Kevätkuulumisia

Päivät matelevat tasaisen harmaina ohitse, on kevät! Mutta aurinko ei ole saapunut meitä ilahduttamaan.. On yhden käden sormin laskettavissa ne aurinkopäivät mitä tähän alkukevääseen, jos näin voi ilmaista, on mahtunut, ehkä kokonaista kaksi. Eilen oli niistä toinen, aurinko vilahti ja painui taas mailleen... hennon pilviverhon taakse.

On lauhaa, 0 molemmin puolin, pakkaset eivät ole meitä kiusanneet, vaan kylläpä tuota pikkupakkasta vähän kaipailee. Kevät tuntuu tulevan aikaisin, joka paikassa on liukasta ja kaikki paikat melkein kaljamajäällä, hiekoitus on vähän huonolla tolalla, jälleen, urakoitsijoilla, niin kevyenliikenteenväylillä kuin maanteilläkin, nyt ovat hyvät talvirenkaat kultaakin kalliimmat. Vettäkin on sadellut. Nämä harmaat päivät eivät ole oikein innostaneet tai saati ennättänyt... lähtemään luontoon retkelle... ja päivät ovat vain kadonneet, johonkin.. Mihin menitkään alkuvuoden kaksi ensimmäistä kuukautta?

Tosin nyt on hyvät hankikelit. Tai hanki kantoi ainakin lumikengillä, kun poikkesin viemään linnuille evästä. Kas kun ruokinta-automaatti on hankien takana, ja lunta on niin paljon, ettei sinne pääse kuin rämpimällä. Mutta nytpä ei tarvinu rämpiä. Olen kyllä tykästynyt lumikenkiin, aina yhä uudestaan ja uudestaan, kun laitan ne jalkaani, oivallan, että näillähän pääsee mihin vain, kevyesti! :) Ja kun sen aika tulee, lähdemme jälleen lumikenkäretkelle. Lauhat ilmat ovat pudottaneet hankia ja ne ovat tiivistyneet, niiden päällä on helppo kulkea, ei ole töppyrää, näin aattelisin..

Lintujenruokinta-automaatin vieraita olen seuraillut.. Tässä oli väliä, että siellä ei käynyt pitkään aikaan yhtään lintuvierasta, nyt siellä näyttää olevan jo närhiäkin ja muita tuttuja lintulautojen vieraita, sekä pari hieman erikoisempaa lintulaudoilla kävijää. Kuukkelipariskunta on tullut ilahduttamaan meitä läsnäolollaan. Vaan sitäpä mietin, että se taitaa olla kovin epätavallinen vieras linturuokintapaikalla. Monena päivänä ne ovat käyneet, varmuutta siitä ei ole ovatko pariskunta.. mutta toivon, että tulevat jälleen uudelleen, että saan otettua niistä paremmat kuvat, kuin nämä seuraavat. Kamerassani on edelleen aika huono zoomi.. mutta tässäpä pari kuukkelikuvaa.

Lumetkin ovat alkaneet tulla rytinän kans alas katolta. Ollaan myös vähän avitettu.. ja sitä lunta onkin nyt riittänyt. Aamupalapöydässä sai kuvitella olevansa jossain vuoristossa alpeilla, sen muotoinen kasa oli tuohon kuvassa olevaan paikkaan mäjähtäny. Tässä sitä ei enää näy, on jo lapioita pois... Meidän terassilla on nyt oma pikku lumisaarreke, -maja.. koiraakin voi pitää irti, yritti se riepu hyppiä , kerran sai jo etutassuilla ittensä lumenreunaan roikkumaan, mutta takajalat eivät saaneet otetta mistä potkaista itsenä ylös lumivallin päälle.

Nyt on kuljettu vain lenkkipoluilla, yritetty kuunnella itseä 

ja hakea sielulle rauhaa, levollista oloa ja tasapainoa.. 

Ja hakea sitä hymyilevää, rakastavaa lasta sisältä, syvältä.

Kauan kesti ymmärtää

kuinka helppoa on maailmaa parantaa:

Että jotakin muistaa ja jotakin unohtaa,

että hymyilee lapsen lailla

eikä pelkää rakastaa.

- Tommy Tabermann

Keväistä maaliskuuta kaikille lukijoille, 
tämän Amsterdamin värikkäältä kadulta olevan haavekuvan myötä,
jonne mieleni alkoi kaipaamaan, kaukaisten ystävien ja kukkamerien luo,
jossa vielä en ole käynyt...

Kuva lainattu iFly Magazinen FB sivulta

Tervetuloa uudetkin lukijat haistelemaan ja makustelemaan,

miltä se elämä täällä Lapissa itärajalla näyttää!

PS: 

Vielä ehtii osallistua arvontaan!

 Katsotaan jaksanko pitää ihan kuun loppuun asti,

 mutta jos vielä pari viikkoa mentäs, fiiliksen mukaan!

Kuulemisiin! : )