Pihan syyssiivoiluja ja syyskukkien istuttamista

Pihassa ja puutarhassa on ollut syyssiivoilut ja tavaroiden talvivarastointi käynnissä. Pelargoniat ovat mielestäni vielä loppusyksystä avaneet nuppujaan. Säilyvät yllättävän hyvin, eivät ole juuri moksiskaan pikku pakkasista. Myös ahkeraliisa säilyi pitkään kauniissa kukassa. Etupihan sisäänkäynnin maahumala istutuksen kaveriksi istutin krysanteemin. Maahumalan otin alkukesästä omasta pihasta pieninä alkuina ja istutin pajuruukkuun. Komeasti se on kasvanutkin ja ihan kiitettävän pitkäksi. Maahumalassa pitäisi kai olla jonkinlainen syysväritys, mutta minulla ei se ei näytä tapahtuvan. Pidän eniten juurikin paju- ja puuruukuista. Ne ovat nättejä ja luonnonmukaisia, lähestulkoon pelkästään vain niitä löytyypi tällähetkellä.

Sain vihdoin myös valmiiksi ja viimeisteltyä kivipaasiruukkuhässäkän. Ihan sellainen siitä ei tullut kuten ajattelin, mutta sementtiä jäi joten vielä on varmasti mahdollisuus sitä vähän muokkailla ja tehdä lisäyksiä. Nyt istutin siihen callunoita. Jotain se ehkä vielä kaipasi, mutta ehkäpä jotain siihen vielä keksinkin! Multaa, 40l säkistä, ruukkuun meni noin puoli säkkiä. (Edit: kiviruukku on jatkoa viime syksystä..)

Parempaa kuvaa ei ole nyt tästä. Kun ympärillä olevat romut haittaa kuvaamista. Ehkäpä ne siitä joskus häipyy. :)

Kunnan miehet ovat käyneet kaatamassa vaarallisia ja isoja puita etupihalta. Minusta kaatoivat vähän liikaakin. Etupiha on aika tuulinen ja joka talvi tuiskuttaa lunta etuovelle. Saa nähdä miten nyt, kun ainoatkin suojapuut on pihalta kaadettu. Toki jonkin verran jättivätkin. Mutta piha avartui ja vaatii totuttelua. Saimme myös takapihaa siistittyä, kun saimme trimmerin lainaan, kaadoimme heinikot kukkapenkien ympäriltä. Sekä kaadettiin pajun ränkylät pois rumentamasta maisemaa, kyllä se vain kummasti avartaa ja siistii maisemaa.

Pikku hiljaa aletaan kaivaa talvikampetta varastosta. Lehdet ovat melkein kaikki jo pudonneet. Muutama pakkasyö on tehnyt jo tehtävänsä ahkeraliisalle ja "jääkukalle" (eli kesäbegonia). Pitkään ne kukkivat. Kesällä mietin sille jääkukalle tuttavallisempaa nimeä ja ilmeisesti se omistaa monta "kutsumanimeä", tai sitä voi kutsua monilla eri nimillä. Kuten annansilmä, kesäbegonia, jääkoivu, potturuusu.. Tuo annansilmä on se jota kesällä hain sille nimeksi, kun oli epäselvää kukan nimestä. Jääkukka nimellä se minulle myytiin ja vasta kuulin, että se on kesäbegonia. Mutta eipä kait tuo nimi miestä tai naistakaan sen kummemmin pahenna.

Kaunista loppusyksyä! Olisiko se jo vaikka sitten sitä, loppusyksyä.

Asian vierestä ja vähän ohikin - Peltsi Lapissa

Eilen nähtiin toinen osa Peltsin Lappi -sarjan uusimmasta tuotantokaudesta. 2. tuotantokauden jaksot sijoittuvat Itä-Lappiin. Ohjelman idea on aiemmista jaksoista tuttu: pois asfaltilta ja turistikeskuksista. Suunta on sivupoluille ja kohti aitoa Lappia, jossa Peltsi tapaa aitoja erämaan ihmisiä ja kokee kunnon elämyksiä ja Lapin luonnon lumoa. Aika paljon ohjelmassa tai joka jaksossa, tähän mennessä on nähty, kun Peltsi perhostelee, eli kalastaa Itä-Lapin joilla.

