Hauskaa Wappua kaikille!!

toivottelee,

Pelaguu

Saha ja Tuurakoski

Kävimme sunnuntai ajelulla kotikuntamme yhdestä vireimmistä kylistä, Kursussa. Kursussa pysähdyimme Tuurakoskelle Kemijoen rantaan tutkailemaan vanhaa käytöstä jo poistettua sahaa sen vanhoine muistojakin herättävine rakennuksineen. Toisaalta herättää paljon kysymyksiä tälläinen paikka, jossa ensi kertaa nyt kävin. Rakennukset henkivät mennyttä aikaa ja niissä on niin monta tarinaa.

Saha on perustettu alueelle 1940-luvun alkupuolella ja  se on ollut aivan vast'ikää vielä käytössä. Alueella on viimeisinpä toiminut Nordic Redwood yhtiö, joka on tuottanut puutavaraa. Tarkkaa vuotta en tiedä milloin sahalla loppui täysin toiminta, mutta 2000 luvulla Nordic Redwood on vielä toiminut. Sahalla on melko värikäs historia, ja siinä on ehtinyt toimia niin vesivoimalaa kuin sahalaitostakin. Tänä toiminta-aikana saha-alueella on huomattu myös merkittävä maaperän saastuminen. Vahingoilta ei ole siis vältytty. Maaperän tutkiminen ja puhdistustoimenpiteitä ollaan ilmeisesti ryhtymässä tekemään aivan näinä vuosina, mikä tarkoittanee vanhan saharakennuksen purkamista pois sijoiltaan.

Tuurakosken ylittää silta. Sillan toisella puolen on kaksi taloa ja toisella rannalla saha.
 Sillalla on kuuleman mukaan monta tarinaa, tässä niistä ainakin yksi;

Silta piti purkaa 60-luvulla, mutta sillan kupeessa asustava Lempi-rouva ei suostunut purkuaikeisiin. Sen sijaan Lempi päätti ostaa sillan omakseen ja hän huollatti sillan parempaan uskoon. Syy sillan ostoon oli kuulemien mukaan se, ettei Lempi suostunut vaihtamaan hyväksi havaitsemiaan kulkureittejä.

(Lähde: Kyläläisten perimätieto)

Lähde: Geocaching.com

Tuurakosken rannoilla.

 Koira uhkarohkeili jäälauttojen reunalla.

Saharakennuksia.

Sillan alla jääkerrokseen oli tullut koloja, joista pulppusi kosken kuohut.

Saharakennuksia sillalta kuvattuna.

Vilkku. Sillalta kalastelleella onkimiehellä on jäänyt onkiviehe sähkölinjaan roikkumaan kosken yläpuolelle. Mieheni mukaan viehe eli vilkku on ollut hyvin kauan jo siellä, koska se oli niin paljon tummunut, sen mitä siitä silmämääräisesti erotti.

Rapakelit on tätä päivää.

Kuvat saharakennuksista

Mikähän tämä voisi olla?

Pois tullessa näimme tienlaidassa ukkometson. Se oli kovin pörheänä ja päkytti menemään tien yli, tilanne oli hyvin nopeasti ohi ja kuvaajan piti pitää kiirettä. Harvemmin näkee ukkometsoja, koppeloita eli naaras puoleisia metsoja sitäkin enemmän.

Hyvää alkanutta vappuviikkoa!

Kevätjäillä

Kaksi kertaa ehdimme käymään tänä keväänä pilkillä. Ensimmäisen reissun teimme noin kolmisen viikkoa sitten mökkikylämme läheiselle lammelle, päivä oli hyvin tuulinen ja melko pilvinen, silti kevätahava tuntui tarttuvan poskiin. Toisen reissun teimme pääsiäisenä mieheni kotipaikkakunnalla olevalle lammelle, jonne nyt ei kyllä myöskään ollut kovin helppoa päästä perille, mutta eihän sen toki niin aina tarvitse ollakaan. Silloin päivä oli erittäin lämmin, toppasin vaatetta villapuserosta lähtien päälle, mutta rämpiessä pehmeässä lumessa perille päästyä oli pakko jo vähentää vaatetta. Olisihan meillä ollut yhdet mettäsukset mutta niistä ei riittänyt kahdelle ja päätimme kokeilla jalkapelillä, kun jänkät paikoin olivat sulia ja lunta ei ollut enää kovin paljoa, tai niin ajattelimme, silti lunta oli saappaan varren verran paikoin ja hieman ylikin.

