Hidas bloggaaminen - Slow Blogger Manifesto

Kiirettä on taas pitänyt. Ja minähän pidän siitä, että on muutakin touhua kuin kotona istua ja nyhjöttää. Tarkoitus oli blogata tämä tänne viikonloppuna, mutta annoin asialle hyväksynnän mielessäni, että on ok kirjoittaa tämä vaikka tänne nyt maanantaina.. enkä ala sitä räpeltämään puhelimella. On ok, vaikka postaukset siirtyy. Täytyy vain hyväksyä joitakin asioita. Ja sekin on täysin ok! Elämässä on paljon muutakin kuin bloggaminen.

En siksi vaan muutenkin voisin... (ylpeänä) sanoa olevani Hidas bloggaaja. Tuo ylpeä kohta on siksi suluissa, koska olen pohtinut voinko olla aidoisti siitä ylpeä, että bloggaan hitaasti. No ainakin siitä, että bloggaan kuten haluan ja millaisilla väleillä haluan! Menemättä tai olematta missään muotissa. Toisinaan bloggaankin ihan pari kolme kertaa viikossa. Välissä kun on muuta tekemistä bloggaan kerran viikossa. Onko se sitten hyvä väli, kuka sitä on määrittämään?! Vai olenko sittenkään Hidas bloggaaja?

Tästä aiheesta, jos en ole aiemminkin täällä turissut, niin ainakin sivunnut, että millainen bloggaaja minä olen? Miksi bloggaa? Kenelle bloggaa jne.. mm. Blogini tarina -postauksessa.  Ja jopa sitäkin olen kertonut, että olen innostunut valokuvaamisesta taas uudestaan ja luonnossa liikkumisesta siksi kun bloggaa. Mutta kaikki nämä ovat mukavia harrastuksia. Sain huomata, että joku muukin on ollut samojen asioiden äärellä.. Sitten luin viikonloppuna Risuja ja Ruusuja -blogin, Marrun hienon kirjoituksen aiheesta Hidas bloggaaja. Alunperin tämän jutun Hidas bloggaaja ja bannerin on tehnyt Lady of The Mess -blogi.  Kirjoittaja pyytääkin, jos tämä juttu kopsitaan, että se halutessaan linkataan hänen blogiin, niin teen minäkin. :)

Lukiessani tuota Marrun kirjotusta, minulla tuli pari asiaa mieleen mitä voisin laittaa tähän omaan kirjoitukseeni.. mutta kun en pistänyt niitä heti ylös, en enää niitä muista. Yhtä syvällisesti en minäkään ole perehtynyt tai edes kuullut aiheesta ennen kuin tosiaan luin Marrun kirjoituksen, kuin Lady of The Mess. Sen sijaan olen kuullut puhuttava Slow Life:sta.. sivuaisiko tämä jopa vähän sitäkin.. siihenkään en sen kummemmin ole perehtynyt. Mutta välissä pitäisi osata olla tässä hetkessä. Koen, että slow life -on enemmänkin ehkä Etelä-Suomessa tai miksei täälläkin perheellisten uranaisten tai -miesten kiireisessä arjessa oleva ilmiö, johon voisivat pysähtyä ja ottaa käyttöön. Pitäisi osata pysähtyä, ihan itse kunkin! Itse koen kuitenkin, että elämäni tällähetkellä ei ole mitään hektistä.. vaikka nainen parhaassa iässä... niin se ikäkriisi, se minulla edelleenkin taitaa olla.. Silti toisiaan pysähdyn hetkeen, pysähdyn kuuntelemaan itseäni.

Halusin kopioida jutun myös tänne, koska Marrun ja Lady of The Messin jutut kolahtivat minuun ja koen jollain pienellä tapaa olevani Hidas bloggaaja ja aion jatkaa samalla linjalla, tuntematta siitä syyllisyyttä tai muuttamalla sitä asiaa millään muotoa. Nämä allaolevat teesit poimin mukaan Lady of The Mess -blogista:

Mitä mieltä olette tästä?