Eilettäin oltiin meijän maisemissa, minun kotikonnuilla. Jos eilinen jakso jäi näkemättä, löydät sen varmasti myös Yle Areenasta. Oletko sinä seurannut ohjelmaa tai aijoitko seurata? Onko näkynyt tuttuja maisemia?

Tänään on alkanut myös hirvenmetästys. Sekä myös ilmeisesti eteläisimmissä osissa peuran metsästys. Itse en aio punanuttujen sekaan, en omista edes lupaa tai saatika, että osaisin asetta käsitellä. Hirvenliha kyllä maistuu, on ihan hyvää. Metsästätkö sinä?

Suomen riistakeskus on myöntänyt alkavalle kaudelle noin 33 000 hirvenkaatolupaa, missä on noin kymmenen prosentin vähennys viime vuodesta. Yhdellä pyyntiluvalla saa kaataa yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Tosin hirviä ei kai tunnu olevan kovin paljoa, sillä luvatkin ovat vähentyneet.

" Mies voi aina lähteä Lapista, mutta Lappi ei koskaan miehestä.

Mikko "Peltsi" Peltola

Estellaa ja muita neitejä istuttamassa

Syystöitä on tehty taas pihassa ja puutarhassa. Sekä kukkasipuleita istutettu. Ja lopulta tämäkin postaus jakautui kahtia.. Tästä olisi kuvien kanssa tullut muuten niin pitkä postaus, että ensin tulppaani hehkutusta, sitten muita syystöitä. :)

Ilmat viileni kuin kertaheitolla, ihanan lämpimän jakson jälkeen. Tuuli on ollut hyinen ja paikoin on tullut jo luntakin, meillä ei vielä. Sain odottamani kukkasipulilähetyksen ja pääsin istuttamaan niitä heti. Yleensä kun tuo tahtoo vähän venyä.. Mutta nyt vähän tuo lumen tulo kai sai vipinää kinttuihin ja sain tehtyä kiireisimmät hommat pois alta. Katsotaan nyt kun en sitten kuitenkaan saanut 'Global desireeta', lähettivät ilmeisesti tilalle 'Exotic emperor' -tulppaanin. Näistä se ei ole kuitenkaan suosikkini ja ihmettelinkin vähän tuota väriä.. niinhän se vain oli väärä, mutta ne ovat nyt maassa ja asialle voi mittään. Katsotaan mitä niistä tulee. Kaikista eniten tykkään kuitenkin 'Estellasta' ja siltä odotan eniten, jo kukinnakin puolesta. Tulppaanit ovat leikkonakin yksi suosikeistani ja on mukava kuitenkin kokeilla kasvattaa niitä itsekin. Joka kevät on saatava leikkotulppaaneja. Ne tuovat kevään.

Havainnekuva istutuksista. En jättänyt siis sipuleita noin näkösälle pintaan. :D

Kukkasipuleja oli sen verran paljon, että ne melkein täyttivätkin koko penkin. Saattoivat nuo vähän tulla liian likkekkäin toisiaan, mutta sittenhän sen näkee miten lähtee, kun en oikein usko, että tuo maakaan on ihan parasta A-luokkaa, kun on niin tiivis. Ensin jo siinä vähän mietin, että jätän osan laittamatta ja laitan vaikka arvontaan tai lahjoitan pois, mutta kaikki pääsivät kuitenkin uusiin multiin ja kasvua odottelemaan. Saa nähä miten lähtevät vai lähtevätkö ollenkaan, on nimittäin taas niitä myyrän näköisiä otuksia ollut liikenteessä, päästäisiäkö ne lienevät. Täytyy varmaan ottaa järeämmät aseet käyttöön ja yrittää muistaa laittaa ja testata koivutisleetä, olisiko siitä mitään tehoa ja laittaa sitä näin syksyllä kukkapenkin ympärille.

