Kevään korvalla...

Viime yönä, kuten muutamana aiempanakin yönä, on ollut kipakka -10 asteen pakkanen. Töissä yönä olimme Suomen kylmin paikka -11,6. Teräshanki kestää kävellä. Niinpä me sitten koiran kanssa aamukävelyllä teimmekin. Kävelimme ristiin rastiin, sinne ja tänne pitkin lähimetsää.. Oli helppo kulkea, niin koiran kuin minunkin. Olisihan tuota kävellyt pidempäänkin, vaan päivän askareet kutsuivat.

Viime päivien pakkasyöt ja niiden kuorruttamat hanket pitävät talven tiukasti otteessaan. Vaikka toivoisimme jo kovasti muuta. Päivällä paistava aurinko yrittää pehmittää pakkaspojan puraisemia hankia.

Arvelluttaa mennä..

Harakkojen ja variksojen raakkumista kuunneltiin...

Laturisteys 

Kuunneltiin myös kirkon kellojen sointia ja suksien suihketta.

Juuri kun olin ottamassa tätä seuraavaa kuvaa,

kirkon kellot alkoivat soida.

Ja ohittaessamme laturisteyksen, takanamme alkoi kuulua suksien suihketta lunta vasten.

Elämä ja kuolema kohtasivat ääninä lähimetsässä.

Herätti ajatuksia. Sukset ja lumi pitävät liikkeessä, elämässä.

Kirkon kellot ilmoittavat, jonkun ihmisen edesmenneen.

Puunrunko täynnä pieniä sieniä. 

Vastavaloon huono valotus muuten..

Eilen poikkesimme linnunpönttöjakotilaisuudessa kirkolla. Kaupan pihalle oli tuotu viime viikolla eri metsästysseurojen ja kuntalaisten yhdessä tekemiä linnunpönttöjä. Linnunpönttöjako oli Suomen Metsästäjäliiton järjestämä.  Metsästäjäliiton piirit järjestävät eri puolella Suomea pönttöpäiviä, joissa voi käydä sorvamassa ja nikkaroimassa linnunpönttöjä ja niitä jaetaan sitten ilmaisiksi. Ilmaiset linnunpöntöt tekivät ns. kauppansa. Ottajia pöntöille oli. Loput pöntöt, mitkä täällä eivät menneet kaupaksi, jaetaan Rovaniemellä.

Pönttöjä oli jaossa niin telkille kuin pikkulinnuillekin. Me otettiin kaksi pikkulintujen pönttöä (eivät ole kuvan pöntöt :), niissäkin oli kahta kokoa. Järripeipoille ja sinitiaiselle. Tarkoitus olisi toimittaa ne vielä eteenpäin, lapsuudenkotiini. :) 

Tänään koulin kehäkukat, ne rupuset mitä niistä oli enää jäljellä. Ja laitoin uusia kasvamaan. Kylvin myös pioniunikkoa ja kuten moni muukin näyttää tehneen, tein viime hetken neilikansiemen löydön Lidlstä jokin aikaa sitten ja laitoin nekin itämään, siinä mukana tulleeseen viljelyalustaan. Tein myös sellaisen päätöksen, että taidan odotella loppujen kanssa kesään ja kokeilen suorakylvöä ulos!

Ihan sellaista "Surun päivä" postausta en kehdannut tästä tehdä. Kun viimeksi oli riemun päivä, kun näin krookuksien ja narssissien nousevan. Muutamaa päivää myöhemmin kun vain pääsinkin sanomasta, myyrät olivat käyneet herkuttelemassa vihreillä varsilla. Yhteen oli tulossa hento sininen pieni kukan nuppuja ja sitä kun aina tulee muka jotakin muuta kiirellisempää.., niin että olisin ennättänyt laittamaan sinne vielä koivutisleetä myyrien estämiseksi.. niin kappas sekin oli narskuteltu parempiin suihin!! :/ No omaa laiskuttakin varmasti. Nyt siellä oli viime yönä lisku pyytämässä, tuloksetta. Näytti silti, että liskun vierestä oli narskuteltu vihreitä alkuja lisää, ellei sitten pakkaset ole käyneet. Vaan enpä tiedä auttaako noihin enää mikään. Onko jo myöhäistä kokeilla tisleetä? Voiko niitä kukkaparkoja enää pelastaa... :(

Näky on niin kovin lohduton..

