tiistai 30. joulukuuta 2014

Talvipäivä joella

Joulunpyhät oli ja meni. Pakkaset pitivät meidät mukavasti sisällä. Lähellä -30 paukutellut pakkanen ei houkutellut ulkoilemaan. Oli vain parasta yrittää pysytellä lämpimänä kodin lämmössä. Lopulta kun sunnuntaiksi hieman lauhtui oli jo minunkin päästävä ulos tiirailemaan kaunista pakkasen ja lumen kuurruttamaa luontoa. Kävimme päivä-ajelulla mökkikylämme joella ja lähimaastoissa. Näin vilauksen aurinkoakin. Sunnuntaipäivän aamu oli vielä mukavan kirkas ilmaltaan ja taivas oli selkeä, oli hyvä ilma lähteä kuvaamaan jokea ja lumista luontoa. Juuri kun lähdimme ajelemaan takaisin kotia päin, alkoi taivaalle kertyä pilviä. Ja lopulta taivas oli kokonaan pilvessä, olimme siis aurinkokuvienkin puolesta kreivinaikaan liikenteessä, kerrankin. Koen onnistumisen syvää iloa!

Näissä jokikuvissa taivas värjäytyy eri sini-punan sävyihin auringon jo hieman näyttäytyessä, pakkasta oli n.-20 ja paikoin hieman alle.

Joella näin yhden koskikaran. Se oli niin kaukana, eikä minun kameranzoomi riittänyt kuvaamaan sitä tarpeeksi läheltä, joten se näkyy vain pienenä musta-valkoisena pisteenä muutamassa kuvassa.



Koskikaraa tirkistelen...



Siellä se pieni uiskentelee, näetkö sen?



Virtaus tässä kohtaa jokea on niin voimakas, että pysyy talvellakin sulana. Kalaisa joki jatkuu vielä pitkälle ja myöhemmin kylän läpi menevän maantien varrella on toinenkin silta, jossa joki on jäässä.

Kevyt usva leijailee joenmutkassa..





Tästä eteenpäin, kuvassa oikealle joki jatkuu, reilujen satojen metrien päähän
 sillalle, jolta kuvailin koskikaraa ja nuo ylimpien kuvien maisemat.



Täälläkin pakkasusva leijailee.
 Tästä eteenpäin, saapuisimme aiempien kuvien sillalle ja koskikaran luo.












Viime talvena teimme samanlaisen reissun, samaiselle joelle. Tuntui, kun aloin reissuja muistelemaan, että tämä edellinen reissu oli viime vuodelta, mutta niin se aika matele, edellinen reissu tälle joelle tehtiin tämän vuoden helmikuussa. Tässä samalla nyt aattelen, kuvia kattoessani, että onni on uusi kamera! ♥

Katson yhä ulos ja huokaan,. Ihastelen lumista luontoa, joka aamu, illallakin. Mieli tekee päivän valossa ulos kulkemaan... Päivän valo on vielä niin kovin lyhyt. Vuoden vaihteen jälkeen jatketaankin sitten aurinkokuvilla, samaiselta paikkakunnalta. Ihanaa, kevät on askeleen lähempänä!


Onnellista uutta vuotta 2015, 

kaikille blogini lukijoille!

♥:llä  Pelaguu


Tapaamme taas ensi vuonna, ja

 jatkamme seikkailuilla Lapin lumisessa luonnossa!

maanantai 22. joulukuuta 2014

Rauhallista ja hyvää joulua!


Rauha

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin,
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen, kuink' kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
Minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja tou'ot muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

 Eino Leino 






Sydämenlämpöistä ja rauhallista 

joulunaikaa kaikille blogini lukijoille!

♥ :llä Pelaguu

Hiljennyn jouluun Lemminginkorvessa

Hiippailen hiljaa aamun hämärissä, olen aamulenkillä koiran kanssa vuoden pimeimpänä päivänä. Olen hiljentymässä jouluun. Unohtamassa kiiren ja tohinan, etsin joulunrauhaa sydämeeni. Syvältä. Hengitän syvään. Hiljennyn.

Jouluna tahtoo unohtua kiiren keskellä se tärkein, jouluun hiljentyminen, lepo, joulusta ja yhdessä olosta nauttiminen, hiljaa hiiviskellen.

Jokainen tekee joulustaan sellaisen kuin itsestä hyvältä tuntuu, olipa se sitten jouluruoista hössötystä tai jouluun hiljaa vain hiljentyessä..

Itse löysin uuden paikan lepoon ja hiljentymiseen, se on Lemminginkorvessa. Tunnen sydämessäni syvän rauhan, ja haluan sen jatkuvan pitkälle joulunpyhien ylitse..


Oikealla ja alla kuvissa laskettelukeskus Sallatunturin valot.







Laskeudutaan takaisin kotiin..



Salpalinja lumenpeitossa









Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.

