sadella vähän vettäkin, mutta itse tapahtuman aikana emme huomanneet vesipisaroja. Kaikin puolin muuten sää kelpas kyllä mulle, vaikka olikin vähän kylmä ja syksyinen sää, niin ei se haitannut tunnelmaa. Uskallan myös väittää, että meillä on aika komea ruska suopursuruostetaudista huolimatta. Käytiin nimittäin katsomassa Oinaan vanhaa kyläkoulua ja Kemijokea vähän eri vinkkelista, hyppäsimme katamaraanin kyytiin ja kävimme puolen tunnin lenkin ajelulla pitkin Kemijokea. Kemijoki on Suomen pisin joki, se on 550km pitkä. Joki laskee Kemijärven ja Rovaniemen kautta Pohjanlahteen Kemin ja Keminmaan rajalla. Katamaarikuskimme tiesi, koska hän järjestää kalastusmatkoja Kemijoella Kemijärven päässä, että Kemijoki on kalaisa joki.
Katamaarani ajelun ja koulurakennuksiin tutustumisen jälkeen hiljennyin ladon suojiin kuuntelemaan Hoitava äänimatka -konserttia, joka soitettiin erilaisilla äänimaljoilla ja kahdella erilaisella kongilla. Konsertin piti Mion Wuosha ja hän kertoi, että 70% meistä ihmisistä on vettä ja musiikki saa aikaan värähtelyä sisällämme. Mion pyysi meitä kaikkia pistämään silmät kiinni konsertin ajaksi ja hiljentymään ja kääntymään sisäänpäin, huomioimaan vaan omia ajatuksia ja kehotuntemuksia. Äänimatka oli voimaannuttava! Sattuneesta syystä en ottanut konsertista tai soittimista kuvia.
Konsertin jälkeen ostettiin haukipiirakat ja syötyämme ne, koitti kotimatkan aika.
Ihanaa syyskuun loppua kaikille! Syyskuu on mennyt valtavan äkkiä ja ruskaakaan juuri ole ehtinyt huomaamaan, mutta parhaillaan se on täydessä loistossaan. Nyt olisi vain ehdittävä vielä retkille ennen ruskan pois haihtumista.
Myyjäisistä ostin pienen purkin pihkavoidetta, itse tehtyä. Pihkavoide on kyllä hyvää mihin vain haavaan. Esim. jos sormen kynnen vierestä aukeaa iho, niin siihen hyvää, laastari vain päälle ja sitten myös varpaan kynnen viereen tulee laitettua, jos on kipeä ja sanovat, että jos on tikku mennyt sormeen, niin kun laittaa pihkavoidetta niin se tikku lähteepi pois siitä sormesta. Ostettiin myös haukipiirakat mieheen ja naiseen, olipas herkullista. Se oli tehty kuoreen ja siinä oli myös jotain ryynejä ja lisäksi tillikastiketta. Arvelin, että ne haukijutut, kuten haukiburgeri oli Markus Maulavirran tekemiä, niin pitihän se maistaa, en ole ihan varma asiasta. Mutta Kemijärvi on alkanut nyt markkinoida haukea muutenkin. Kai niillä oli muistini mukaan myös ihan Haukipäivät -tapahtuma kesän korvalla.
Sää ei aivan suosinut kumpanakaan viikonlopun päivänä. Eikä oikein koko syyskuussa, pilvistä joka päivä ja sumutihkua. Me kävimme tapahtumassa lauantaina. Lauantaiaamuna taisi sadella vähän vettäkin, mutta itse tapahtuman aikana emme huomanneet vesipisaroja. Kaikin puolin muuten sää kelpas kyllä mulle, vaikka olikin vähän kylmä ja syksyinen sää, niin ei se haitannut tunnelmaa. Uskallan myös väittää, että meillä on aika komea ruska suopursuruostetaudista huolimatta. Käytiin nimittäin katsomassa Oinaan vanhaa kyläkoulua ja Kemijokea vähän eri vinkkelista, hyppäsimme katamaraanin kyytiin ja kävimme puolen tunnin lenkin ajelulla pitkin Kemijokea. Kemijoki on Suomen pisin joki, se on 550km pitkä. Joki laskee Kemijärven ja Rovaniemen kautta Pohjanlahteen Kemin ja Keminmaan rajalla. Katamaarikuskimme tiesi, koska hän järjestää kalastusmatkoja Kemijoella Kemijärven päässä, että Kemijoki on kalaisa joki.