Mieleni kaipaa jo kovasti kevääseen ja kesään.. Vähälumisempaan aikaan. Mieleni ja sydämeni on alkanut kaivata myös jonnekin matkalle. Vaan budjettisyistä se ei ole mahdollista. Mieleni on, lukemieni Hollanti -postauksienkin myötä, alkanut kaipaamaan takaisin Hollantiin!

Mahdollisesti juurikin kevät aikaan, vaan eipä tuolla olisi suurta merkitystä ehkä kuitenkaan,

koska eräs Hollantilainen ystäväni asuu siellä ja näemme aivan liian harvoin. 

Hänen näkemisensä sopisi minulle milloin vain. Ehkä olisikin jo aika tavata.

Hollannissa tai miksei täälläkin! :) 

Kaikesta huolimatta, 

hyvää sunnuntaipäivän jatkoa kaikille ja

 uutta alkavaa viikkoa!

: )

Kevätlintuja

Peippoja, urpiaisia... Ja monia muita keväisiä lintuja on tullut vierailemaan jo hyvä tovi sitten Pohjoisen lintulaudoillekin. Vaikkakaan urpiainen ei ilmeisestikään varsinainen kevätlintu ole, siitä vain ei tainnut olla kuvaa viime lintulautapostauksessa, liekkö sitä silloin vielä lintulaudalla ollutkaan.. ja sekin tulee nyt kuitenkin sitten tässä. Nyt on muutoinkin paremmat kuvat kokonaisuudessaan. Pikkuhiljaa alan tulla sinuiksi "uuden" kamerani kanssa.. Niitä ja muita keväisiä sirkuttajia ja niiden touhuja kuitenkin kuvailin ja seurailin muutama päivä sitten. Tässä kuvasatoa sieltä.

Urpiainen hölmistyneelle talitintille: 

"Tulepas minun apajille!"

 Viherpeipot

Talitintti pyrähtää paikalle

Urpiaiset

Viime postauksessa ei ollut kuvaa myöskään sinitiaisesta, sekin korjataan tässä.

Talitiainen, urpiainen ja peippo.

Tilanteet ovat hyvin pian ohi ja kaikki linnut vierailevat hyvin satunnaisesti laudalla, osa maassa olevista linnuista on kaukana, ja kaikkiin ei ihan kameran zoomi riittänyt. Kaikki linnut eivät vieraile siis laudalla ja osaa lintua on vain muutama yksilö. Yleisimmät ja runsaslukuisimmat esiintymiset laudalla järjestää talitintit sekä punatulkut. Maassa olevat linnut ovat kaiketi peippoja.

Joutsen on vielä kuvaamatta, mutta niitäkin on näkynyt jo paljon sulissa vesissä.

Hyvää viikonjatkoa kaikille!

Riemun päivä!

Voi tätä keväistä riemun päivää, kun huomasin, että myyrät eivät olleet vieneet minun kukkasipuleja etupihalta. Ja siinä samassa harmaa sadesääkin muuttui auringon paisteeksi, kertaheitolla!! :D