" Ja vaikka yleensä kaikissa blogioppaissa painotetaan, että mitä enemmän ja useammin postaat, 

sitä  enemmän saat lukijoita ja lukukertoja, onkin hitaan bloggaamisen kannattajien sanoma se, 

että kun julkaisee harvemmin, jää lukijoille aikaa löytää postauksesi - ne eivät jää heti uuden postauksen jalkoihin.

Ja etteivät lukijamäärät tästä kärsi. "

Minulla tulee mieleen, että on hyvä varmaan jonkinlainen bloggausväli olla, ettei se veny liian pitkäksi. Unohdetaanko sellaiset blogit helposti jotka bloggaa harvemmin? Itse en unohda. Minulla on kuitenkin käytössä blogin lukuluettelo ja sinnehän tupsahtelevat niiden postaukset sitten aikanaan kun kirjoittavat taas jotakin ja luen nekin sitten, ja joskus saan aikaiseksi myös kommentoida.

" Hidas bloggaaja:

1. Hidas bloggaaja kirjoittaa tai kuvaa ihmisille - ei hakukoneille eikä rankinglistoille.

2. Hidas bloggaaja bloggaa siitä mitä tekee tai ajattelee

 - mutta hän ei muuta tekemisiään eikä ajatuksiaan blogin vuoksi. 

Hänen bloginsa ei ole hänen elämänsä - ja elämää eletään täysillä.

Hidas bloggaja ei anna bloginsa vaikuttaa perhe- tai työelämäänsä eikä se 

estä hänen harrastuksiaan eikä sosiaalista elämäänsä.

3. Hidas bloggaaja ei sitoudu postailemaan joka päivä - ei edes joka viikko. 

Hän postailee silloin kun häntä huvittaa eikä hän tunne huonoa omaatuntoa siitä,

 että postausvälit venyvät.

4. Hidas bloggaaja syö ruokansa lämpimänä, hän viettää lomansa ilman ajastettuja postauksia

 ja jos hänen perhejuhlissaan kamera laulaa, päätyvät sen kuvat perhealbumiin eivätkä blogiin. 

Hidas bloggaaja nukkuu yönsä ja näkee unia muusta kuin bloggaamisesta.

5. Hitaan bloggaajan elämässä on aina aikaa puhallella kukkasten lehtiä, katsella kynttilän liekkiä,

kuunnella musiikkia, hiljentyä - tai matkustella, kulkea kulttuuritapahtumissa, harrastaa liikuntaa

 - ilman että bloggaaminen on edes mielessä. Tai kamera mukana.

6. Hidas bloggaaja tekee yhteistyöpostauksia vain tuotteista, joista oikeasti pitää

 ja jotka hänen mielestään ovat sen arvoisia - ja hidas bloggaaja käy vain

 sellaisissa pr- ja verkostoitumistilaisuuksissa, jotka häntä itseään kiinnostavat.

7. Hidas bloggaaja yrittää tuottaa laadukkaita julkaisuja mottonaan "vähemmän on enemmän"

 - eikä määrä tässä tarkoita sitä, että postausten pitäisi olla lyhyitä.

8. Hidas bloggaaja ei tuomitse eikä arvostele toisten tapaa blogata vaan hän ymmärtää, 

että niin paljon kuin on erilaisia ihmisiä, on erilaisia blogejakin ja tapoja tehdä niitä.

9. Hidas bloggaaja ei ota mitään noista ylläolevista ukaaseista liian vakavasti. "

Minulle blogin kirjoittamisen hetket ovat niitä kuin voi uppouta ihan omaan "maailmaan", kirjoittamaan, muokkaamaan kuvia, valitsemaan niitä.. vähän joskus tekemään taustatyötäkin. Ne on niitä minun omia hetkiä. Hetkiä, jolloin kaikki muu unohtuu ympäriltä. Hetkiä, jolloin minua ei saa häiritä.. ;) jos häirittee niin heti ajatus karkaa. Mutta ne hetket, jolloin kerää tosiaan sitä materaalia bloggausta varten ovatkin sitten juurikin toinen juttu.. ehkä kohta 2, silloin ei aivan täyty.. Retkelle tulee usein lähdeyttä myös siis sen takia että saa blogiin jutun.. Minäkään en käy esim. blogitapaamisissa, eikä niitä nyt kyllä ole yhtään minulle ehdotettu. :D Mutta ne ovat aika kaukana.. Yhteystyökuvioita... no, yhden kerran tälle vuodelle. Ja yhden koko bloggausvuosien aikana, mutta en silloin kokenut, että olisin voinut tarttua siihen.