Penkin oikeaan yläkulmaan siirsin ukkolaukat, saa nähdä tykkäävätkö kyttyrää siirrosta ja löysinkö edes kaikkia. Kevättähtien sipuleita en enää löytänyt. Nämä olivat siis aiemmin mansikoiden takana, jossa niissäkin riittäis touhua.. Jätin penkin vasempaan ylänurkkaan tilaa gladioluksille, jotka istutan siihen sitten keväällä, niitä muuten en ole vielä raskinut nostaa pois kellariin talvehtimaan. Miten sinä talvetat gladiolukset? Ilmavasti, hiekassa, ruukussa niiden omassa mullassaan..? Mitä käytännössä tarkoittaa tuo ilmavasti? Jostain nettisivustolta luin talvetuksesta. Tarkoittaako se sitä, että ilman mitään multia ja hiekkoja, sipulit paljaana kellariin? Hyvä minä puutarhuri taas hyppää esiin.. :/ kauheaa tietolaaria en omista pihapuutarhuroinnista, olenhan viljelypuolen puutarhuri. ;) Keväällä jatkuu myös kukkapenkin reunustus kivillä. Nyt jäi vähän kesken, kun sopivan kokoiset kivet loppu kesken. :)

Istutuskartta/muistilista itsellekin miten tulppukset tulivat:
'Estella Rijnveld' on penkin vasemmassa laidassa. Keskelle tuli 'Exotic Emperor'. Oikealle tuli 'Up Pink' ja penkin alalaitaan lähes säännölliseen riviin Kurdin tulppaani. Muistaakseni kutakuinkin näin se piti olla. Sitten jännässä nähään keväällä miten ne lopulta on. Tulppaanit istutin kaikki penkin alalaitan.

Tiesitkö, että 'Estella Rjinveld' on Torhtori de Molin kehittämä ja hänen vaimonsa mukaan nimetty. Se on eräs parhaista papukaijatulppaaneista, kukkii myöhään ja sen kauniin vadelmanpunaisissa, sulkamaisissa terälehdissä on valkoisia liekkikuvioita. Ihanaa!! <3 Näistä täytyy muistaa kukinnan mentyä ja terälehtien lakastuttua leikata siemenkota pois. Lajike nimettiin Hollannissa vuonna 1962. Tekstin lainasin lähes suoraan Estella sipulipakkauksesta.

Huussi- ja navettakirppis

Posion Maaninkavaarassa, entisen kansakoulun navetta- ja huussitiloissa on ollut koko kesän ihana ja suloinen pikku pihakirppis. Vierailimme siellä kuluneena viikonloppuna. Tällä kertaa en löytänyt tai no.. raaskinut ostaa mitään. Näissä vanhoissa kyläkouluissa on aivan oma tunnelmassa.

 Niissä voi kuulla ja aistia kun lapset nauravat ja kirmaavat pitkin koulun pihaa ja leikkivät hippaa ja milloin mitäkin. Kunnes koulun välituntikellon pirinä katkaisee leikit ja opettaja käskee oppilaat suoraan riviin. Rivissä ei poukkoilla ja sen pitää olla tasainen, ennen ei pääse luokkaan. Rivi on tasainen ja opettaja päästää oppilaat tunnille, ovi sulkeutuu lapsilauman perässä ja tunti voi alkaa.

On surullista, että kyläkouluja lakkautetaan melko tiuhaa tahtia, on sääli, että niihin ei kai riitä enää oppilaita. Mutta on hyvä, että ne otetaan jälleen käyttöön ja muutetaan vaikka asuintiloiksi. Näin vanhat aikansa kuvat säilyvät tulevillekin sukupolville.

