Hetkiä metsästä: Talviaamun auringossa..

torstai 6. marraskuuta 2014

Talviaamun auringossa..

Tänään olisi ollut mahtava sää käydä joella kuvailemassa ja retkeilemässä. Siihen ei ollut nyt mahdollisuutta, joten taas mennään tutulla kotipolulla. Yöllä on tosiaan ollut pakkasta ja se kuuraa puut. Ja kun lunta ei nyt niin hirvittävästi vielä ole, niin pääsee vielä hyvin kulkemaan tuttuja lenkkipolkuja. Ihastelemaan alkavan talven kauneutta.

Pakkasta -13, kuljen hiljalleen tuttua aamulenkkipolkuani. Jälleen.

Hengitän syvään.

Aistin pakkasaamujen raikkauden. Tunnen pienen nipistyksen.

Pakkaspoika tervehtii olemuksellaan.

Se ilmoittaa hiipivänsä hiljaa..

Hiipien se saapuu.

Hiljalleen alkaa talven tuntu.

Aurinko nousee. Taivas liukuvärjääntyy punaisen ja sinisen eri sävyihin.

Aistin rauhaa. Taustalla kuuluu lasten leikki, autot liikkuu.

Aika ei pysähdy, se jatkaa kulkuaan.

Hitaasti.

Pyörähdän myös tutulla lammella.

En arvele mennä kokeilemaan, mutta kovin ohut se jää on.

Jotkut uskaliaat ovat käyneet kävelemässä jään pinnalla,

uhkarohkeillen kokeillut ohuemman jääkohdan kestoa,

näyttää pettäneen kengän alla.

Pakkasaamun kuurapuut ovat kauniita, kun auringonvalo osuu niihin!

Aamusella valmistui toinen satsi joulutorttuja.

Aamusella loikki takapihalla orava. Sillä oli tarkka suunnitelma. Tarkkailin sen puuhia. On ollut jo ahkera vieras lintujen ruokintapaikalla, ahkerampi kuin linnut. Tänä aamuna se päätti viedä minun appelsiinista tekemän halloweenlyhdyn mennessään. Eikä se kuunnellut minun toppuutteluja siitä, että ei veisi sitä.. Niin se hetken mietittyään loikki pihan poikki se appelsiinilyhty hampaissaan. Tästä huvittavan näköisestä tilanteesta en ehtinyt napata kuvaa. Roskiinhan tuo ajanmyötä olisikin mennyt, se lyhty nimittäin. Ainoa vain, että siellä oli tyhjä muovinen tuikkukippo sisällä, vei senkin, roskaamaan luontoa. Vai ruokakupiksikkohan se sen aatteli?

Ainoastaan tämä kuva tarttui aamusta takapihalla...