Pirttivaara sijaitsee aivan ohjelmapalvelukeskus Sallan Poropuiston ja Tammukkalammen välittömässä läheisyydessä. Toisin sanoen jääpahdat ja Pirttivaara ovat Tammukkalammen takana ja Tammukkalampi Sallan Poropuiston, melkein, "takapihalla". Matka jääpahdalle ja takaisin ei ole kovinkaan pitkä vaikka netissä annetaan ymmärtää muuta, mielestämme jääpahdalle ei ole kuin puoli kilometriä matkaa ja yhteensä sille kokonaisuudessaan, voi tulla se reilu kilometri. Vaikka arvioni ei aivan osuis kohdalle matka on kuitenkin kohtuullinen, eikä sinne ole vaikeita tai jyrkkiä nousuja, vaikka pari nousua onkin.
Päivä oli aamusta pilvinen, loppupäivästä aurinko pääsi jo jonkinverran pilkistelemään puidenkin latvoihin. Tykkyjä ei juurikaan ollut enää puissa. Kuvaaminen meni sen sijaan tällä kertaa harjoitteluksi ja vain muutama kuva näytti onnistuneen. Jotenkin siinä kun liikkuu ja kuvaa, kävelee eteenpäin ei ole aikaa sihtailla miten se näkymä osuu kameranlinssiin. Mainittakoon, että vielä on hakusessa asetus, jossa lumikin näyttäs valkoselta lumelta eikä siniseltä. Olen sitten koneella muuttanut asetuksia, että vähän näyttäs valkosemmalta.. sitten tahtoo mennä kuva suttuisemmaksi.. Ajattelen kuitenkin, että on tultava tänne uudestaan, kunhan kevät etenee ja aurinko paistaa enempi. Mutta sen aika näyttää..
Tämä on nyt toinen kerta kun kävimme jääpahdalla, siitä on vuosia aikaa kun olen käynyt täällä ensimmäisen kerran ja etsimme pienten hitusten muistikuvien varassa jääpahdalle johtavan polun.. Oikeastaan muuta tietoa ei ollut kuin, että tiesimme, että se on Tammukkalammen takana ja lammen voi ylittää. Ylitimme lammen ja päädyimmekin lumikenkäpolulle.
Tammukkalampi ja Pirttivaara, jossa jääpahta puiden katveessa.
Tammukkalampi on ylitetty
ja matka voi jatkua.
Kuusen oksilla oli paljon naavaa, myös vihreää.
Jääpahdan valumavedet muodostaa jyrkkään rinteeseen talvisin luolaston sekä suuren rykelmän jääpuikkoja, jäätynyttä vettä toisin sanoen. Pienen ja kapean luolaston hajua on vaikea kuivailla, se tuoksuu, maalta, mullalta, sammaleilta.. - maakellarilta! Luolaston "oven suulle"- paljon pidemmälle ei voi mennä, niin pieni luola on - astuessani kameran linssi menee huuruun, tajuan sen vasta myöhemmin ja osa kuvista onkin sieltä yhtä huurua.. Luolan sisäpinnat ovat kauttaaltaan sileän jään ja rypyläisten lumikiteiden peitossa. On katsottava tarkkaan mihin astuu, ettei liukastu.
Jääpahtaluolan suulla
ja luolastossa.
Jääpahdalla Tammukkalammelle päin kuvattu.
Syötyämme eväät jääpahdan luona, palaamme takaisin alas..
Tammukkalampi. Kun kameran valosäädöt on mitä sattuu, ja kuvanmuokkausohjelmalla parantelen värejä, niin sitten tulee tälläistä..
Kyllähän mulla tietysti harmittaa, kun aivan ei ole parhaimmasta päästä tämä minun kamera vieläkään, mutta tilanne on vain nyt se, että pakon sanelemana näillä mennään ja muuta en voi, toivottavasti silti viihdyitte kuvamatkalla jääpahdalle.
Jään silti miettimään, miltähän täällä jääpahdalla näyttää kesällä?
Poikkesimme vielä tästä makkaranpaistoon laskettelukeskukselle, jossa räp-artisti Uniikki kuvasi musiikkivideotaan samaisen viikon sunnuntaina. Uniikkia emme silloin vielä nähneet, oli vielä eri paikkakunnalla.
Nyt on nollakelit - tuntuu keväältä,
lumi nuoskistuu ja hanget hieman vajoavat..
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
