Helle helli.. - kuiskaus menneestä kesästä

Elokuinen hellejakso käväsi viime viikolla meillä täällä Lapissakin. Nyt kai voi sitten hyvillä mielin alkaa odotella syksyä. Vaan kylläpä tuo alkaa jo näkyä, puissa ja maassa.

Helleviikon aikana touhuilin pihalla, samoilin metsässä, keräsin mansikoita ja mustikoita talven varalle, nautin kesästä.. nyt haikeana jätän sen taakse.. Mansikoita poimiessa lehahti paikalle kaunis oranssin keltainen pikkuperhonen. Näitä värikkäitä perhosia näkee täällä pohjoisessa niin harvoin. Yleisempiä, tai ainakin mitä nyt olen tänä kesänä nähnyt, ovat juurikin aivan vitivalkoisia tai sinisiä ja ne vain lentelevät, niillä ei ole koskaan ollut aikaa pysähtyä lehdelle. Mansikka- ja mustikkasato on ollut paikoin heikompi kuin viime vuonna. Puolukka alkaa punertaa vasta poskiaan.

Hellejakso päättyi kun tiistain ja keskiviikon välisenä yönä saatiin taivaan täydeltä vettä. Mennyt kesä oli myös vähätuulinen. Nyt ulkona on semmoset puuskat, totta se kiskoo huomista sadetta.. lupas tänne nimittäin runsaita sateita huomiselle Suomen Luonnon päivälle. Sisällä alkaa jo paleltaa, villatakki niskaan.. Toisaalta tuntuu ihan hassulta. Viime viikon helteissä kävin iltauinnilla ja heitin talviturkin, vasta... Vesi oli kylmää, eipä tuo juuri ole päässyt paljoa lämpenemään. Ja nyt istun ulkona kevyttoppa päällä puhdistamassa mustikoita. Sormet sinisinä, pakaste on nyt täynnä sinistä ja punaista kultaa!

Mennyt kesä oli myös vesisateen ja koleuden kyllästämä. Kesäkukkien kukinta oli vaisu keskikesän koleudessa, mutta elokuinen helleviikko antoi runsaasti intoa uudelle puhkeamiselle. Kukat kukkivat vieläkin, sillä aika vastahan hyvästelimme hellepäivät. Myös keväällä onnistuneesti kasvattamistani kahdesta liljansipulista, toinen puhkesi helleviikon aikana kukkaan. Jännityksellä odotin että minkä väriset kukat nupusta tulee.. Vaaleanpunaista näyttivät. Olivat siis monipakkauksessa, muistaakseni neljää eriväriä, yksi kutakin väriä piti olla. Ja piti olla myös kerrotumpi, mutta aika yksinkertaiselta se minusta näyttää.. Ja ne kukkivat vieläkin. Toinen kukkavarsista on vielä siis kukkimatta. Kesäkukista marketta näyttää avaavan vielä nuppuja, olin jo heittämässä sitä pois kun ei näyttänyt enää kukkivan laisinkaan, ehkä vielä odottelen.. Kesäkukista lisää myöhemmin, nyt fiilistelen kuvin mennyttä helleviikkoa.

'Roselily mix' lilja

Kaunis mansikan poiminta kaveri. Mutta kuka?

Siiven alapuolella pisteitä

Raukalla oli pala pois siivestä.. vanhuus taitaa heille tulla

näin kesän lopussa.

* * *

Elokuun pimeinä iltoina

puiden suhinassa

kesän viime henkäys,

haikean suloinen

ja syksyyn katoava.

- Kuiskaus menneestä kesästä

Maria Alstedt

Hyvää elokuun viimeistä viikonloppua kaikille!

Hunajalammen virkistyskalastusalue (bonus-kohde)

Koitti kotiinlähdön aika. Kotimatkan taitoimme Joutsijärven kautta ja jo suunnitellussa reitissä, viimein elikkä alussa bonuskohteeksi mainitsemani kohde oli Hunajalammen virkityskalastusalue.

