Vierailulla Kalle Päätalon lapsuudenkodissa Kallioniemellä

Kesä on kiireistä aikaa, aika vain menee eikä huomaa sen menevänkään.. Eikä ole nyt aina muutenkaan ollut intoa tänne kirjoitella, mutta kerronpa teille meijän retkestä Taivalkoskella sijaitsevalle Kalle Päätalon kodille Kallioniemeen jossa hän vietti lapsuutensa. Kävin siellä nyt ekaa kertaa ja käytiin samalla reissulla kun käytiin hakemassa kesäkukkia ja voittamani amppelit Pesiölän puutarhalta. Ja muilla puutarha/taimistoreissulla.

Kallioniemellä ei tuolloin vielä ollut sisätilat auki, mutta pihapiiriin pääsi tutustumaan kun portti ei ollut lukossa. Kalle Päätalon lapsuuenkoti sijaitsee Jokijärven rannalla, Taivalkoskella.

"Kalle Päätalon isä Herman Päätalo osti Kallioniemen runsaan kymmenen hehtaarin palstan vuonna 1922 Eetu Karvoselta ja Juho Koskiselta. Samalla hän osti Mäkelän pihapiirissä olevan Meijerikamariksi kutsutun kaksihuoneisen rakennuksen, purki sen ja uitti Kallioniemeen, jossa se saman tien koottiin entisiin salvoksiinsa. Meijarikamarin nimen se oli saanut tiloissaan lyhyen aikaa toimineesta Jokijärven yhteismeijeristä."

 "Vuonna 1931 Kallioniemeen salvettiin uusi pirtti. Sitä ennen pihapiirin olivat ilmestyneet sauna ja aitta, myös navetta oli uusittu. Uusi pirtti tuli kiinni entisen rakennuksen köökipäähän ja lisäsi huomattavasti väljyyttä Päätalon kattilakunnan asumiseen. Kallioniemessä asuttiin vakituisesti vuoteen 1970 saakka, minkä jälkeen se toimi perikunnan vapaa-ajanasuntona. Vuonna 1986 Taivalkosken kunta osti Kallioniemen tontin rakennuksineen ja museotoiminta alueella alkoi. Vuonna 1991 kunta luovutti paikan Kallioniemi-Säätiön omistukseen."

-http://www.taivalkoski.fi/palvelut/kallioniemi

Rannassa oli Ponttuu. 

Ennen maanteitä ja autoja puutavara kuljettiin sahoille ja merimaihin vesistöjä pitkin.

Jokiosuuksilla puut kulkivat virran voimalla. Järviosuuksilla puut hinattiin lauttoina. Joen alasuulle tehtiin puomipuista eräänlainen aitaus, jonka sisään puutavara laskettiin joesta.

 Puomiaitaus suljettiin ja 

näin syntynyt puutavaralautta kiinnitettiin ponttuun perään.

Ponttuulta vietiin hinausköysi ankkureineen veneellä niin kauas kuin köyttä riitti ja ankkuri laskettiin veteen. Sitten miehet alkoivat pyörittää ponttuun keskellä olevaa vorokkia, jonka ympärille köysi kiertyi ja samallla pontuu ja sen perässä ollut puutavaralautta liikkuivat eteenpäin. Vorokin ympärillä oli aina vain muutamia kierroksia köyttä, sillä yksi miehistä eli siuttari kokosi köyttä ponttuun päälle vyyhdeksi sitä tehen kuin miehet saivat kiskotuksi sitä ponttuulle. Näin köysi saatiin taas sujuvasti veteen veneen lähtiessä viemään sitä ja ankkuria uudelleen köydenmitan päähän.

 Järven alapäässä puut löysättiin lautasta jokisuulle, josta ne päästettiin jokeen vähitellen, ettei joelle päässyt syntymään sumaa. Ponttuulla oli parikymmentä miestä töissä. Kokki keitti heille ruokaa nuotiolla. Ponttuun perässä kulki myös kokin lautta eli kokin kopukka. Siinä oli katos, jonka alla pidettiin ruokatarvikkeita ja työmiesten reppuja.

Sauna rakennus takana Ponttuu

Ilmat näyttää nyt että lämpenevät. Tulppaanit kukkii. Ehkä hieman myöhässä. Ja pian alkaa myös akileija, myös vuorenkilpi kukkii. Teen niistä jossain välissä ehkä sitten oman postauksen, noissa kukinnoissa ei vain tahdo perässä pysyä, tulppaaneissakin osa on vielä nupullaan ja osa jo täydessä kukassa. Kesä on ehkä vähän myöhässä. Mutta kesä todellakin on täällä, vaikka ei niin paahtavan kuumaa ole, mutta sopivat kelit. Vaan hidastaa se vähän heinän kasvua ym. Mutta tälläistä tällä kertaa. Hyvää viikonloppua!