Maaninkavaaran ehkä saatat tietää parhaiten Miika Nousiaisen kirjasta Maaninkavaara. Itselle on ollut kuitenkin hieman epäselvää liittyykö kirjan tapahtumat tai kirja juuri tuohon Posion Maaninkavaaraan. Posiohan on toki urheilupitäjä ja Maaninkavaarassa on isoja ja pitkiä mäkiä. Mutta ilmeisesti jotain yhteistä näillä kuitenkin on. Minulla kirja on vielä lukulistalla, tarkistankin heti, että löytyykö meidän kirjastosta. Mikään kirjojen suurkuluttaja tosin en ole. Yleensä illalla nukkumaan mennessä tulee luettua ennemminkin aikakauslehtiä.

Ai hitsiläinen, ajatuksen katkaisee postissa odottava paketti. Ne kukkasipulithan ne piti muistaa hakea postista. Alkaa nimittäin olla viimeiset hetket kyllä meilläpäin istuttaa yhtään mitään. Aika myöhään kyllä tulevat. Ilmat ovat jäähtyneet aika reippaasti, nyt en kyllä ihmettelis vaikka lumet nakkais, on meinaan niin viileää jo. Auton ikkunat ovat aamuisin kuurassa, on voinut olla yöpakkasta. Jossain päin pohjoista oli jo tullut lunta maahan. Mittari näyttää +1 yöllä.

Huussikirppis. Tuosta viimeisestä kuvasta, jossa on kuvattuna lähes koko rakennus, suurinpiirtein näkee kun aukasee kuvan hieman isommaksi, miten hauskasti nämä istuimet ovat korkealla, monen portaan päässä.

Näitä olisin halunut ostaa, mutta jätin tälläkertaa. Aika ihastuttavia, mutta näille pitäisi olla arvoisensa ja vanhaa henkivä paikka.

Kuka tietää mikä tämä on?

Kuningatarpaistos mustikoista ja vadelmista

Tulipas taas pari päivää takaperin leipastua. Uuden sadon mustikat ja vatut pääsivät oivalliseen käyttöön. Monesti mietin, että mitä vadelmista voisi tehdä, jos ei aina paljailtaan syö, hirveän paljon en tiedä vattuohjeita, mutta nyt niitä on parikin. Tälläkertaa leivoin jälkkäriksi mustikka-vadelmapaistosta eli Kuningatarpaistosta. Ohjeen löysin Kotona kokataan ja leivotaan -blogista. Ja ai että oli hyvää! Varsinkin lämpimänä ja juuri leivottuna. Voit tarjota paistoksen kanssa myös jäätelöä.

Ilma jatkaa lämpöistä olemustaan. Odottelen kukkasipuileita saapuvaksi, että pääsee taas möyrimään puutarhaan. Odottavan aika on pitkä! Sillä välin voinkin herkutella. Callunoita kuitenkin on nyt ostettu ja niitä pääsee tässä istuttelemaan ja muitakin syyskukkia. Lehdet varisee uhkaavasti. Sanotaan, että lumi ei tule, jos on lehti puussa. Saas nähdä miten käy, kun koivu on vieläkin kahella värillä, on vihreitä lehtiä sekä keltaisia samassa puussa. Keltaisia ne jo varistelee ja pihlajat ja haavan lehdet varisevat myös.

 Ohjettapa tulee tässä.

Mustikka-vadelmapaistos eli Kuningatarpaistos

2 kananmunaa
1 dl sokeria (voit laittaa hieman vähemmänkin)
100 g margariinia sulatettuna
1 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl kookoshiutaleita (voi jättää myös pois, mutta oli kyllä aivan ehdoton, tuo oman makeutensa paistokseen)
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
n 6 dl vadelmia ja mustikoita
1 rkl perunajauhoja
1/2 dl sokeria


1. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. 
2. Lisää muut aineet hyvin sekoittaen. 
3. Voitele uunivuoka. Vinkki: Voit tehdä paistoksen joko yhteen isoon vuokaan tai muutamaan pieneen.
4. Kaada uunivuokaan sulatetut marjat, joihin olet sekoittanut perunajauhon ja sokerin. 
5. Kaada taikina marjojen päälle. 
6. Paista 200 asteessa 20 minuuttia. Tarjoa jäätelön kanssa. Vaihtoehtona vaniljakastike sopii myös.