Keskellä Joutsijärven kylää oleva Hunajalampi on hieno taukopaikka noin muutenkin, kun parkkipaikalla on grillikota, ulkohuussi ja lapsille liukumäki. Lammen ympäri kulkee pitkospuut ja sen varrella on kolme laituria. Me siis kiersimme koko lammen, tarkoituksenamme kalastaa yksi lohi ja mahdollisesti muutama muu kala.

Hunajalampeen on istutettu lohta ja kirjolohta. Hunajalammelle voi ostaa kalastuslupia Joutsijärven kyläkaupasta. Niin teimme mekin. Ostimme yhden tunnin luvan, jolla oli lupa ottaa yksi lohi, se mikä ensmäisenä sieltä saattuu tulemaan.

Lammella oli myös kaksi muuta kalastajanuorukaista. Ympäristön maisemanhoidollisissa tehtävissä oli kylän lampaita. Lampi on siis aidattu ja lampea kiertäessä välillä oli kaksi porttia.

Ennen kuin ostamamme kalastusluvan tunti alkoi, teimme ruokaa grillikodalla. Mahat täynnä oli hyvä lähteä narraamaan lohia. Annoin miehen hoitaa tämän homman, ja itse hoidin kuvaushommat ja olin tukijoukoissa.

Tunti alkoi kulua loppupuolelle, kun Suomun suunnilta alkoi kuulua ukkosen jyty. Sitä kuulostelleen, oli kierrettävä lampi sutjakkaasti. Mutta onneksi ei ehtinyt päälle asti ja ehdimme kiertää lammen kokonaisuudessaan. Onneksi vesisadekin laantui jo silloin aiemmin Riutukassa, niin täälläkään ei sitten satanut.

Tästä on hyvä aloittaa. Taukopaikan pihapiiristä lähdettäessä ensimmäinen laituri.

Alueella on myös Salpalinjan betonikorsu, siellä emme käyneet nyt,

ollaan käyty siellä jo aiemmin.

Lumpeenkukka

Vastarannalla yksityisen rantasauna

Rantasaunan rannassa oli kaunista keltaista

kurjenmiekkaa

Lampaat maisemanhoijossa

Olisikohan salaman halkaisema puu

Suopursuruostetta näkyi jonkinverran veden pinnalla.

 Syksyn merkkejäkö?

Vastarannan kurjenmiekat

Loppumatkan voi kulkea kylätietä

Kylämaisemaa, ja kaunista villiniittyä!

Lohi ei nyt napannut onkeen, ei kuulostanut muillakaan.. Kala ei ollut syönnillä.

Huh, tämän maratonpostauksen jälkeen jos vähän huokasis.. Postauksen aiemmat osat voit lukea vielä vaikka näitten linkkien kautta. Lapajärveltä Raakkuun osa1, Portinjoki, Suomujärven laavu ja Seitakivet osa2, Kallioportti, Portinjoen jokikanjoni osa3, Riutukan uittotukikohta osa4.

Kesän lämpö on helliny meitäkin nyt semmosen viikon verran ja vielä näyttää pari päivää ennusteen mukaan jatkuvan. Sumuaamuistakin on saatu nauttia. Tänään on Pertun nimipäivä. Olen kuullut puhuttavan Perttulin poudista.. Kesäkukkapostausta jos alkais seuraavaksi suunnittelemaan.

Mukavaa kesäviikkoa kaikille!

Riutukan uittotukikohta 4

Lauantaisen retkeilypäivän viides ja tämän Aitaselän retkeilyreitin viimeinen kohde oli monella tapaa mielenkiintoinen Riutukan uittotukikohta. Näitä tälläisiä entisajan entisöityjä uittopaikkoja näkee enää niin harvoin.. Tai en itse ainakaan kovin monesti tälläisiin törmää. Sadekin alkoi sopivasti tauota ja ilma kirkastui, aurinkokin näyttäytyi. Mutta ennustettu kesän ensimmäinen ukkonen odotteli jo nurkan takana, onneksi se ei kuitenkaan päässyt yllättämään missään vaiheessa retkeä.

