Kevätjäillä

Kaksi kertaa ehdimme käymään tänä keväänä pilkillä. Ensimmäisen reissun teimme noin kolmisen viikkoa sitten mökkikylämme läheiselle lammelle, päivä oli hyvin tuulinen ja melko pilvinen, silti kevätahava tuntui tarttuvan poskiin. Toisen reissun teimme pääsiäisenä mieheni kotipaikkakunnalla olevalle lammelle, jonne nyt ei kyllä myöskään ollut kovin helppoa päästä perille, mutta eihän sen toki niin aina tarvitse ollakaan. Silloin päivä oli erittäin lämmin, toppasin vaatetta villapuserosta lähtien päälle, mutta rämpiessä pehmeässä lumessa perille päästyä oli pakko jo vähentää vaatetta. Olisihan meillä ollut yhdet mettäsukset mutta niistä ei riittänyt kahdelle ja päätimme kokeilla jalkapelillä, kun jänkät paikoin olivat sulia ja lunta ei ollut enää kovin paljoa, tai niin ajattelimme, silti lunta oli saappaan varren verran paikoin ja hieman ylikin.

Lammelle päästyämme huomaan kuinka sulat rannat ovat jo, arvelluttaa mennä jäälle, miehelläni ei. Olen lähes kauhuissani. Päätämme tai no mieheni päätti silti yrittää, jäin odottelemaan toviksi, kunnes suivausin ja menin perässä. Kiersimme vastarannalle, jossa ranta näytti olevan vielä jään peitossa. Lunta jäällä ei ollut enää yhtään, peilikirkas liukas jää alla luistelimme saapikkaissamme menemään. Päivän lähentyessä iltaa, jää alkoi naksua ja pokus allamme ja pinta pehmetä. Onneksi selvisimme kuivin nahoin, liekkö siihen ollut kuitenkaan pelkoa.

Täälläkin joku oli käynyt kalassa, oli aventoja. Mieheni vakuutti, että jäätä oli reilusti yli puoli metriä ja että, jää kestää. Lampi on hyvin matala, vettä ei jäänyt paljoa väliin kun pilkki upposi jo pohjaan asti. Kalan saalista ei saatu. Seuraavassa kuvia tältä reissulta.

"Tuleeko sitä kalaa? Lupasit mulle sitä kalakeittoa. "

Mökkikylämme lammen lähistöllä oli suhattu pitkin poikin kelkalla, lammelle oli helppo päästä kelkkajälkeä pitkin. Kulkupelinä oli potkuri, jolla pääsi näppärästi pitkin lammen jäätä. Jään päällä oli vielä paljon lunta. Täälläkin siis oli käyty pilkillä, vaan liekkö saaneet kalaa, me ei ainakaan. Sen sijaan retkieväät meillä oli mukana ja paistettiin täällä makkarat, varasimme kokopäivän aikaa, pelkästään pilkkimiseen ja nauttimiseen ulkona olemisesta. Makkaranuotiolle tehtiin lumeen suojaisia nuotiopaikka ja kylmästä viimasta tärisevä koira pääsi sinne lämmittelemään ja päättikin jäädä suojaisaan koloon koko loppu päiväksi.

Tässä kuvakertomus sieltä.

"Mullon kylmä, joko lähetään kotiin?!"

Kun kalaa ei alkanut kuulua, jatkoimme matkaa lammen toiseen päähän potkurilla suihkien, matkakin kului joutuisasti. Maantieltä oli kuitenkin muutamien satojen metrien kävely tähän lammelle. Lammen toisessa päässä olivat käyneet muutkin pilkkimiehet, reikiä oli. Pitkin päivää kelkkoja suhasi ees kahtaalle, vireä mökkikylä kun on ja vakiasutustakin löytyy.

 Kalaa odottavan aika oli kovin pitkä..

  Nyt ei pian ole enää asiaa jäille, alkavat olla täälläkin jo paikoin jäät melko sulia. Riippuu tietenkin hyvin paljon paikoista, joen jäälle menevän on hyvä tietää virtapaikat. Aivan tässä kotimme lähestöllä ei ole mitään hyviä lampia ja järviä, joista voisi pilkkiä tai saati käydä kesällä virvelöimässä, sitäkin siis harrastamme. Vaatii tiettyjä kulkupelejä paikalla pääsyyn. Mulla vaan meinaa siinä kohtaa palaa pinna jos siimat menee solmuun tai sääsket iniseen liiaksi korvissa, kesä aikaan siis. Onneksi näihinkin on keksitty helpotusta tai monesti kaikenlaiset metsänelukkojen rapinat pelottavat liiaksi, mutta kyllä ainakin kerran kesässä tai talvessa veden äärelle on päästävä. Onneksi talvella ei ole ötököitä.

Sen sijaan mieheni kotipaikkakunnalla on lampia ja järviä lähestöllä enemmältikin, joissakin paikoissa kalastus vain on kielletty talvellakin.

Keväistä retkeilyn täyteistäkin viikonloppua Sinulle!