Pienen pieniä asioita

Tänä syksynä saimme toisen yhteisen kummilapsen. Pienen tytön. Olimme viettämässä hänen ristiäisiään viime viikonloppuna, kuvia tässä sieltä. Juuri nyt, tällä hetkellä, olen onnellinen pienistä, suurenmoisista kummilapsistani. Mitään suurempaa tai ihanampaa en voi elämässä tietää, kuin pieniä uusia viattomia ihmisalkuja, joilla on elämä edessään, heidän suojaksi tahdon vain enkelin vierelle kulkemaan. Ihana nähdä myös onnellisuus, mikä paistaa isovanhempien ja lasten vanhempien kasvoilta. Ruska oli pukenut väriloistollaan pihlajat kauneimpiinsa.

 

Kummitodistukset.

 Oulun seudun ammattiopiston Hotelli-, ravintola-ja catering-alan opiskelijoiden tekemät pullakorit.

 

Mistä on pienet tytöt tehty?
Mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty.

Engl. kr., suom. Kirsi Kunnas

Syksyn kukkijat

Aika lämmintä on vielä piisannut, yöt ovat kyllä jo viileitä, mutta melko kesäisissä tunnelmissa vielä mennään, mikä sinäällään on aika ihanaa! Inhoan kylmää, joten ei ihan vielä ole tarvinnut kaivaa villasukkia ja teekuppia esiin.

Ahkeraliisa innostui kasvamaan ilmojen vielä lämmetessä. Se on kiitollinen kukkia, ja on kukkinut koko kesän. Näyttää olevan ihan tämän syksyn trendi että kukat alkavat kukkia uudestaan tai runsaasti ja vettä kuluu, kun joutuu kastelemaan on ollut niin kuiva syksy.

Pirkolta Elämää ja elämyksiä -blogista voittamani 'Belle de Nuit' gladiolukset alkoi kukkia hitaasti mutta varmasti elokuun loppu puolella. Joka yö oli taas vähän enemmän ja enemmän avannut nuppujaan, pelkäsin, että se ei ehdi edes aueta tämän syksyn aikana, mutta niin vain tuo ihanuus ehtikin. Edellinen päivä vain sattui olemaan sateinen ja aamukastettakin vielä oli, kun kävin sitä kuvaamassa. Kauhella tohinalla joka päivä, että nyt kuvaan nyt ja nyt.. mutta niin se vain aina jäi. Ja tukikeppejä sai asetella aina milloin mitenkin, no, lopultahan siinä kävikin niin, että että se koko kukkavarsi meni poikki ja laitoin sen maljakkoon ja oli siinä jonkun aikaa, enkä oikein sitten sisällä saanut hyviä kuvia, eikä se kyllä edes maljakossa kauaa kestänyt, niin nyt on nämä pienet kuvaset vain. No nyt näyttää kuitenkin, että uusiakin kukkavarsia on tulossa, toki on tehnyt sitä koko syksyn, mutta hitaasti nuput aukeaa, tuskin se ehtii.
Gladiolukset eivät nyt kuitenkaan ole aivan parhaimmassa paikassa, joten ne siirtyvät keväällä eri paikkaan, tokihan nostan ne nyt syksyllä kellariin talveksi.

Myös aiemmin kesällä istuttamani Sedum floriferum 'Weihenstephaner Glod' - Kultamaksaruoho innostui vielä kaiketi kukkimaan tai on siinä ainakin upeat ruskan värit. Pääpointti nyt lienee kuitenkin se että tykkään näistä kaikista ihan valtavasti ja uutta kukkapenkkiä on tuloillaan, siitä myöhemmin syksyn edetessä. Ihanaista syksyä!

