Pentuarkea

Meille saapui Lapin porokoiran pentu menneenä lankalauantaina. Haimme 7 viikkoisen koiranpennun Savukoskelta aamutuimaan Suopunkitytön kennelistä. Olimme käyneet jo muutamaa viikkoa aikaisemmin katsomassa pentuja. Ne olivat silloin vielä hyvin pieniä ja he vain nukkuivat. Sen käynnin jälkeen laski viikkoja ja sitten laski päiviä ja tuntui loputtomalta odottaa, että saadaan hakea pentu kotiin.

Pentuja tässä pentuessa oli 7, 1 naaras ja loput uroita. Taisin jossain kohtaa sanoa, että jos meille tulee koira, se on tyttö. Vaan kuinkas kävikään. Meille tuli uros pentu, naaras oli varattu. Mutta en ole katunut valintaa yhtään.

Nyt tuntuu, että se odottamisen aika, pennun saapumiseen, meni tosi äkkiä. Ja ei voi uskoa, että meillä on pentu. Pitää nipistää itseä, niinkuin Vihervaaran Anna siinä Anna, A lopussa ohjelmassa. Katsoitteko muuten sitä? Oli hyvä ohjelma. Pystyin samaistumaan.

Mutta kyllä sitä paljon miettii ja jännittää miten meillä alkaa sujua ja saadaanko opetettua koira koiraksi.

Aika pian ensimmäisen koiramme poismenon jälkeen aloimme katsella uutta koiranpentua. Koirista on kovasti kysyntää. Meille kävi kuitenkin tuuri ja saatiin pentu.

Ajatuksena meillä on käyttää koiraa työkäytössä, opettaa hänet siihen. Mm. minun yrityksessä koirana. Kaverikoiratoiminta kiinnostaa kovasti myös.

Meidän koira on siis Suopunkitytön kennelistä, Suopunkitytön Tervashonka. Kutsumme häntä Onniksi. On aivan eri luontoinen kuin meijän ensimmäinen koira. Ymmärrettävää sinäällään, edellinen oli terrieri, nyt puhdas Lapin porokoira.

Eilen tehtiin joitain asioita ensimmäisen kerran. Vähän kuului jo haukkumista. Onni ei hauku vielä, hän vain murisee ja ärisee.

On oppinut asioita ihmeen nopeasti. Ei sana, tuntui jo tutulta tänne tultuaan. Nyt alkaa jo reakoida omaan nimeen, kun kutsuu. Ensin ei. Tänne sanaa alkaa jo ymmärtää, vielä kun rohkaistuu, niin siitä lähtee. Jonkin verran on ikävöinyt ja ollut ihmeissään mihin on tultu. Mutta pikku hiljaa ollaan tutusteltu.

Tänä aamuna herätessäni astuin ensimmäisenä pissaan. Lehtiä on, muttei kaikkialla. Ensin ajatelin, että pidetään joitain mattoja, mutta matot ovat lähteneet aika äkkiä. On oppinut kuitenkin hyvin pian myös ulos tekemään tarpeita.

Tuntuu hurjalta että, n. 6 kuukauden päästä koira saavuttaa jo aikuisiän kokonsa, eli suunnilleen elokuussa. Nyt hän on vielä todella pieni. 

Niin tämän aamun aamujumpat alkoi sillä, että yrität saada piraijan pois varpaista. Sitten astuin pissaan ja vein koiran ulos. Siivosin pissat. Luulin, että me hankittiin koira, mutta hän onkin vielä piraija. :) Varpaat saa kyytiä, kun alkujännityksestä on päästy. Eka päivinä vähän pelotti, nyt ollaan jo rohkaistuttu pieneen iloralliinkin. Kovasti on vielä opeteltavaa. Tässä mennään päivä kerrallaan pentuarkea.

Mukavaa kevättä, toivottaa Onni (Suopunkitytön Tervashonka) ja sen ihmisvanhemmat, 

eli Pelaguu ja hänen mies. :)