Jatkan hidasta bloggailua taasen sitten kun sille päälle satun, ehkä jo loppuviikolla. Mutta jatkossakin niin, että en yritä ottaa siitä mitään paineta, esim. jos vaikka torstaille aikomani blogin kirjoitus siirtyy joidenkin muiden töiden takia, niin se ei ole niin vaarallista, voin aivan hyvin blogata sitten myöhemmin! Täällä saan olla niin vapaa kuin halua, sellainen kuin haluan olla!

On ok tehdä blogiaan niinko haluaa. Olitpa sitten hidas tai nopea! :)

Näihin ajatuksiin tähän viikkoon.. Edelleen aion postailla ja bloggailla paineita siitä ottamatta!

Ihanaa alkanutta uutta hitaiden aamujen, iltojen ja päivätouhujen viikkoa

kaikille!

Kuusi kuvaa kesästä

Blogini lukuluettelo täyttyy ihastuttavista ensilumen postauksista, kuten varmaan monen muunkin, sillä olemme saaneet lukea, että Etelä-Suomeenkin on paikoin satanut lunta. Minä kuitenkin jatkan Navettapiian Puuhamaa -blogista saamani kesäisen Kuusi kuvaa kesästä -haasteen parissa. :) Haasteen tarkoituksena on valita kuusi kuvaa viime kesästä. Aihe on täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä.  Kiitos vielä Navettapiialle!

Kuten kaikki ovat haastetta tehdessään tulleet samaan hyvänlaatuiseenkin ongelmaan, mitkä kuusi kuvaa valita omasta kesästään. Minulla ajatus oli ensin, että tämähän on helppo. Puutarhani ei ole täyttynyt kukkaloistosta, että sieltä nyt varmasti on helppo valita ne kuusi.. niin tai no, en taida valita sieltä nyt muuta kuin kesäkukkakuvia. Mutta aihepiiripä taitaakin olla vapaa, joten penkon kaikki kesäkuvina ja totean, on vaikeaa valita ne kuusi.. Postaukseen alkoi syntyä kuvia.. 1,2,3,4.. lopulta kymmenkunta.. kääks, mitkä kuvat valitsen. Minun kesään on kuulunut niin paljon kaikenlaista, että on vaikea lokata mitään yksiä kuvia.. retkeilyä, puutarhanhoitoa.. :D Sain lokattua sieltä kuitenkin nämät ennen julkaisemattomat kuvat. Minäpä pistän samalla tähän postaukset, jotka jotenki liittyy kuvaan, kun huomasin, että joitain kuvia on jäänyt postauksesta pois. Eikä tähänkään ihan hätäsesti ois kannatta ryhtyä, mutta niin vain kävi, että hiukan hätäisesti tehty tuli tästä postauksesta.. Tuli kuitenkin ihan kesäinen olo kun selaili ja katseli kuvia menneestä kesästä.. pikainen ulos vilkaisu palautti taas maan pinnalle. Niin paljon olisi ollut vielä sanottavaa kesästäni.., mutta olkoon nämä seuraavat nyt sitten minun kuusi kuvaa kesästä.

Kesäkukat kuuluvat yhtenä isona osana minun kesääni. 

'Roselily mix' -liljan vaaleanpunainen kukka terassin kesäkukkaseinän kokokuvassa

Mennyt kesä muistetaan sateisena ja kylmänä.

Sadepäivä oli silloinkin kun kuvasin Kuusamon vesitornin.

Tornissa on ennen toiminut kahvila, en muista koskaan käyneeni.

Minun kesän ja syksyn yksi tärkeimmistä asioista on luonnossa

liikkuminen ja retkeily. ♥

Niistä olisi saanut ihan oman postauksensa jo yksistään..

Retkeilyä ja luonnon havainnointia.

Kyläreitti retki, Hunajalammella

Elämäni ensimmäinen Raate kuvaus

Alkukesän puutarhavierailu Puuteenkylän puutarhaan, Kuusamoon

Viime vuoden postaus vierailusta täällä,

mukavan erilainen oli ilme tänä vuonna tuolla malliterassilla.