 

 

Pieni karhunkierros - Juuma ja Saarikoski

Elokuun viimeisenä päivänä, lauantaina 31.8 Suomen luonnonpäivänä, lähdettiin hienon sään vallitessa pienelle sievälle retkelle Käylän kautta Saarikoskelle ja sieltä Juumaan ja Pienelle karhunkierrokselle. Väkeä oli liikkeellä yllätykseksemme melko runsaasti. Saavuttuamme karhunkierroksen alkupäähään Juumassa, parkkipaikka oli täpösen täynnä, hiukan sai ensiksi etsiskellä parkkipaikka, kunnes se lopulta löytyi. Mietiskelin siinä, että "eihän ne luonnonpäivän tapahtumat pitäneet olla tänään vaan huomenna täällä Juuman päässä." Sää oli aurinkoinen ja melko lämmin. Täälläpäin kairoja ei ollut ruskasta juuri tietoakaan, jonkin verran horsmat olivat rusehtuneet ja muutama koivukin taisi olla kellastunut. Taisi olla tuon lämpimän ja kauniin sään sekä kesäkaudenpäätösjuhlien eli venetsialaisten syytä tuo, että ihmiset olivat yllättävästi liikkeellä. Se mikä minua hieman kiusasi ihmis paljoudessa oli se että, kun kaikilla oli niin hirveä kiire. Nousuja ja laskuja, yritin välissä huonon kuntoni takia sekä tietysti maisemien vuoksi himmailla ja kävellä hissuksiin, niin joku aina takaa saavutti, koin parhaaksi antaa tietä nopeimmille. Laiskoja kun oltiin ja aika ei oikein riittänyt emme kiertäneet kierrosta kokonaan, ehkäpä joku toinen kerta, kunnon eväät mukana.

Meilläpäinhän ei siis juhlita venetsialaisia ja itseasiassa taisin kuullaa siitä vasta nyt ensimmäistä kertaa radiosta, menomatkalla karhulle. Suunniilleen reitin puolivälissä Myllykoskella, vastaamme tuli vanhempi pariskunta, joilla oli samanlainen koira kuin meillä ja kaimakin vielä, pysähdyimme raatisille ja he kertoivat, että olivat lähteneet "pakoon" venetsialaisia, kun heidän koiransa ei pidä räiskeistä ym.

Matkamme jatkui tästä takaisin autolle.

Alkumatkasta pysähdyttiin siis kuitenkin ensin Saarikoskella. Koskella oli pari kalastajaa, kuulostivat puhuvan jotain ulkomaankieltä, englantia kaiketi. Me emme kalastaneet, vaan jatkoimme kosken nähtyä matkaamme pienelle karhulle.

No, taas tuli kuvattua vähän kaikkea.. ja vähän sieltä täältä.

Saarikoskella oli paljon tuulenkaatoja..

..ja vanhoja puita.

 Seuraavaksi Pienelle karhunkierrokselle Juumaan.

 

Niskakoski ja riippusilta. Kovin isoja koskenkuohuja ei vielä tässä kohtaa nähty, sen sijaan riippusilta minua vähän hirvitti, mutta yli siitä päästiin, pienistä heilumista huolimatta.

Niskakoskella riippusillan kupeessa oli myös pari kalastelijaa.

"Nokkakannu."

 Myllykosken tuvasta.

Paistinpannu ja vieraskirja. Liekköhän tuo ruosteinen pannu ollut vain odottamattomien vieraiden häätöön, ken tietää..

Myllykosken tuvan ikkunasta näkyi ruskan merkkejä.

Joku nainen oli tässä kuvaamassa kun saavuimme Myllykoskelle, seurasin hänen liikkeitään ja ihmettelin, mitä hän tästä kuvaa.. No, minä päätin kokeilla myös ja kuvasin kuten se nainen kuvasi. Viritteliköhän tuo vain kameraansa?

Ihana vehreys.

 Myllykosken kuohuja.