Lammelle päästyämme huomaan kuinka sulat rannat ovat jo, arvelluttaa mennä jäälle, miehelläni ei. Olen lähes kauhuissani. Päätämme tai no mieheni päätti silti yrittää, jäin odottelemaan toviksi, kunnes suivausin ja menin perässä. Kiersimme vastarannalle, jossa ranta näytti olevan vielä jään peitossa. Lunta jäällä ei ollut enää yhtään, peilikirkas liukas jää alla luistelimme saapikkaissamme menemään. Päivän lähentyessä iltaa, jää alkoi naksua ja pokus allamme ja pinta pehmetä. Onneksi selvisimme kuivin nahoin, liekkö siihen ollut kuitenkaan pelkoa.

Täälläkin joku oli käynyt kalassa, oli aventoja. Mieheni vakuutti, että jäätä oli reilusti yli puoli metriä ja että, jää kestää. Lampi on hyvin matala, vettä ei jäänyt paljoa väliin kun pilkki upposi jo pohjaan asti. Kalan saalista ei saatu. Seuraavassa kuvia tältä reissulta.

"Tuleeko sitä kalaa? Lupasit mulle sitä kalakeittoa. "

Mökkikylämme lammen lähistöllä oli suhattu pitkin poikin kelkalla, lammelle oli helppo päästä kelkkajälkeä pitkin. Kulkupelinä oli potkuri, jolla pääsi näppärästi pitkin lammen jäätä. Jään päällä oli vielä paljon lunta. Täälläkin siis oli käyty pilkillä, vaan liekkö saaneet kalaa, me ei ainakaan. Sen sijaan retkieväät meillä oli mukana ja paistettiin täällä makkarat, varasimme kokopäivän aikaa, pelkästään pilkkimiseen ja nauttimiseen ulkona olemisesta. Makkaranuotiolle tehtiin lumeen suojaisia nuotiopaikka ja kylmästä viimasta tärisevä koira pääsi sinne lämmittelemään ja päättikin jäädä suojaisaan koloon koko loppu päiväksi.

Tässä kuvakertomus sieltä.

"Mullon kylmä, joko lähetään kotiin?!"

Kun kalaa ei alkanut kuulua, jatkoimme matkaa lammen toiseen päähän potkurilla suihkien, matkakin kului joutuisasti. Maantieltä oli kuitenkin muutamien satojen metrien kävely tähän lammelle. Lammen toisessa päässä olivat käyneet muutkin pilkkimiehet, reikiä oli. Pitkin päivää kelkkoja suhasi ees kahtaalle, vireä mökkikylä kun on ja vakiasutustakin löytyy.

 Kalaa odottavan aika oli kovin pitkä..

  Nyt ei pian ole enää asiaa jäille, alkavat olla täälläkin jo paikoin jäät melko sulia. Riippuu tietenkin hyvin paljon paikoista, joen jäälle menevän on hyvä tietää virtapaikat. Aivan tässä kotimme lähestöllä ei ole mitään hyviä lampia ja järviä, joista voisi pilkkiä tai saati käydä kesällä virvelöimässä, sitäkin siis harrastamme. Vaatii tiettyjä kulkupelejä paikalla pääsyyn. Mulla vaan meinaa siinä kohtaa palaa pinna jos siimat menee solmuun tai sääsket iniseen liiaksi korvissa, kesä aikaan siis. Onneksi näihinkin on keksitty helpotusta tai monesti kaikenlaiset metsänelukkojen rapinat pelottavat liiaksi, mutta kyllä ainakin kerran kesässä tai talvessa veden äärelle on päästävä. Onneksi talvella ei ole ötököitä.

Sen sijaan mieheni kotipaikkakunnalla on lampia ja järviä lähestöllä enemmältikin, joissakin paikoissa kalastus vain on kielletty talvellakin.

Keväistä retkeilyn täyteistäkin viikonloppua Sinulle!