Museoviraston vuosina 1991-92 entisöimä Riutukan savotta- ja uittotukikohta oli siis seuraava kohteemme. Alueella on rakennuksia ja uittorännejä. Aluetta ei ole entisöity museoksi, vaan se on kunnostettu palvelemaan alueella liikkuvia matkailijoita ja poromiehiä. Ja sen saatoin ihmetyksekseni huomata kuinka paljon alueella liikkuikaan väkeä.

Riutukan uittotukikohassa on uittorännien lisäksi autiotupa, jossa tukkijätkät ovat aikoinaan asuneet, käytöstä poistettu sauna ja hevostalli, nämä ovat siis kiinni ja niihin ei kulkija pääse. Sekä aitta jossa voi yöpyä. Paikalla on myös laavu ja ulkohuussi kävijöille.

Katsahdus pihan sisäänkäynniltä pihaan,

vasempaan..

.. ja oikeaan.

Saunarakennus, teksti saunan ovessa kertoo, että katossa on romahdusvaara

Autiotupa

Se mikä minut juurikin paikassa yllätti oli ilmeisesti kokonaan uusi rakennus tai uudistettu aitta matkailijoita, yöpyjiä varten. Ja se että, mistä retkeilijät, matkailijat tietävät, että Riutukan uittotukikohdassa on aitta tai hirsirakennus, jossa voi juurikin yöpyä.. Koska itse kuulin asiasta vasta ensimmäisen kerran tällä käynnillä, netistä googlettamalla löytyy jotakin, mutta en ihan heti äkkiseltään hoksinut mainittavan yöpymismahdollisuudesta. Aitassa oli keittomahdollisuus, pieni kamina ja nukkumapaikka. Vieraskirja kertoi, että yöpyjiä oli tainnut olla aivan vasta ja useinkin ja muita ohikulkijoita tiuhaan.  Eikä yöpyjän ihan kovalla laverilla tarvi nukkua, aitassa oli kaksi hyvän näköistä joustinpatjaa.

Aittarakennus

Aittarakennuksen seinillä on vanhaa metsätyöhön liittyvää

esineistöä esillä.

Jo täyttyneitä vieraskirjoja ja Suomen Rotkot -kirja.

Yllätyin kun näin kirjan täällä. Kirjassa ei ollut mitään tekstiä kenen

se olisi ollut. Joku oli joko tarkotuksella sen jättänyt tänne tai

unohtanut. Toivottavasti kirja säilyy siellä. Kirjassahan siis esitellään

mm. tuo edellinen kohteemme tällä reitillä. Olisiko ehkä kenties kirja siksi täällä?

Kurkistus aitan ovesta ulos

..ja ikkunastakin 

Raakunjoki virtaa ihan vieressä

Ennenvanhasta eristystä

Uittorännit sijaitsevat Raakunjoessa. Raakunjoki kuuluu Kemijoen vesistöön, jonka uittoväylien yhteispituus on ollut suurimmillaan lähes 4000km. Ensimmäiset uitot alueella ovat olleet jo 1800-luvun lopulla. 1930 -luvulla työttömyys oli kovaa silloin savotat ja uitot olivat tärkeä tulonlähde.

Sammaloituneita tukkeja

Uittorännejä

 Sängyt ja pöydät ovat paikallaan

Raakunjoen ylittävä silta pihan sisäänkäynnillä.

Esittelemissäni Aitaselän retkeilyreitin kohteissa kannattaa siis ehdottomasti poiketa, jos liikut täälläpäin ja kun reitillä on paljon käytetty ja suosittu yöpymispaikka. Soratien varrella voi poiketa moneen nättiin nähtävyyteen.

Museovirastorestauroi sivulta voit lukea uittotukikohdista, myös tästä kohteesta.
Myös Lomamatkalla Pohjoisessa kirjoittaa kauniisti kohteesta blogissaan, kannattaa vilassa sekin.

Hyvää viikonloppua!