Kevään korvalla...

Viime yönä, kuten muutamana aiempanakin yönä, on ollut kipakka -10 asteen pakkanen. Töissä yönä olimme Suomen kylmin paikka -11,6. Teräshanki kestää kävellä. Niinpä me sitten koiran kanssa aamukävelyllä teimmekin. Kävelimme ristiin rastiin, sinne ja tänne pitkin lähimetsää.. Oli helppo kulkea, niin koiran kuin minunkin. Olisihan tuota kävellyt pidempäänkin, vaan päivän askareet kutsuivat.

Viime päivien pakkasyöt ja niiden kuorruttamat hanket pitävät talven tiukasti otteessaan. Vaikka toivoisimme jo kovasti muuta. Päivällä paistava aurinko yrittää pehmittää pakkaspojan puraisemia hankia.

Arvelluttaa mennä..

Harakkojen ja variksojen raakkumista kuunneltiin...

Laturisteys 

Kuunneltiin myös kirkon kellojen sointia ja suksien suihketta.

Juuri kun olin ottamassa tätä seuraavaa kuvaa,

kirkon kellot alkoivat soida.

Ja ohittaessamme laturisteyksen, takanamme alkoi kuulua suksien suihketta lunta vasten.

Elämä ja kuolema kohtasivat ääninä lähimetsässä.

Herätti ajatuksia. Sukset ja lumi pitävät liikkeessä, elämässä.

Kirkon kellot ilmoittavat, jonkun ihmisen edesmenneen.

Puunrunko täynnä pieniä sieniä. 

Vastavaloon huono valotus muuten..

Eilen poikkesimme linnunpönttöjakotilaisuudessa kirkolla. Kaupan pihalle oli tuotu viime viikolla eri metsästysseurojen ja kuntalaisten yhdessä tekemiä linnunpönttöjä. Linnunpönttöjako oli Suomen Metsästäjäliiton järjestämä.  Metsästäjäliiton piirit järjestävät eri puolella Suomea pönttöpäiviä, joissa voi käydä sorvamassa ja nikkaroimassa linnunpönttöjä ja niitä jaetaan sitten ilmaisiksi. Ilmaiset linnunpöntöt tekivät ns. kauppansa. Ottajia pöntöille oli. Loput pöntöt, mitkä täällä eivät menneet kaupaksi, jaetaan Rovaniemellä.

Pönttöjä oli jaossa niin telkille kuin pikkulinnuillekin. Me otettiin kaksi pikkulintujen pönttöä (eivät ole kuvan pöntöt :), niissäkin oli kahta kokoa. Järripeipoille ja sinitiaiselle. Tarkoitus olisi toimittaa ne vielä eteenpäin, lapsuudenkotiini. :) 

Tänään koulin kehäkukat, ne rupuset mitä niistä oli enää jäljellä. Ja laitoin uusia kasvamaan. Kylvin myös pioniunikkoa ja kuten moni muukin näyttää tehneen, tein viime hetken neilikansiemen löydön Lidlstä jokin aikaa sitten ja laitoin nekin itämään, siinä mukana tulleeseen viljelyalustaan. Tein myös sellaisen päätöksen, että taidan odotella loppujen kanssa kesään ja kokeilen suorakylvöä ulos!

Ihan sellaista "Surun päivä" postausta en kehdannut tästä tehdä. Kun viimeksi oli riemun päivä, kun näin krookuksien ja narssissien nousevan. Muutamaa päivää myöhemmin kun vain pääsinkin sanomasta, myyrät olivat käyneet herkuttelemassa vihreillä varsilla. Yhteen oli tulossa hento sininen pieni kukan nuppuja ja sitä kun aina tulee muka jotakin muuta kiirellisempää.., niin että olisin ennättänyt laittamaan sinne vielä koivutisleetä myyrien estämiseksi.. niin kappas sekin oli narskuteltu parempiin suihin!! :/ No omaa laiskuttakin varmasti. Nyt siellä oli viime yönä lisku pyytämässä, tuloksetta. Näytti silti, että liskun vierestä oli narskuteltu vihreitä alkuja lisää, ellei sitten pakkaset ole käyneet. Vaan enpä tiedä auttaako noihin enää mikään. Onko jo myöhäistä kokeilla tisleetä? Voiko niitä kukkaparkoja enää pelastaa... :(

Näky on niin kovin lohduton..

Mieleni kaipaa jo kovasti kevääseen ja kesään.. Vähälumisempaan aikaan. Mieleni ja sydämeni on alkanut kaivata myös jonnekin matkalle. Vaan budjettisyistä se ei ole mahdollista. Mieleni on, lukemieni Hollanti -postauksienkin myötä, alkanut kaipaamaan takaisin Hollantiin!

Mahdollisesti juurikin kevät aikaan, vaan eipä tuolla olisi suurta merkitystä ehkä kuitenkaan,

koska eräs Hollantilainen ystäväni asuu siellä ja näemme aivan liian harvoin. 

Hänen näkemisensä sopisi minulle milloin vain. Ehkä olisikin jo aika tavata.

Hollannissa tai miksei täälläkin! :) 

Kaikesta huolimatta, 

hyvää sunnuntaipäivän jatkoa kaikille ja

 uutta alkavaa viikkoa!

: )