Oma koti kultainen ♥

Hui, hai! Pääsiäspyhät on nyt vietetty, reissussa kuinkas muutenkaan. Kovasti ei nyt kyllä tullut kuvia räpsittyä, mutta sitäkin enemmän havaintoja keväästä; mm. nähtiin useita telkkäpariskuntia, kevätsulia.. ja siitä keväästä kuinka paljon se on edempänä muualla kuin meillä. Eikä tarvinut mennä kuin 130km etelään, mieheni kotipaikkakunnalle ja Lapissakin vielä pysytään, kun lumiraja heikkenee ja autot alkaa saada kesätassuja alleen, kyllä se meidän autollakin jo poltellee, että kesätassut sais alleen. Lunta siis vielä on, mutta viime viikolla muutamassa päivässä hurahtanut metsissä paikoin melko vähiin. Rytinällä tuntuu nyt kevät tulevan kun se alkoi tulla. Sää muuttui yht'äkkiä viime viikon puoli välissä hyvinkin leudoksi ja vettäkin on saatu, auringon lisäksi, taivaalta.

Jep, ja kyllä se polttelee tuo puutarhaan tonkimaan pääsykin, vaan se on kovin haastavaa vielä. Harmissani lueskelen täällä toisten bloggeja kuinka kevään tulo on edennyt, säätiedotteesta näen eteläsuomen helteet.. Ei kiva, ei ollenkaan kiva!! Mutta minkäs teet, täällä pohjoisessa on kuitenkin niin kiva olla, teidän ja meidän pitää vain malttaa hetki, että puutarhan kukat näyttäyvät pian minullekin, täällä meillä kylmässä ja hyisessä pohjoisessa. :) Kovasti polttelee myös kuvaamaan luontoon, vaan tosiaan on vielä niin paljon lunta että joka paikkaan ei pääse, jospa niitä kevättulvia ehtisi bongailemaan vielä..

Niin, pääsiäispyhien aikana siis reissaattiin, tosin ei nyt mitään ihmeitä reilun kahden tunnin ajomatkan päässä kotoa pisimmät reissut :) ja kotiin tullessa kasvitkin olivat vähän sitä mieltä, että missäs sitä on taas oltu. Ihan kaikkiin ei ole riittäneet Blumat kastelijat. Ja vaikka kastelin ne lähtiissä. Ja mun elämänlanka/malvikki ruukku meinaa kärvästää välissä kuivuttaan... Noh, kunhan vain kiireiltäni ehdin siirrään pioniruukusta yhden kastelijan heille lisää saavat siitä sitten toisen. Kovaa vauhtia elämänlanka kasvaa, malvikit ei niinkään, yllättivät ehkä hitaudellaan. Päivänkakkaratkaan eivät nyt vielä kovin isoja ole. Sen sijaan huomasin jo heti alussa pioniunikkojen kitumisen ja hentouden. Päätin, että jätän ne tänä vuonna kasvattamatta ja kasvatan ne paremmin ensi vuonna kun saan tilaa kukkalaudalta ja paremmat olosuhteet heille kasvaa, nyt ne eivät olleet mitkään kovin hyvät.
Gladioluksista on itänyt kolme yksilöä, yhdessä ruukussa näyttää olevan kaksi alkua. Irrottelin sipuleista pikkumukuloitakin ja ne irrotetut eivät vielä ainakaan näytä nousseen. Kukkakuviakin voisin ottaa, mutta tähän ne eivät nyt valitettavasti ennätä. Tassua pystyyn jos joku haluaa nähdä mun ikkunalaudan vihreyden ja gladiolukset? ;)

Kirjottelin tähän taas pikapikaa ja ajatus katkeaa kokoajan mitä minun piti tähän oikeasti kirjoittaa, mutta kuta kuinkin näin, kevätkuulumisia kera kuvien! On aika hassua, tai minulle ainakin käy aina niin kun istahtaa koneelle kaikki hyvät ajatukset häviää ja kun ei ole koneella keksii kaikkea hyvää ja tosiaan tämän ääreen istuessaan unohtaa kaikki mitä minun pitikään kirjoittaa.

Seuraavassa kevään etenemistä omalta pihalta ja lähimetsästä. Takapihalla ei ole paljon mitä kuvata, siellä on vielä monta metriä lunta, sille häätyis näyttää vissiin vähän lapioa - pääsis pikemmin pihatöihin. Ja kun kameran taas käteen sain.. sieltähän alkoi tulla kuvia, jos jonkinmoisia. :)

Metsässä

Etupihalla

Sisällä; pajunkissat eivät auenneet, sen sijaan koivu ehti hiirenkorvalle.

Reissussa on mukava käydä, mutta aina on mukava palata myös kotiin! ♥

Hyvää paluuta arkeen kaikille Teille!! ♥