Pakasaivo ja Kirkkopahta

Illalla poikkesimme vielä Pakasaivolla, Länsi-Lapin tunnetuimmalla saivojärvellä ja Kirkkopahdalla, seitakivellä, koska tiesimme, että aamulla alkaisi kotimatka ja silloin ei enää jäisi välttämättä aikaa.

Pakasaivoa ympäröi mäntyinen suojelumetsä. Pakasaivolle menee helppo kulkuinen polku ja parkkipaikalta sinne on vain muutamia satoja metrejä..

Koko reissumme ajan ilmassa on ollut sumua, se ei tunnu hälvenevän mihinkään päivän aikana. Aurinkokin tuntuu paistavan kirkkaammin silmiin, kuin heijastelleen sumusta... Se sama sumuisuus näkyy myös näissä kuvissa.. Ilta-aurinkokin se jotenkin niin sopivasti osuu juuri tähän järven päälle...

Pakasaivo on Lapin Helvettinäkin tunnettu noin kilometrin mittainen rotkojärvi. Järveen ei laske jokea. Vesi järvessä on peräisin pohjan lähteistä. Sen sijaan järveen laskee pieni puro rinteen reunalla olevien näköalaportaiden alta.

" Pakasaivo on erittäin jyrkkäreunainen, syvä, lähes pohjaton saivojärvi, joka saa vetensä valtaosin maanalaisista lähteistä, saivoista. Pohja- ja pintavesi eivät sekoitu koskaan, joten pohjan vesi on lähes hapetonta ja erittäin rikkipitoista. Näin ollen vesistön pohjassa säilyy satojatuhansia vuosia kaikki sinne uponnut. Vuonna 1977 tehdyssä mittauksessa ei järvestä löydetty selvää kovaa pohjaa, sen voidaan sanoa olevan ainakin 90 metriä syvä ja ns. välipohja on noin 50 metrin syvyydessä. Korkein äkkijyrkkä ranta kurottaa noin 40 metrin korkeuteen. " muonio.fi

  " Pakasaivo on mystisyydellään ja jylheydellään kiehtonut ihmisiä jo kauan. Aikoinaan lappalaiset pitivät sitä palvonta- ja uhripaikkanaan. He uskoivat kuolemansa jälkeen elävänsä saivon kirkkaassa vedessä, jos eläisivät maallisen elämänsä uhraten riistaa jumalille ja eläisivät muutenkin elämänsä synnittömästi. Toisen tarun mukaan lähistöllä asuneet lappalaissukuiset Suikit ajattelivat itse Pirun asustavan järvessä, ja jotta heillä olisi hyvä kalastus- ja metsästysonni, he uhrasivat Pirulle poroja, niiden sarvia ja riistaa, jotta Piru pysyisi hyvällä tuulella. " muonio.fi

Tarinoita riittää.. luin Wikipediasta seuraavaa:

" Pakasaivo on yksi Lapin saivojärvistä, joiden alla on uskottu olevan Saivo, saamelaisen uskomuksen vainajala, kuolleiden asuinpaikka. Saivossa asuvat vainajat olivat saivo-kansa. Saivo sijaitsi yleensä järven pohjassa olevan reiän toisella puolella. Pohjan alla, reiän toisella puolella oli toinen järvi, mutta ylösalaisin. Sen rannoilla asui ja eli saivo-kansa onnellista elämää, eläviin nähden päät alaspäin. "

Mystisyydellään paikka lumoaa. Ei vähiten sille annetun nimen mukaan..  Lisää tähän tunnelmaan toi ilmeisesti muuttohaukkojen kirkuna, tosin emme nähneet niiden ainakaan lentelevän missään.. Kirkuna kuuluu pelottavan selvästi. Jotenkin tämän paikan mystisyyteen sopi myös paikalla ollut kotakioski, joka ilmoitti olevansa auki aina vähän millon sattuu tai jos siltä tuntuu. Olisipa ollut jännä tavata se mies, joka tätä kahviota pitää auki.. Nyt se oli jo kiinni.

Pakasaivon läheisyydessä sijaitsee suuri kivilohkare, Kirkkopahta, joka on myös lappalaisten entinen palvontapaikka. Sen äärellä kokoonnuttiin palvomaan ja uhraamaan riistaa jumalille.

Näetkö tässä kasvot? Kivikasvo?!

 " Täällä jo ikimuistoisina aikoina olivat

entiset äijät ja äijien äijätkin asustaneet,

kunnioittaen ja kummastellen katselleet

komeaa pakasaivojärveä ja käyneet

Pakasaivon takana kankaalla suurta

seitapahtaa palvomassa..."

- Samuli Paulaharju 1922