Kalliovaara ja hiidenkirnut

No niinhän siinä sitten kävi, että viime yön aikana sulasi sen jo sataneen lumen pois. Kova vesisade ja tuuli sen nyt sitten aiheutti, että sulasivat. No joo, oishan se ollu sula mahottomuus, että lumi ois jääny maahan sillon vielä kun on lehti puussa. No nyt ehtii hyvin tehdä viimeiset pihan syystyöt loppuun! :)

Täytyy kuitenkin vielä palata parin viikon takaisiin tunnelmiin, kun lumisateista ei ollut vielä tietoakaan. Nautittiin kauniista, lämpimästä syksystä ja ruskasta. Varoituksen sananen lienee paikallaan; tässä postauksessa on valtavasti kuvia, värikkäitäkin. :)

Jo viime kesänä tuumasimme kesän mentyä - syksyn tultua, että ensi kesänä käymme katsastamassa Aholanvaaran suuret hiidenkirnut. Siellä ei oltu koskaan ennen käyty ja nyt tuli sopiva rakonen käydä makkaran paistonkin merkeissä paikan päällä. Tasaseen tahtiin näky porukkaa lappaavan ja vieraskirjankin mukaan siellä on ihan mukavasti kävijöitä, meidän vierailumme aikana siellä oli yksi koululaisporukka ja pari muuta pariskuntaa. Onhan se ihan huikaiseva paikka. Monenlaista maastoa ehti sillä pienellä matkalla kirnuille nähdä. Hyvin vaihtelevaa. Vaikka maasto on vaihtelevaa on se kuitenkin kohtuu helppo kulkuinen. Tosin sateella kivet voivat olla liukkaita.

Aholanvaara, jossa kirnut sijaitsevat, on reilun 60 km päässä Sallan kirkonkylältä, eteläänpäin. Saisi olla lähempänä - silloin tulisi enemmän käytyä.. Kirnuille johtavalla reitillä on kulkua helpottamassa niin pitkospuita kuin siltojakin. Jyrkkiin kohtiin on rakennettu portaita. Lisäksi 900 m päässä kirnuista, ennen nousua pitkin Kalliovaaran kylkiä näköalapaikoille, on grillikatos, puuvaja ja kirkasvetinen ja juomakelpoinen lähde.

Onneksi ei tarvinut näitä pitkin kiikkua. Vierestä mentiin, mukavasti polkua pitkin.

Polun varrella on vanha kivilouhosalue,

 josta on louhittu Aholanvaaran sota-ajan salpalinjaan kivet.

 Noustessa pitkin Kalliovaaran kylkiä huikeille näköalapaikoille alkaa siintää Kalliovaaran ja Aholanvaaran kylän välissä oleva Kalliojärvi, joka on Oulankajoen järvilaajentuma. Viimeisen jääkauden sulamisvedet ovat purkautuneet Kalliojärveen pitkin Kalliovaaran rotkorinteitä samalla muodostaen valtavia hiidenkirnuja.

Läheltä kotaa. Seuraavassa kuvassa lähde.

Seuranamme kodan lähettyvillä lenteli kuukkeleita.

 Jylhien kalliomaisemien, syvien kalliorotkojen ja -muodostumien keskellä sijaitsevat kirnut on luokiteltu kuuluvan Suomen sekä maailman suurimpiin hiidenkirnuihin. Aholanvaaran neljästä kirnusta suurin on läpimitaltaan 15,5 m ja syvyydeltään 9m. Suurin kirnuista kantaa nimeä Juomalampi. GTK.n vuonna 1996 tekemien tutkimusten mukaan suurin kirnu on voinut olla syvyydeltään jopa 13m. Kolme muuta hiidenkirnua on jo sammaloitunut lähes täysin umpeen.

Tästä on vielä jonkin verran matkaa kirnuille. Ensin kuljemme läpi syvien kalliorotkojen, joissa tuntee lämpötilanvaihtelutkin selvästi. Paikoin puheet kaikuu.

Saavumme hiidenkirnuille. Parempia kuvia en nyt saanut isosta hiidenkirnusta. Yritin etsiä hyvää kuvauspaikka, sitä kuitenkaan sitten löytämättä. 

Pienemmistä hiidenkirnuista sen sijaan kuva onnistui.

Kalliojärvi hiidenkirnujen luota..

Hiidenkirnuilta laskeudutaan alas rotkoihin.. Ensin ne noustaan - sitten laskeudutaan. Tosin voi tehdä myös kokonaisen kierroksen ja kiertää Kalliovaaran toiselta laidalta. Mutta jätimme menemättä tälläkertaa ja palasimme samaa reittiä takaisin kuin tulimmekin, makkaran paistoon.

Nyt saattaapiki sitten tulla hieman pidempi blogitauko, riippuu vähän miten muut syystouhut tässä menevät. Ja kyllähän se nyt jo vähän se juttukin tämän postauksen jälkeen alkaa hiipua. Hirveästi en enää tälle syksyä lupaile mitään retkipostauksia..! Katsotaan päivä kerrallaan ja katomma mitä tuleman pitää!!  Jäämme odottelemaan talvea ja vaivumme talvihorrokseen. Ei kuitenkaan kovin syvään, että tänne muistaapi aina välissä kirjuutella! :) Pysyhän kuulosalla!! :D