Eilen illalla iltakävelylle lähtiissä huomasin etupihan, takapihan kukkatilannemuutoksia ei tartte oottaa vielä pitkään aikaan.., kukkapenkissä aivan talon kivijalan vieressä myyrään mentävän reitin, pienen polun, myllerrettynä multaan. Jäi vaivaamaan, että mitä jos ne ovat syöneet kukkasipulit havujen alta. Syksyllä, tapani mukaan, laitoin sipulien ja koko penkin päälle havunoksia ja eipä nuot varmaan ikinä ole näin äkkiä lähteneet keväällä pois kun nyt, hyvinki pitkälle on kevät saanut mennä ennenko tikkua pistään ristiin koko asian hyväksi. Lumet olivat ihan kiitettävästi sulaneet penkin päältä pois muutamassa viime päivässä. Tänään, ennen pilkkikokeilureissulle (ei huolta yhtään pilkkipostausta en aatellu enää tehä.... ;) vaan koskaan ei pitäs sanoa ei koskaan...) lähtöä lapioin lunta vielä vähemmäksi, että sulais äkempää. Takas tullessa lapion vähän lisää ja uteliaisuus valtasi niin suuresti mieleni, että havut lähti siitä kohin mistä maa oli jo lumesta paljaana. Ja kas vain!!! Sieltä niitä pilkisti, pieniä jopa n.5cm mittasia krookuksen ja mahdollisesti myös narssisien alkuja, joita viime syksynä hankin ja tässä toinen postaus! Eka postauksen 'Ruby Giant' on se krookus joka ei minulle koskaan saapunut, olisipa ollut siis mukava tehdä samanlainen luettelo noista perilletulleista kukkasipuleistakin, mutta no, kaikkea ei hoksaa.. :) Aluksi jo tässä vähän hämmästelin, että minne olinkaan laittanut 'Blue Pearl' krookukset, mutta jotensakin rivien välistäkin luin että etupihalla ovat onneksi nekin. Sama pää kesät talvet, ei muista sitten millään mihin on mitäkin istuttanu, joitain tietty muistan mutta kaikkea ei voi.. Vaan onpa tuo "sopiva alottelijanpakkaus", tästä kun näitä kaikkia kokeileen, niin ens kevääksi voi sitten kokeilla jotain muuta.. Osa noista takapihan hankkinoistakin näyttää olevan niin aikasta lajiketta, että ehtivätkö täällä, se jää nähtäväksi. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää miten tämä kevät etenee ja onko kuinka vähä- vai runsasluminen. :)

Toisaalta nyt aivan asiasta poiketen, kun kuitenkin tuli mieleeni aivan yhtä'äkkiä jostakin, että onkohan tämä kukkapenkki liian lähellä tuota kivijalkaa, siis no aivan kiinnihän se siinä on, mutta sepä on ollu siinä jo siitä asti kun tähän on seittemän vuotta sitten muutettu, paljon muutenhan tuo ei voi ollakaan, ja eipä tuo mistään muualtakaan ole kivisoralla tuo kivijalan reuna, että en tiedä onko pakollinen, tuli vain mieleen.. Paljoahan tuo ei voi kuitenkaan ite kovasti tietenkään vaikuttaa, kun on vuokra-asunto.. Huomasin vain jos joku on huomannut tämmösen epäkohan. No mutta voi sitä onnea ja riemua minkä siitä kuitenkin sain, kun nämä uudet muutamat alut näin!

Eipä siis huolta, ollaan aivan kevään korvalla, jopa sen verran, että kuvakansioita kun yleensä koneelle teen ne kulkevat vuodenaikojen nimillä, ja juuri tekemäni uusi kansio sai nimen Kevät2015 ja aatella, meillä täällä pohjosessakin saadaan aivan pian, (sormet ristissä toiveikkaina...) nauttia pienestä kukkaloistosta! Nyt vain tosiaan toivotaan ja jännätään, että alut eivät säikähdä mahdollisista pikku yöpakkasista.. Jospas tämä tästä vaikka niin pieni alue siinä onkin, sitten tuon näkee nouseeko vielä muuta. Ihanaa! :)

Ihanaa viikonlopun ja lauantain jatkoa kaikille!! 

Pilkkipäivä Pyhäjärvellä

Joku aika sitten käytiin pilkillä tässä aivan lähistöllä, Pyhäjärvellä. Tänä vuonna ollaan käytykin aika kohtuu ahkeraan, millon missäkki ja etitty lähistöltä kalaisaa järveä taikka lampea. Tosin sitä vielä löytämättä. Kyllähän se on jotensaki niin, että sitä ei omaa kuntaa tunne niin kuin omia taskujaan....

Pyhäjärvi on kaunis, tuntureiden ympäröimä isohko järvi. Järveltä näkyy Sallan laskettelukeskuksen rinteet. Järven ympärillä on niin asutusta kuin mökkejäkin sekä Sallan Erä- ja kalamiesten metsästysseuran maja. Jonka kautta mekin kuljimme pilkillä. Tosin tiessä lukee, että yksityinen ja tien alkupäässä on puomi, joka on nyt ollut auki. Tietenkin yleistä kulkemista on varmaan syytä välttää. Pihapiirissä sijaitsevat Sallan Erän metsästysseuran majan lisäksi laavu ja kota, jotka nekään eivät ole yleisessä käytössä, vain seuran jäsenille!

