Aatsinki

Jaha, tuo edellinen postaus oli niin tyhjentävä, että en oikein osaa jatkaa, takki tyhjä, mitä kirjoitan - fiiliksellä jatketaan, mutta jatketaan silti... Mainittakoon vielä, että huimat 295 lukukertaa sille näytti tulleenkin, mun mittapuussa se on huikea, koska se on eniten luettu postaukseni tähän mennessä. SUUREN suuri KIITOS kaikille, jotka jollakin muotoa siellä kävitte tai kommentoitte! Olette sydämessä! :)

Siispä jatketaan, uuden suuren luku-/klikkausennästyksen metästyksessä, onhan nyt metästysaika.. xD Jatkan retkeilypostauksilla, vaikka se jo hieman itseäkin kyllästyttää.. :D No ei vain. Mukava jos tykkäät kulkea mukana, tässäkin postauksessa! :)

Seuraavaksi mennäänki Sallan kunnan yhteen kauneimmista kylistä, Aatsinkiin. En ole itekään sitä tajunnu ennen kuin tämän kesäisen vierailun aikana ja sen jälkeen, kuinka kaunis tosiaan onkaan Aatsingin kylä. Myönnän taas kurjuuteni ja häpeäksenikin jälleen totean, että en ole oikeastaan koskaan ajanut Aatsingin kylän läpi, nytkin olisi se pitänyt tehdä, mutta matkamme jatkui tästä aivan muualle, joten ei ollut aikaa. Tahtonut olla aina niin, että on vain tullut käytyä täällä joskus talvella, eikä se näytä samalta kuin kesällä. Kuvaankaan en saa mahtumaan sitä mitä näimme ja sydämissämme koimme. Ihastuin Aatsingin kylään! :)

Aatsingin kylä on keskellä jyrkkäpiirteisiä vaaroja. Näiden vaarojen välistä kulkeva Aatsinkijoki laskee Aatsingin kylässä järviin, ja vesitse pääsee aina Saijalle ja Savukoskelle asti. Kylän keskellä tuntuu kuin olisi saapunut ylemmäskin Lappiin. Poro- ja lammastalous on vahvimmat elinkeinot kylässä. Kylässä on vanha jo käytöstä poistunut vanhainkoti, huhutaan että siellä kummittelee. En tiedä onko siihen perää, ja joo, en käynyt tarkistamassa!! :D

Aatsingin kylä taitaa olla niitä harvoja kyliä, jotka on Sallassa rakennettu vesistöjen äärelle, no kun tarkemmin ajattelen, on niitä kyliä muitakin. Mutta kun vertaan vaikka Posion kuntaan siellä järviä riittää vaikka muille jakaa ja itse kun olen elänyt koko lapsuuteni sodan jälkeisellä vastiketilalla, tämä Aatsingin kylä tuntuu siinä vaiheessa niin kauniilta. Talot ovat rakennettu loiviin vaarojen rinteisiin, ja vesistöjen äärelle.

Vastiketiloista; Sodan jälkeen, kun sota päättyi ja tuli rauha, Vanhan Sallan rajan taakse jääneiden tilojen omistajilla ei ollut siis kotia mihin palata, joten heille annettiin vastiketilat, "uuden Sallan" (sallinette käyttää tätä ilmaisua, joskin se ei ole oikea), silloinen Märkäjärven kylä, puolelta. Vastiketila oli merkitty keskelle metsää pelkällä puutikulla, siitä on talon isäntien pitänyt sitten rakentaa ja raivata itselleen asuinsijat ja elämä on alkanut uudelleen! Tilat ovat tulleet kovalla työllä, sähkökoneita kun ei ollut. Ihminen on jännä otus kun se rakentaa, tietysti syödäkseen, lähelle vesistöjä, tai tämäkin on peruja vanhastaan, kun kalavedet olivat lähellä, oli ruoka ja ravintokin. On hienoa, että vanhat ajat ovat vielä niin lähellä meitä, olisi myös tärkeätä vaalia perinteitä, koska ne alkavat unehtua tässä modernisoituvassa maailmassa. Maito tulee lehmästä jne!

Rakkaudesta kotikontuun,
Pelaguu  ♥