#Luontorakkautta

Blogimaailmassa pyörii nyt alunperin Viherrillin alulle panema #Luontorakkautta -haaste. Minäkin ajattelin tarttua haasteeseen, koska se on tärkeä aihe ja minulle rakas ja tärkeä paikka on luonto. Tunnen olevan myös melkeinpä etuoikeutettu saadessani nauttia Suomen rikkaasta luonnosta. On myös tutkittu, että luonnossa liikkuminen, luonnossa vapaasti hengittäminen, oleminen auttaa stressiin ja mielialaan positiivisesti, lieventävästi. Luonnossa liikkuminen on mahtavaa, elämyksiä täynnä ja jokainen kerta on erilainen, Suomen luonto on rikas, nauttikaamme siitä täysin sydämin vaikka joka päivä.

Viherrillin alulle panema haaste kuuluu ihanasti ja kauniisti näin:

"Armas itsenäinen kotimaamme täyttää tänä vuonna sata vuotta!

Päätin juhlistaa sitä nauttimalla entistä enemmän luonnon ihanuudesta

ihan tässä kotikulmilla ja postaamalla niistä hetkistä teillekin useammin!

Luonto tarjoaa jatkuvasti elämyksiä kaikille aisteillemme.
Nauttikaamme niistä tänä vuonna erityisellä kiitollisuudella!

Haastan myös teidät bloggaavat lukijani postaamaan kuvia ja ajatuksia 

kotiseutunne luonnon helmassa kokemistanne elämyksistä! "

Minä osallistun Viherrillin haasteeseen tällä kuvalla, joka on otettu nyt tammikuussa, tässä kotikonnuilla. Tämä on mieheni ottama kuva auringon noususta.

On olemassa myös tapahtuma nimeltään Suomen Luonnon päivät. On merkattu neljä päivää, joiden aikana kuka tahansa voi järjestää tapahtumia tai juhlistaa 100-vuotiaan Suomen luontoa omalla tyylillään. Sivustoa voi seurata myös Facebookissa, josta näkee myös nuo päivät. Ensimmäinen päivä on jo tänä viikonloppuna 4.2. Ensimmäisen tapahtumapäivän teemana on Sukella talveen. Linkistä voit katsoa eripuolilla Suomea järjestettävät tapahtumat ja osallistua niihin tai sitten voit osallistua ihan itse itsekseen menemällä luontoon ja jakamalla kokemuksesi hästägeillä #luonnonpäivät #suomi100.

Juhlia voi tietysti muulloinkin, koko vuoden, juhlitaan Suomi 100 vuotta -juhlavuotta vaikka liikkumalla luonnossa! Tämän Viherrillin haasteen voit ottaa tästä vapaasti mukaasi.


Tänä vuonna voisinkin ja tekin myös niin halutessaan laittaa vaikka, joka retkeilypostaukseen tämän hästägin #luontorakkautta. Ihania luonnonpäiviä kaikille ja heleää helmikuuta!

#Luontorakkautta

Talvitunnelmaa joelta

Poikkesimme tammikuun alkupuolella, tosin melko pilvisenä päivänä, mökkikylämme joella. Tätä jokea ja sen elämää tykkään kuvata ja seurata, pitäisi kuvata se myös joskus kesällä, tämä jokimaisema ja miljöö on niin kaunis mielestäni. Elämääkin siellä siis on, viime vuoden talvikuvausreissulla emme nähneet siellä koskikaraa, nyt se siellä hyppi. Päivä oli pilvinen, aurinko ja pieni pakkanen olisi tuonnut oman säväyksensä kuviin, se olisi värittänyt taivaankannen kauniin punaiseksi, mutta aurinkopäivä ei sattunut silloin kohdalle, oli tyydyttävä tuiki tavalliseen talvipäivään joella. Kauniina pakkaspäivänäkin olen sattunut joelle, ja siitä asti rakkaus on kestänyt ja silloin se taisi alkaa, siitä postaus tässä, vuodelta 2014. Ja silloin aloin tuntea luonnon "kiertokulkua" paremmin ja käymällä täällä olen oppinut sitä kokoajan enemmän ja enemmän. Ja kuvaustaidotkin ovat selkeästi kehittynyt tämän matkan aikana. Ja tässä toinen postaus joelta vuodelta 2016. Tässä kuitenkin kuvia tämän vuoden reissusta joelle.