Kuusi kuvaa kesästä -haaste lähtee näille blogeille,

olkaa hyvät! :)

Enkä pahastu jos haaste on jo teille tullut tai ette muuten sitä
halua ottaa mukaan, nyt ei ollut enää aikaa selata missä blogissa
tämä on mahollisesti jo käyny.

Salainen puutarha

Kosmosta ja leijonankitaa

Pienen pihan suuria unelmia

Hurahtanut

Satupuutarha

Lunta!

Ihana, ihmeellinen talvi todella on täällä! On lähes satumaisen kaunista. Puutarha nukkuu kauniin valkoisen lumipeitteen alla talviuntaan, nyt odotellaan kevättä. Puutarhatyöt on tehty ja ne sainkin ihan mukavasti tänä vuonna pakettiin, juuri mitään ei jäänyt tekemättä. Näyttäs, että jää pysyväksi tuo lumi, mikä ei siis ollut ensilumi, ensilumen satoi meille aikasemmin jo tuossa lokakuun lopulla. Nyt tämä isänpäivän korvilla satanut lumi, josta myös postauksen tein, pikku hiljaa lisääntyy ja saa maisemaan näyttämään satumaiselta, tulee jopa jouluinen olo. Paikoin on puoleen sääreen, ellei jopa enemmän, paikoin vähemmän. Meillä tässä kirkonkylällä lumet ovat osaksi pudonneet puista, paikoin jotakin on suojaisilla paikoilla. Toissapäivänä ajellessa etelämmäs puut olivat kauniissa lumikuorrutteessa. On ihanaa ja ihmeellistä, kun on tullut lunta! Se valostuttaa monella tapaa, vaikka illan tullen pimeä saapuu, ja pian jo tuntuu, että päivällä ei ennätä valostua, kun pimeä jo laskeutuu.. on se vain aina yhtä lapsenomaisella tavalla ihmeellisen ihanaa ja kaunista! Pakkasetkin ovat vielä ihan maltillisia. Lähes kokoajan mittari kieppuu siinä -3 - -4 asteen kieppeillä. Ensilumesta en kerinny sen kummemmin tänne kirjotella, joten korjataan nyt sitä ja laitan teille tänne muutaman lumikuvan nyt sataneesta lumesta! 

Kirakkoiva

Kotona.. mummolassa..

Sininen hämärä laskeutuu

ylle lumisen maan,
hohtaa puut lumihuurteiset,

tähdet syttyy tuikkimaan.

Kuinka kaunis olla voikaan

luonto talvipuvussaan.

M.Honkala

Hyvää viikonloppua!

Nissinjärven joutsenet

Kuvasin Kuusamon, Nissinjärvellä joutsenia 15.10. Vielä reilu viikko sitten joutsenet olivat yhä lähes samoilla sijoillaan, olivat vain siirtyneet hieman kauemmas, kun rannat olivat jo alkaneet jäätyä.

On vain yksi meri

mutta tuhat venettä

On tuhat aaltoa

mutta vain yksi tuuli

joka nostattaa ne

On vain yksi kaipaus

ja tuhat kurkottavaa kättä

- Tommy Tabermann

Ps. jos et ehtinyt napata blogini tarina -haastetta mukaan edellisestä postauksesta, 

niin nappaa se tästä!

Hyvää viikonloppua!

Blogini tarina

Kaivoin Betweenin, Rikkaruohoelämää -blogin lokakuun postauksista Blogini tarina -postauksen, jonka between nakkasi sitten minullekin. Vaikka minulla on ollut nyt kuukausi aikaa miettiä tätä postausta, between kertoo asian bloggaamisesta niin tyhjentävästi ja hyvin, että minulla ei ole siihen juurikaan mitään lisättävää. Kehaisempas tässä että between osaa kyllä muutenkin asetella sanat hyvin blogissaan ja komppaan häntä niin monesti! Kiitos between. ♥  Oman tarinani toki teille kerron, mikä mahtuu pieneen pakettiin.