Sattuipa taas kaunis, lämmin ja aurinkoinen päivä, tosin lumisateella en olisi lähtenyt. Seuraavassa kuvia kauniilta Pyhäjärveltä. Oltiin liikenteessä heti aamusta ja ensimmäisiä pilkkijöitä, pitkin päivää järvelle tuli tasaiseen tahtiin yhä vain enemmän ja enemmän väkeä, silti kaikille oli tilaa pilkkiä, aivan siis järven täydeltä ei väkeä kuitenkaan ollut. Koko päivä siellä meillä vierähti!

Nämä vain siis seuran jäsenten käytössä, kotaa vuokrataan!

Pyhärannalla.

Pyhäjärvi, Iso Pyhätunturi ja Pieni Pyhätunturi.

Sallatunturien huiput tunnettiin aiemmin näillä nimillä.

Menopeli.

Meijän ruismoottorilla toimivasta menopelistä ei jää tämmöset jälet. ;)

"Kiehiskuusi" laavulla ja vastarannan pönttö.

 Vastarannalta seuran majalle päin kuvattu.

Koira tähyää muita pilkkijöitä, niilläkin taisi olla koira mukana.

Saalis olisi saanut olla himpun verran iso kokoisempaa.. Näitä pikku tirri-ahvenia oli paljon, nykyjä kokoajan. Mutta pistettiin takas nämä kasvamaan, sitä mukaa ku niitä tuli.. Sääliksi kävi pikku tirruja, ja niiden leukaparkoja.

Lokit lentelivät aamupäivällä järven yllä. Päiväksi se niiden kaakatus rauhoittui, aivan kuin kalan syönnin mukaan, iltapäivällä ne ilmestyivät taas taivaalle liitelemään ja kisailemaan.

Seuraavanakin päivänä käytiin pilkkireissulla mökkikylän lammella.. Onhan se kumma kun täällä lammella käydessä aina käy kova vinkka, niin viime vuonnakin. Aamu näytti vielä lupaavalta aurinkon suhteen, mutta päiväsellä alkoi jo kiskoa illaksi lupaamaa lumisadetta. Lammelle saapuessa sydämessäni läikähtää, täällä on hyvä olla, tänne minä kuulun. Paikka on sopivan rauhaisa ja tuttu jo lapsuudesta. Pyhäjärvi oli ekaa kertaa kokeilussa ikinä ja sitä en tuntenut kodikseni. Tämän tunsin vaikkakin kalansaalis on heikko ja tuuli kylmä, myös koiran mielestä. :)

Hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

Mietteitä keväästä..

Kevät ei tunnu etenevän, ihan niinku ois jämähetty paikoilleen. Eihän se joka vuosi voi olla samanlaista, mutta tuntuu, että nämä lumet ovat vielä pitkälle toukokuuhun ja sekös tuntuu mälsältä.. Suunnittelin jopa etelän reissua tai no pikaseen käväs mielessä, tuskin tulee kuitenkaan lähettyä, intoa ei tunnu riittävän tarpeeksi siihenkään. Jotta jospa se innostus löytys vielä jostain tähän loppu talveen.. Toisaalta, mieheni oli jo nähnyt joutsenparitsan, olivat olleet vain ohimenomatkalla itään, Venäjälle ehkä, kun olivat vain lentäneet pilkkijän yli. Muitakin keväisiä pihapiirin lintuja on tullut ruokailemaan lintulaudalle, jokin aika sitten jopa pihallemme olevaa lintupönttöä kävi joku lintu kurkistelemassa, vaan eipä tainnutkaan vielä kelvata kun ei oo sen jälkeen näkynyt.

Vaan eivätpä ne vuodet voi olla velijä keskenään. Lähinnä muistelin viime vuotta, kevät tuli rytinällä.. Vaikkakaan en nyt löytänyt siihen liittyvää hyvää postausta.. Pilkille päästiin vielä huhtikuun lopulla, vaikka oli jo aika sulaa. Minun muisteluissa ei juurikaan pidemmälle yletä, toissa vuotta ei muista sitten millään, siksipä onki niin mukava kun voin itekki tarvittaessa tarkastaa nämä menneen vuoden sääasiat täältä! :)

Etupiha.