Siellä se kaukana kiven päällä aivan rannan tuntumassa,

se koskikara on. Paikalla lenteli kaksikin koskikaraa, kuvasimme tämän yhden linnun silloin reissullamme. Kuvassa keskellä ilmeisesti jokin kottikärryjä muistuttava puun karahka.

Laitan tähän vielä yhden puhelimen kameran zoomilla otetun kuvan koskikarasta.

Siellä se rannan tuntumassa istuu.

Joen ylläjuoksulta. Tässä joen mutkassa on hyvä ahvenpaikka kesällä.

Alavirtaan päin, kokeilin eri valotusaikoja veden liikkeen vangitsemiseen,

mutta tämä oli tulos. En saanut säädettyä sitä vielä oikein, muut kuvat olivatkin aivan liian ylivalottuneita.

Tammikuun alkupuolta oli sekin kun kävimme Ruuhijoella ajelemassa. Ruuhijoki virtaa tässä ihan lähellä, se virtaa Marjavaarantien alitse. Aivan Kalliojärvelle lähtevän polun varressa. Ruuhijoen tässä kohtaa joesta kohoa upeat, korkeat kiviseinät. Tässä postaus kun kävimme siellä kesällä 2015 kalassa. (Ja nyt kun tiedän jo tuon nimenkin tälle tielle, joka esiintyy tuossa kesän 2015 postauksessa. :D On mentävä kauas, että näkee lähelle, vai miten sitä sanotaan) Sille tielle kun on monta nimeä, toiset, kuten metkin, kutsumme sitä Kielto-ojantieksi.

Tänä viikonloppuna on BirdLife Suomen järjestämä lintujen pihabongaus -tapahtuma. Aijotko osallistua?

Linturikasta viikonloppua kaikille!

Petservaaran näköalatornilla

Loppiaisviikonlopun mentyä, suuntasimme kelkkailemaan Sallan Aatsingin kylän Petservaaraan. Kohtuu hyviä ilmoja on meillä nyt riittänyt ja kaamoksen mentyä nyt on saatu jo aurigon paistettakin, kovin korkealta se ei vielä paista, mutta vähän ja matalalta, silloin valo on kyllä kauneimmillaan. Tuona talvisena maanantaipäivänä aurinkokin hieman pilkisti, mutta kaamos taisi olla vielä päällä ja pilviverhokin edessä, tuuli oli kova, mutta ilma muuten hyvä pikku kelkkailuretkeen. Tässä kuvia sieltä.

Petservaaraan menee talvisin virallinen kelkkaura, kesällä sinne ei mene polkua, mutta metsän läpi kelkkauran pohjaa pitkin sinne pääsee. Lähdimme matkaan Aatsingin vanhainkodin kulmilta, ja siitä matkaa Petservaaran päälle oli n.5km, karkeasti arvioituna. Kelkkauran tunnistaa punaisista, puisista, lumen kuorruttamista reittimerkeistä.

Ajeltuamme hyvän tovin, vastassamme oli mukava, kesy poro.

Auringon värjäämää kaamostaivasta.

Hei, hei poro!

Petservaaran päällä on puuvaja, tulistelupaikka ja näköalatorni.

Näköalatornista avautuvat maisemat Aatsingin kylän yli.

Sieltä näkyvät Venäjän puolen Sallatunturit kuin myös uudet Sallatunturit.

Lähettiin laskeumaan alaspäin, niin huomattiin mitkä maisemat

 olivat menomatkalla jääneet selän taakse.

Aatsingin kylä avautui eteemme.

Tässä linkki Retkipaikan kirjoittamaan juttuun heidän käynnistään Petservaarassa kesällä.

Hyvää, talvista uutta viikkoa kaikille!

Suomu Snowcross

Bensan katkua, moottorinpärinää, odottavaa tunnelmaa, hurjia hyppyjä... Loppiasviikonloppuna Suomutunturissa riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita nyt toista kertaa peräkkäin kun siellä ajettiin Suomu Snowcross -moottorikelkkakisat. Suomutunturi sijaitsee Kemijärven kaupungissa, kuitenkin muutamia kymmeniä kilometrejä Kemijärveltä Kuusamoon päin. Mitäpä on sitten ite kisa?