Oinaan koulu vasemmalla ja oikealla M/S Ahti.
Tällä kuvalla osallistuin myös Kemijärvi kuvina -kilpailuun. Kilpailukuvia voit käydä äänestämässä tai vaikka lähettää oman kuvan osoitteessa promo.meltwater.fi.
Kilpailuun lähetetään siis vain kuvia Kemijärvestä.
Ehkä olisi voinut väriä hieman lisätä mutta menköön.
Katamaraani alus.
Oinaan vanhalle kyläkoululle, jossa Luonnosta hyvinvointia -tapahtuma järjestettiin oli mahdollisuus tulla myös M/S Ahdilla, pienellä laivalla, aina Kemijärveltä Oinaan kylälle asti. Tapahtumaan pääsi myös lautalla (kuvassa taustalla siintävältä) vastarannalta Tapionniemestä.
Oinaan vanha kyläkoulu. Oinaan koulurakennus on Kemijärven vanhin.
Se täytti 100 vuotta vuonna 2013. Ja on nykyisin kyläseuran omistuksessa ja käytössä.
Latoja. Täällä oli Hoitava äänimatka -konsertti.
Aittoja, näissä oli tarjolla hierontaa ja avoimen oven takana keittoa.
Oinaan koulua sisältä käsin.
Ja vähän ulkoa.
Katamaarani ajelun ja koulurakennuksiin tutustumisen jälkeen hiljennyin ladon suojiin kuuntelemaan Hoitava äänimatka -konserttia, joka soitettiin erilaisilla äänimaljoilla ja kahdella erilaisella kongilla. Konsertin piti Mion Wuosha ja hän kertoi, että 70% meistä ihmisistä on vettä ja musiikki saa aikaan värähtelyä sisällämme. Mion pyysi meitä kaikkia pistämään silmät kiinni konsertin ajaksi ja hiljentymään ja kääntymään sisäänpäin, huomioimaan vaan omia ajatuksia ja kehotuntemuksia. Äänimatka oli voimaannuttava! Sattuneesta syystä en ottanut konsertista tai soittimista kuvia.
Otin tämän yhden kuvan ennen konsertin alkua, "uni"siepparista.
Konsertin jälkeen ostettiin haukipiirakat ja syötyämme ne, koitti kotimatkan aika.
Haukipiirakka
Ihanaa syyskuun loppua kaikille! Syyskuu on mennyt valtavan äkkiä ja ruskaakaan juuri ole ehtinyt huomaamaan, mutta parhaillaan se on täydessä loistossaan. Nyt olisi vain ehdittävä vielä retkille ennen ruskan pois haihtumista.
perjantai 8. syyskuuta 2017
Maailman herkullisimman mustikkapiirakan metsästys
Se on taas se aika käsillä, että mustikkapiirakkaa pyöräytellään, jos pyöräytellään, yhessä jos toisessakin huushollissa. Niinhän se minäkin, tuoreina marjat parhaita! Tein siis viime syksynä aivan taivaallisen hyvää mustikkapiirakkaa ja nyt kun olisin tehnyt sitä taas, niin ei reseptiä mistä ottaa. Siinä oli murupiirakan tapainen pinta, mutta muistini mukaan se oli tehty pellille tai uunivuoalle. Olen tänä syksynä kokeillut nyt kahta löytämääni mustikkapiirakan ohjetta ja se ei ole kumpikaan niistä. Eikä se mielestäni ole sellainen vuoan pohjalle paineltava versio.. Hmm, olenkohan sittenkin väärässä?! Tätä Yhteishyvässä ollutta helppoa mustikkapiirakkaa tein kuitenkin tänään. Ei ole ainakaan puutetta siitä, ettei olisi kohonnut. Pieni vuoka, suuri määrä munia. Eikä se siis ollut tämäkään. Jos sinulla on vinkata jokin hyvä tämän kuuloinen mustikkapiirakkaresepti, niin laitappas kommentteihin, että saan kokeilla taas jotain uutta ja herkullista!