Pysähdy siis sinäkin
nyt on juhlan aika.



perjantai 19. joulukuuta 2014

Talven valkeaa ja sinisen hämärää

Nyt tuota talven valkeaa valostuttajaa eli lunta on meillä semmoset 40cm ja oisko rapiat päälle. Paikoin sitä voi olla enempiki. Alkutalvesta oli kovasti tykkypuita, katkoikin pahoin puiden latvoja. Itsenäisyyspäivän tienoilla ilmat lauhtu, tuli kovat tuulet ja puotteli tykyt pois puista. Minä ehin kuvata tykkyjä itsenäisyyspäivän jälkeisenä keskiviikkoaamuna siinä puoli kymmen maissa, kun tykkyjä oli vielä tavattavissa metsäautotien varrella pohjoisempana Sallaa, lähempänä Savukosken rajaa. Paikoin sitä siis vielä löytyi, toki en ettimällä ettiny, satuin sopivasti hollille. Tässä sitä sitten teillekin, talven valkoista sulostuttajaa.

Siniset hetket ja hämäryys ovat myös vallanneet meidän pohjoisen päivän valon ja ajan. Tuntuu ettei päivä edes ehdi valostua kun se alkaa jo uudestaan hämärtää, tätä on edesauttanut vielä hyvin pilvinen sää ja sitä on jatkunut aina näihin päiviin asti.., Se valonaika on vain hyvin pieni hetki. No meillä se päivän valon aika on n. 2 tuntia, hieman alle.. ja pian on tosiaan talvipäivän seisaus, kun päivä alkaa taas pidentyä ja sitten voidaan alkaa laskea jo päiviä kevääseen ja valoisampaan aikaan.







Samaisella viikolla käytiin myös Ranualla, poikkesimme myös Ranuan Eläinpuiston Fazerin tehtaanmyymälässä. Eläimet olivat jo varmaan nukkumassa, oli jo niin ilta etemme enää lähteneet katsomaan eläimiä, puisto oli jo varmaan mennyt kiinnikin, oltiin muilla asioilla sielläpäin liikenteessä ja piipahdettiin myös siis siellä.


MurrMurr -linnan torni kohoaa..



Kotipolulle ennätin eilettäin. 

Metsäpolkujakin on suhteellisen 
helppo nyt kuitenkin kulkea kun pitkin poikin 
metsiä on suhattu kelkoilla.

Ainoa rajoittaja on vain ladut, jotka kulkevat paikoin
sieltä missä on kesällä tottuttu kävelemään. Ja ladulle ei ole asiaa 
kävelymiehellä. Suksia en valitettavasti ajatellu
tänä talvena jalkaani laittaa, lumikengistä sen sijaan
haaveilen... ;)




Nojailevat puut..



Jatkan haaveilujani ja valoisan ajan odotusta...

(vaikkakin tämä sininen hämäräkin on kaunista,
pakkanen siihen vielä päälle,
niin johan olis kaunista...)

Jäämme niitä odottelemaan,
hyasinttien availlessa nuppujaan...




Mukavaa viikonloppua kaikille!


tiistai 16. joulukuuta 2014

Juhlaillallisella..

Itsenäisyyspäivän aatoniltana pääsin käymään Sallan Poropuiston Tähtitaivaskodassa juhlaillallisella, tavallaan ne olivat samalla myös pikkujoulut. Illan edetessä kodassa alkoi olla varsin lämmin tunnelma. Perinteisen kodan muotoon rakennetussa kodassa keskellä on tulisija, mutta siellä on myös sähköt. Illan aikana laulettiin jouluisia lauluja ja nautittiin hyvästä ruoasta!



Illallinen oli katettu veneeseen,
seisovaksi pöydäksi!



Alkukeittona oli jokin juustokeitto.



Alkupaloilla jatkettiin..
Salaatteja taisi olla kolmea sorttia, lohta kahdessa muodossa..
Rieskaa ja ruisnapin päällä oli jokin kalaisia tzatzikin tyylinen juttu.


Lihaisampia alkupaloja. Ruisleipää, taisi olla Kursulaista.
Poron kieltä (suurinta herkkuani!!!! ;), lihapullia, poroa.. ja
poron savulihasalaattia..



Pääruoka; poronkäristys ja perunamuussi
Piiräänkö lisukkeen? Lisukkeena puolukkahillo, 
(joka ei ole suurinta herkkuani...)



Jälkiruoaksi nokipannukahvit tai minun
 tapauksessani teetä.. :) ja täytekakkua.


Valitettavasti pääsi jo unohtumaan osa noista ruokien nimistä, kun on jo pari viikkoa aikaa tapahtuneesta, eikä tullut laitettua ylös, pahoittelut tästä!

Itsenäisyyspäivän illallinen kotona koostui perinteisesti poronpaistista. Tälläkertaa lisukkeena oli lohkoperunat, karpalohyytelö, porkkanat, salaattia ja valkosipulikastiketta. Namskis, että olikin hyvä!



Jälkiruoaksi tein jo edellispäivänä jääkaappiin jähmettymään luumu-kanelikakun.





(Ps: täytyy vielä harjoitella tuota pimeässä kuvaamista... ;) (viimeiset kuvat otin hät'hätää, kun juuri saavuin sieltä myyjäisistä, niin ei enää siinä jaksanut paljoa tälläillä...)


Enää 8 yötä jouluun!!! 

Mukavaa viikkoa kaikille!