" Snowcross on maastokilpailu suljetulla radalla. Sitä ajetaan luonnonmukaisella alustalla, johon kuuluvat hyppyrit, urat, ylä- ja alamäet. Radan materiaali on lunta ja radan pohja jäädytetään usein. " - moottoriliitto.fi

Suomulla ko. kisa oli yleisöystävällinen stadionkisa. Luokkia oli 8; kaksi eri-ikäisten juniorisarjaa, naistensarja, harraste, veteraanit, semi pro, pro stock ja pro open. Huiput aijoivat siis viimeisenä. Kuvatkin tulevat olemaan siinä järjestyksessä kuin kisat ajettiin. Mutta itekkään en tiiä missä kohtaa vaihtuu sitten sarja kuvissa, mutta suurin osa kuvista on pro luokkien ajoa. Mutta jospa niistä pääsis tunnelmaan.
Huippu- eli ammattilaiskuskien kisassa olikin jo ihan eri vauhti kuin esim. naisissa tai harrastesarjassa. Kuljettajia oli viidestä eri maasta; Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Virosta ja Venäjältä. Viime vuonna kisassa oli nyt jo Ameriikassa mainettava niittävä suomalainen Aki Pihlaja.
Rata oli jouduttu nyt lyhentämään normaalimittaisesta, koska lammen jäälle ei voinut rataa tehdä. Jään painon piti kestää tamparin ja lumen yhteispaino, riskiä ei oltu haluttu ottaa. Sitämyötä kun rata oli lyhyempi kuin normaalisti, kilpailijat joutuivat ajamaan tuplamäärän tavallisen kisan kierroksia.

Mekihän oltiin sielä paikanpäällä, ei kilpailemassa vaan yleisönä, ku viime vuonna oli niin kova pakkanen, niin nyt, nyt pääsin seuraamaan ihan uutta lajia. Kaikkia pitää kokeilla ja tämä oli kyllä kerrassaan elämys! Ihan toisenlaista kuin porokisat. Valitettavasti rata oli vain lyhempi ja muutenkin erilainen kisa verrattuna normipituiseen rataan. Yleisöä oli mielestäni paljonkin vähempi kuin esimerkiksi porokisoissa, joissa on tullu pyörittyä jo pikku likasta asti, siis vaahtosammuttimen kokoisesta asti ainaki.

Kisa-alue

 Kilpailijat ajavat lähtöpaikalle

Tässä juniorikuskien menoa.

Lumi vain pöllysi kun kurvissa kaarrettiin lujasti ja matka vain jatkui, 

ulosajoiltakaan ei vältytty.

Kisa-aluetta. Kelkat ja kilpailijat odottavat lähtökäskyä reittikatselmukseen,

ennen varsinaista starttia.

Väliajalla odotetaan aamupäivän ajojen palkintojen jakoa.

Eniten paikalla oli tietysti kelkkaväkeä, huoltojoukkoja ym.

Naisissa kilpaili Hanna Pihlajaviita, hänen huoltojoukkojaan.

Lähtöpaikalla odotetaan käskyä ajamaan katselmuskierros.

Sitten mennään ja hyppäytetään kelkkaa korkealle..

Sievempää ajoa..

Maaliviivan kohdalla oli hyppyri, siitä pro luokan ajajatkin hyppäyttivät 

kelkkojaan ilmaan.

Jo heti sitten seuraavana maanantaina innostuttiin lähtemään itekki kelkkailemaan. Siitä myöhemmin lisää, kun pääsen taas jatkamaan retkeilypostausten suman purkamista.

Mainittempa vielä että tämä ei blogiyhteistyö, eikä muukaan mainos.

Vauhdikasta viikonloppua kaikille!

Kuusi kuvaa kesästä

Sain jo ennen joulua kaksi samaa haasteetta. Haasteen ohje kuuluu näin:

Kuusi kuvaa kesästä -haaste 
Haasteessa on tarkotus esitellä mennyttä kesää kuudella kuvalla.

Ehkä minun kohdallani otsikko voisi olla Kuusi kuvaa kesästä +2. Vähän Lapin lisää. ;)

Kiitos Navettapiian puuhamaa ja Satupuutarha haasteista.

Tartun vasta nyt näihin haasteisiin, kun kiirettä on pitänyt ja hieman olen kyllä priorisoinut missä järjestyksessä mitäkin postausta laitan jakoon. Retkeilemässäkin on ehitty käyä jo monen monta kertaa sitten joulun jälkeen, mutta ennenko alan purkamaan retkeilypostausten sumaa, julukasen tämän postauksen. Saattaapi vain tuo olla niinki, että mulle ois vielä yks haaste jossaki, mutta minoon kadottanu sen.. Tai no sama pää kesät talavet, ni eikait tuota muista missä blogissa se yks haaste oli, ilimineeraappa ittestäs, jos oon jonku haasteen unohtanu. Kiitos! ;) Pitäsköhän minun ihan julukisesti myöntää, että minoon ollu huono viimeaikoina muiden blogien lukemisessa. Anteeksi ja pahoittelut tästä. Vaikka kyllä minoon niitä selannu, mutta se yks on vaan unohtunu..