Oli mukava palata hiukan ajassa taaksepäin menneeseen, muistella ja huomata miten bloggaustaidot ovat selvästi kehittyneet matkan varrella ja alussa ei juurikaan ollut kommentoijia ja lukijat vähäisiä, jostakin on alettava. Nyt lukijagadgetin mukaan lukijoiksi kirjautuneita lukijoita on kertynyt jo 143. Kiitos teille! Ja kiitos kuuluukin ennen kaikkea lukijoille, niin moni sen on sanonut ja minäkin sanon, lukijat ovat bloggauksen suola!

Olen myös kertonut aiemmin, että nykyään sitä tulee jopa enemmän liikkuttua luonnossa ja valokuvattua, kun bloggaa. Alunperin blogini oli kuitenkin puutarhablogi. Sittemmin enemmän blogin postaukset on alkanut painottua Lapin rikkaaseen luontoon. Blogini sai alkuun reilut 3 vuotta sitten, ensi vuoden maaliskuussa 4 vuotta, kun Pihakutsut -yritys oli vielä, Pihakutsut toimivat kotikutsuperiaattella ja minä olin yksi pihaneuvojista. Kaksi pihaneuvojaa ja puutarhuristia pohjanmaalta pitivät puutarhablogia, josta sitten innostuin itsekin kokeilemaan, he olivat myös ensimmäiset kommentoijani. Innostuin sitten Pihakutsujen ja bloggaamisen myötä enemmän myös puutarhan hoidosta. :)

Blogini nimi tulee muistaakseni sanonnasta "Myrsky vesilasissa". Mietin tuolloin sopivaa nimeä ja tämä tuli sitten jostain mieleen. Ja vähän hain sitäkin, että se tarkoittaa tavallaan päinvastaista.. Mutta viittaa se myös siihenkin kuinka rönsyilevä blogini on ja puutarha. Puutarhassa saatan antaa rikkaruohojenkin kasvaa.. silkkaa laiskuttahan se vain todennäköisesti on. Nyttemmin olen pohtinut blogin nimen muuttamista ennemmän Lappi aiheiseksi ja myös oman nimimerkin muuttaminen on käynyt mielessä. Muutos, sana joka pyöri tänäkin aamuna aamulenkillä mielessäni. Moni varmasti ihmettelee, että pelaguuhan kirjoitetaan pelaquu tai pelakuu, kuinka sen sitten haluaa ilmaista.. ;) Olin silloin vähän höpsö ja mietin, jotain erikoista nimeä, jotain erilaista, mutta jotain joka henkii vanhaa aikaa, minä kun pidän ajatuksesta.. "vanha pelargonia, on mummon akkunalla.." Kaikki vanha kiehtoo, siitä ja lappilaisuudesta kai ulkoasukin.

Mieleeni tuli myös ajatus "miksi bloggaa"? Miksi minä bloggaan? Osittain omaksi iloksi, muiden iloksi, harrastuksen vuoksi, päiväkirjatyyppisesti. Ja ajankuluksikin. Vaikka fiilis tuntuu olevan joskus kateissa, jatkan bloggailua fiiliksen mukaan.

Ensimmäinen postaukseni on maaliskuulta 2012. Se kertoo uudesta alusta, multien vaihtamisesta ja kylvöpuuhista, hyvä aika aloittaa uusi harrastus ja verestää vähän jo kadonneita harrastuksia. Valokuvaamista, puutarhan hoitoa jne. Postaus "Mullan vaihtoa" löydät tästä linkistä.

Haasteessa neuvotaan myös kertomaan oman blogin taitekohta. En pysty nimeämään mitään yksittäistä taitekohtaa. Mutta muistelen ja ellen aivan väärin muista, niin nyt syksyllä blogimaailmassa pyöri tai sítten se liittyi johonkin muuhun, haaste, jossa piti valita omasta mielestä onnistuneimmat blogipostaukset. Muistankohan ihan väärin tämän..? No vaikka muistaisin, valitsen silti tähän ne omasta mielestä onnistuneimmat postaukset vuosien varrelta.