Hitaasti mutta varmasti.. Kuitenkin tuntuu, että joka aamu enemmän ja enemmän

ovat lumet tästä sulanneet. Pian tuolta pilkistää, toivottavasti, krookukset ja ja... :)

Takapihassa ei ole vielä toivoakaan. Siellä tilanne ei ole muuttunut sitten viime kerran jälkeen mihinkään.

Tänä aamuna hippastiin koiran kans aamulenkiltä nämä kuvat.

Viime yönä ei ole ollut juurikaan pakkasta, hanki kestää silti koiran

kävellä. Olisihan tuo riemua kiitää pitkin hankia, koira

vaan tulis takas kotiin ehkä joskus.. :)

Hihtamaankin vielä pääsee..

Jonkun tekemä lumikenkäura oli eilen vielä aivan selvä,

nyt se on jo alkanut häipyä..

Salpalinja on lumen peitossa.

Pahoittelut seuraavien kuvien huonosta laadusta,

nämä on niitä hetkiä kun aamulla aattelet, että et tartte kameraa

ja mukana on vain puhelimen kamera.

No tämä on iltakävelyreitin varrella, siellä täällä pilkistelee

jo maata. Pälviäkin siis on, siellä minne aurinko pääsee lämpimästi paistamaan.

Viikko sitten pitkänperjantain iltana, oltiin tulossa reissusta kotiin,

sattumalta, kun kohtalon johdattamana satuin katsahtamaan auton ikkunasta oikealle, ohi vilistävää

metsä- ja peltomaisemaa, ja huomasin aivan tienlaidassa sähkölinjalla istuvan pöllön.

Huudahdin miehelle, että. "Pöllö, pysäytä!" Olihan tuo vähän ihmeissään, että vitsaillekko?!

En vitsaillu, se oli ihka oikea lapinpöllö, ja elämäni ensimmäinen luonnossa nähty pöllö. 

Huikea kokemus! :) Pöllö ei välittänyt kuvaajista mitään, pyöritteli vain päätään puolelta toiselle kovin pöllömäisesti. 

Aiemmin kylvämäni siemenet ovat jo aika päiviä sitten itäneet. Ja ehtineet jo kertaalleen röpsähtääkin.. Jotten luulenpa tai katotaan nyt, mutta näistä ei taida myöhemmin olla enää sanottavaa.. Kävin viikonloppuna lapsuudenkodissani koulimassa tomaatintaimit ja yritän nyt painaa oppini sieltä jälleen, jotka ovat päässeetkin välissä selkeästi unohtumaan... ;), päähän. Hmm, nämä omat kylvökset taitavat olla, nyt noin muutenki ihan liian aikaisin laitettu, kun kevät näyttää viipyvän... joten senki puolesta, laitetaan tämä koko homma uusiksi sitten loppukuusta. Ainoa jos pelastais kehäkukan taimet (kuvassa vasemmalla) ja laittais niille suosiolla, mikäli muistas, Bulmatin kastelujärjestelmän, ostinhan sitä varten viime vuonna uudenkin setin. Näyttää, että pelkkä suihkutus ei riitä. Kuvassa oikealla kesämalvikkikylvös, alkaa olla jo kuihtumaan päin seki. Kaikki muut on kuihtuneet pois.

Kuulkaas, kun vielä sellaisen asian halusin mainita, kun jäin niin miettimään ja hiukkasen harmittelin, kun tuli, joo myönnän.., hätäpäissään tehtyä se viime postauksen haaste. Jotta aattelin, että ketä haastoin, että kun olivat mullekki aika uusia, täysin uusia, niin säikähittäkö te haastetut? Toivon, että ette hirviästi! :) Ja enskerralla luppaan paneutua kysymyksiinkin paremmin, ettei ne ois niin henkilökohtasia! ;)

Tulipas tästäkin postauksesta nyt aivan kamalan apaattinen, kaipuu kevääseen on jo niin kova! Mutta jos se nyt, kuten se vähän näyttää, alkaa ilma lämmetä kovasti, niin saadaan kevät meillekin!

Sitä odotellessa,

 Keväistä viikkoa kaikille! :)