Sitten se vaikein osuus, tai toinen niistä.. Ettiä kuvia menneestä kesästä.

Jotain perennojakin pihastani siis löytyy ja sipulikukkia aina kokeilen kasvattaa.

Syksyllä maahan ja keväällä odotellaan. Viime vuonna tuli taas pettymys. 

Tulppaanipenkissä aukesi ainostaan tämä kaunokainen 'Double beauty of apeldoorn'.

Etupihan sipulipenkki ei onnistunut, siitä ei lähtenyt yksikään kasvamaan.

Aina uskollinen Vuorenkilpi. Se jaksaa kukkia vuodesta toiseen, vaikka

on jo varmasti vanhakin.

Viime kesänä pääsisin osallistumaan nyt kunnolla Avoimet puutarhat -

teemapäivään. Tässä yksi puutarhoista. Vierailin Rovaniemellä.

Mikäli vain päivä sattuisi tälle vuodellekin hyvin, niin 

mieleni tekisi hieman taas laajentaa ja käydä nyt jossakin muualla kohteissa Lapissa tai Oulussa.

Sen aika näyttää. Viime vuonnakin suunnittelin jo laajempaa Lapin turneeta päivälle, mutta päivässä ei tunnit riitä niin kävin vain Rovaniemellä. Sielläkin oli monta kivaa kohdetta auki ja koko päivän siinä sai kulumaan. Onneksi oli ihan kiva aurinkoinen päivä, vaikka aluksi meinasi sataa.

Juttua Avoimista puutarhoista klikkaamalla tästä.

Yksivuotiset kesäkukat ovat tärkeä osa kesääni. Ne kuuluvat aina,

lähes poikkeuksetta kesääni. Pihallani ei paljoa vielä kuki mitään perennoja, 

koska se on kokenut kovan mylleryksen ja muutoksessa piha on kokoajan kesällä.

Tässä viime vuoden kukkivia. Ja ostan ne suoraan torilta, en kasvata itse.

Ja voin jo nyt sanoa, että en tule kasvattamaan tänäkään vuonna mitään itse. 

Tylsä puutarhuri! :D Mutta kun mikään kasvatus ei onnistu niin näillä mennään.

Tähän ensi kesän kesäkukkaprojektiin minulla on kuitenkin myöhemmin tänä keväänä

tulossa jotain siihen liittyvää, arvaatko jo ehkä mitä? ;)

Retkeily ja paikkoihin tutustuminen on iso osa kesääni ja vuoden kiertokulkua.

 Poimin tähän vielä yhden retkikohteen menneeltä kesältä.

Saarivaaran poroaita ja kämpät

Karran kämppä

Ikimuistoisinta ja parasta kesässäni oli ehkä reissu Hailuotoon. 

Ensimmäistä kertaa ko. paikassa ja ns. "isommassa" autolautassa.

Haaveena vielä joskus ehkä yöpyä saaressa. Kaunis paikka.

Hailuodon reissusta voit lukea täältä.

Olimpas aika tylsä tai hei ehkä en ollutkaan, (laitoin jo aiemmin julkaistuja kuvia kaikki..) 

Saako laittaa vielä siis yhen tai kaks kuvaa? Laitan joka tapauksessa vielä lopuksi kaksi ennen julkaisematonta kuvaa kesältä.

Tärkeä osa elämääni on koirani cairnterrieri Roosa. 

Hän on nyt 8vuotta.

Siinä minä oon koiran kanssa Hailuodon Marjaniemessä viime kesänä.

Toinen on tämä haasteen saajat ja niiden etsintä nimenomaan, ensin aattelin etten ketään löydä, mutta löysinpäs..

Minä lähetän haasteen eteenpäin seuraaville blogeille ja otatte haastehen vastaan, jos siltä tuntuupi, ei ole pakollista, en pahastu:

Eeviregina Jokirannassa
Lapionpistoja
Luonnon luomaa
Hurahtanut
Kaupungilaistyttö muutti maalle
Vikki kuvailee



♥:llä Pelaguu

Hyvää uutta viikkoa kaikille!