Postaus, joka minulla tulee ensimmäisenä mieleen, on vuodelta 2013,
"Onko poroa karvoihin katsominen?" Postaukselle ei ehkä tullut kaikista paras otsikko, mutta retki oli onnistunut ja samoin postauksen kuvat! Minä kun niin harvoin olen tyytyväinen omaan tuotokseeni, mutta joskus sitä kokee onnistumisen riemuakin. Paljon muita en muistakkaan, yksi talvipostaus joelta tulee mieleen.. vuoden 2014 joulukuulta, "Talvipäivä joella". Muistin vielä yhden postauksen Ylläkseltä, kun poikkesimme Pakasaivolla ja Kirkkopahdalla. Nyt Hidastaelämää.fi on tehnyt kansainvälisen tv-formaatin pohjalta Slow-TV:tä. Jaksot on kuvattu Suomen Lapista. 8 -osaisen sarjan ensimmäisessä jaksossa vieraillaan Ylläksellä ja lopussa hienoa kuvaa myös Pakasaivolta, linkki ohessa. Lapin lumo -Slow tv (ps. tämä ei ollut kenenkään sponsoroima mainos tmvs.)

Lisää valikoituja postauksia voit lukea esim. Selected posts to foreign friends - Kaaos kukkaruukussa -postauksesta, johon keräsin 2013 vuoden joulukuussa omasta mielestäni parhaimpia.. tai postauksia, jotka saattavat kiinnostaa ulkomaan ystävääni, tai ulkomaalaisia.

Tästä blogini tarinasta ei tainnut tulla mikään pikkuinen tarina vaan aika perinjuurinen! No sellainen minä olen. Ja silti jää aina jotain sanomatta..

Sitä voi lyhyellä ja pienellä putkella

kuvatessaan taipua perin kummallisiin asentoihin.

Kalliojärven retkellä kesä 2015.

Haasteen kohdassa 5 (ohjeet alla) neuvotaan halutessaan lisäämään kuva myös instagramiin ja nyt olen pohtinut asiaa. Minulla ei ole suoranaisesti blogiini liittyvää instagramtiliä, vain henkilökohtainen, sen vuoksi jätän tämän vielä avoimeksi laitanko kuvaa instagramiin. Siellä kuvat ja kerronta ovat erilaisia, joten pohdin vielä myös sitä, että pidänkö tilini siellä edelleen henkilökohtaisena vain, vaan avaanko sen kaikille halukkaille, myös vaikka siis blogini lukijoille.


Minusta ajatus siitä, että valitsee seuraavaksi haastetuiksi ne jotka olivat blogisi ensimmäiset kommentoijat, on mukava ja toteutan sen saman itsekin. Minusta kuitenkin tuntuu, että alussa kommentteja, kuten vielä tänäkin päivänä, tuli siksi kun kävi kommentoimassa jotain toisen blogia. Kuten näitä seuraavia varmasti tuli kommentoitua ja he tulivat sitten vastavierailulle.

Ensimmäiset kommentoijat olivat, 

Piha maalla -blogin Multasormi ja Salaisen puutarhan Teija

Myöhemmin kommentoimaan tuli myös muita, kuten Elämää ja elämyksiä blogin Pirkko, Anun puutarhan Pioni, Arjen iloja etsimässä -blogin Marjukka, Puutarhakaaos blogin Cosmos, Suvipihan Marjetta, Päärynäpuun varjossa blogin Eija, Jotain sinistä blogin Sini ja Karolinan puutarhan Karolina. 

Valitsen näistä satunnaisesti neljä blogia, 

joille heitän Blogini tarina haasteen,

siitä huolimatta vaikka haaste olisi jo teillä kiertänyt.

En pahastu jos, ette halua nyt syystä tai toisesta osallistua haasteeseen.
Eikä teidän tarvi tehdä näin perusteellista, niin kuin minä tein.

Jos huomasitte itsenne yllä olevasta "Ensimmäiset kommentoijat" -listasta,

ole hyvä ja nappaa haaste mukaasi! :)

Haastan seuraavat neljä blogia:

Salaisen puutarhan Teija

Anun puutarhan Pioni

Suvipihan Marjetta

Päärynäpuun varjossa Eija

* *

Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.

3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.


(ps. valitettavasti bloggeri jättää tuon ohjetekstin nyt noin pieneksi,
pahoittelut, toivottavasti saatte selvän.. :)


* *

Mukavasti alkoi marraskuu, lumisissa maisemissa..