Eipäs olekaan muuten pitkään aikaan tullut laitettua tänne mitään hyviä reseptejä, olen nautiskellut niistä vain itsekseni, no ei vain, aikaa ei ole ollut niitä tänne laitella, leiponut kyllä olen. Nii'in, mihinhän lie tuo kaikki aika katoaa? Kiirettä pitelee, hyvä niin!
Jos haluat tehdä ihan perus mustikkapiirakkaa, ilman kommervenkkejä, niin tässä on hyvä ohje siihen!
Marjavuosi muuten näyttää ihan kohtuulliselta. Tuoreita mustikoita on saanut ihan kivasti, mutta aina tietenkin toivoisi enemmän, tahtovat olla vähän huonoja, ja mustikoita on paikoin, ja paikoin niitä ei sitten taas ole. Hilla vuosi oli Lapissa aivan ilmiömäinen! Monta vuotta on nyt jäänyt, että on saanut vain maistella, mutta tänä vuonna sai ihan kunnolla pakkaseen, että saa talvisyännä sitten syyä. Puolukat kypsyy. Sieniäkin nousee.
Lämpöisää syyskesän viikonloppua kaikille mustikkapiirakka rohmuille ja muillekin! Herkkureseptejä odottelemisiin!
Eipäs olekaan muuten pitkään aikaan tullut laitettua tänne mitään hyviä reseptejä, olen nautiskellut niistä vain itsekseni, no ei vain, aikaa ei ole ollut niitä tänne laitella, leiponut kyllä olen. Nii'in, mihinhän lie tuo kaikki aika katoaa? Kiirettä pitelee, hyvä niin!
Jos haluat tehdä ihan perus mustikkapiirakkaa, ilman kommervenkkejä, niin tässä on hyvä ohje siihen!
Helppo mustikkapiirakka
| 4 | kananmunaa | |
| 3 dl | sokeria | |
| 7 dl | vehnäjauhoja | |
| 3 tl | leivinjauhetta | |
| 1 rkl | vaniljasokeria | |
| 200 g | sulatettua margariinia | |
| 2 dl | maitoa | |
| 200 g | (4-5 dl) mustikoita |
Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon kevyesti sekoittaen vuorotellen keskenään sekoitettuja kuivia aineita, margariinisulaa ja maitoa. Sekoita tasaiseksi.
Vuoraa leivinpaperilla noin 25 x 35 sentin kokoinen uunivuoka. Sekoita puolet mustikoista taikinan joukkoon ja valuta taikina tasaisesti vuoan pohjalle. Ripottele pinnalle loput mustikat.
Kypsennä piirakkaa 200-asteessa uunin alatasossa 30–35 minuuttia. Anna jäähtyä hetken aikaa ennen vuoan irrottamista.
Tässä vielä tuo Yhteishyvän Helppo mustikkapiirakka -ohje.
Marjavuosi muuten näyttää ihan kohtuulliselta. Tuoreita mustikoita on saanut ihan kivasti, mutta aina tietenkin toivoisi enemmän, tahtovat olla vähän huonoja, ja mustikoita on paikoin, ja paikoin niitä ei sitten taas ole. Hilla vuosi oli Lapissa aivan ilmiömäinen! Monta vuotta on nyt jäänyt, että on saanut vain maistella, mutta tänä vuonna sai ihan kunnolla pakkaseen, että saa talvisyännä sitten syyä. Puolukat kypsyy. Sieniäkin nousee.
Lämpöisää syyskesän viikonloppua kaikille mustikkapiirakka rohmuille ja muillekin! Herkkureseptejä odottelemisiin!