Tämän aamuisen takapihan lumikuvan myötä,
toivotan kaikille mukavaa marraskuuta!

Terassin syysilme

Tänne satoi viime yönä 10 cm lunta, vieläkin pienet lumihiutaleet leijailee maahan ja valostuttavat mukavasti. Saa nähdä joko jäis pysyväksi, lumisadetta näyttää sääennuste tulevalle viikollekin. Vertailin pikaseen viime vuoden lumitilannetta ja totesin, että aika samanlailla on tänäkin vuonna lumen tulon kanssa.

Sain viimeikin asennettua kausivalot ulos. Terassin syysilme on jäänyt tänne päivittämättämättä, mutta samalla saatte koko uuden ilmeen lumen kera!

Tämän lumikuvan myötä, toivotan Teille kaikille,

Hyvää isänpäivää ja viikonloppua!

Lokakuinen kuura-aamu..

Marraskuu on ehtinyt vaihtua. Lokakuu jäi muistoihin, lämpimänä ja sateisenakin. Yhden kuura-aamun muistan lokakuulta, jonka tallensin kameralla valokuviksi. Ja vaikka näitä kuura-aamuja tulee joka syksy nykyään kuvattua, niin laitan ne teille esille, vaikka ne melkein aina näyttävät samalta. 

Ensilumen satoi lokakuussa, se sulasi pois ja loka-marraskuun vaihde oli myös luminen, mutta senkin sulasi pois. Vaikka pidän syksystä, niin kellojen siirto tuo pimeyden illalla niin äkkiä, että en tiedä tottuuko siihen koskaan. En ole vielä innostunut laittamaan kausivalojakaan ulos, ehkä joku päivä, ne toisivat kyllä mukavasti valoa. Lumikin hieman valaisisi. Mutta vielä näytti kohtuu lämmintä marraskuullekin, mutta jonkun lumipisaran myös. 

Sen sijaan ajatukset kiertävät vähän samaa kehää kuin viime syksynä.. Ehkäpä siksikin nämä postaukset ovat jääneet nyt vähiksi. Vaikka aivan kovin paljoa tuossa viime syksyn postauksessa en avaakaan tätä oloani tällä hetkellä, niin jotakin sieltä voi poimia tähänkin hetkeen.. Vaikka kerron, että blogiani en lopeta, on se joskus käynyt mielessä. Aina ei tunnu mielekkäältä kirjoittaa tänne, eikä sitä oikein koskaan ole tyytyväinen postaukseen jonka kirjotti... joskus kyllä tuntee onnistumisen riemua, mutta ei aina. Sitä miettii, että miksi sitä bloggaa? Mikä on se perimmäinen tarkoitus, kenelle sitä bloggaa?

Luin vasta jostain blogista, että blogin sopiva postausväli "amatööri"blogeissa on vähintään kolme päivää ja ammattiblogeissa joka päivä. Itseäni en ammattiblogiksi luokittele, koska tiedän, että on olemassa blogeja, jotka taitavat tienata ihan rahaa sillä että bloggaa, en pysty nyt yhtään nimeämään, mutta näin olen kuullut ja ymmärtänyt. Ja se taukoki on kuulemma anteeksiantamatonta.. :( Minusta aika tyhmää, koska sitä bloggaa niinkuin parhaaksi näkee. Mutta voihan sillä lukijoita menettää, vai voiko? Ettei joka kolmas tai joka päivä bloggaa. Ammattiblogit ymmärtää, mutta jospa minä edes tässä asiassa antaisin itselleni siimaa.


Mukavaa marraskuuta kaikille, näiden kuurakuvien myötä! 

Poikkesin myös Junginlammella

Älä pelkää pimeää pimeyttäsi,

siinä on toivon siemen:

se voi muuttua valkeudeksi.

Ja vain hän joka on pimeyden kokenut

osaa iloita valosta.

Valo muuttuu kirkkaudeksi

pimeyttä vasten.

Vain pimeässä näkyvät tähdet.

Vain hiljaisuudessa kuuluu laulu

ja rauha rauhaa

vasta taistelulla kivulla lunastettuna.

-Maaria Leinonen-