Puutarhassa kukkii.. pitkin kesää

Heinäkuun viimeistä päivää viedään. Heinäkuu on tuntunut kyllä jotenkin epätavallisen pitkältä, johtuisiko paahtavista helteistä, joista mekin on saatu nauttia, silti on tuntenut kuinka elokuu ja arkeen paluu hiipii niskaan. Koulut alkaa... Mietin eräs päivä, että ennen lapsena kesätkin tuntuivat pidemmiltä, nyt se on hujaus vain ja on taas syksy. Onneksi meillä on vielä elokuu. Elokuustahan sanotaan, että se on kesän parasta aikaa.  Niin nauttia tosiaan. No helteet ovat kyllä olleet turhan kuumia. Mutta nyt kun tuli tämä syksyinen ilma, niin kyllä sitä lämpöäkin osaa sitten taas arvostaa, itse niin kylmäisenä ihmisenä en pidä koleudesta. Eipäs ole oikein ollut intoa lähteä tonkimaan puutarhaa kun tihuuttaa ja ilma on niin kolea.

Parina viime päivänä ilma on tuntunut syksyisen kolealta. Mittari on +12-15 asteen hujakoilla, mutta ilma on kyllä kylmemmän tuntuinen. Vettä tihuuttelee aina välissä. Onneksi se näytti vielä lämpenevää. Toisaalta metsät, maastot ja puutarhakin kaipasi jo hieman sadetta. On niin kuivaa ollut, että ihan ritisee jalkojen alla, kun käppäilee pitkin metsiä. Mieli on jo kyllä vahvasti kääntynyt syksyyn, toivotaan, että nurkan takana oleva hellejakso muuttaa vielä mielen.

Kesä on tosiaan mennyt hujauksessa, jälleen. Työntouhussa. Ja niin, että postaukset tänne ovat päässeet sitten hieman kertymään ja kasaantumaan varastoon. Viime postauksia laitoin oikein rytinän kanssa, viittaa retkeilypostauksiin, että saadaan hieman hommaa kiinni. Nyt hieman jälkijunassa laitan kukkivien perennojen kuvia sun muita. Kesäkukista oma postaus myöhemmin.

Tällähetkellä puutarhani ei ole yhtä ihanassa ja valtavassa kukkaloistossa kuin teillä muilla joiden blogeja luen. Olisiko se tavoite vuodelle 2015?! ;) Se on joka vuosi varmaan, mutta kyllä nyt kun syksy tulee, niin uutta penkkiä on jälleen suunnitteilla ja kukkiakin jo sinne on hankittu ja vanhan purkamista.. Pikkuhiljaa. Tässä kuitenkin tältä vuodelta kukkien kauneutta.

Ukkolaukat, peräti kaksi jäljellä olevaa sipulia, ovat jo kukkineet. 

Kukkivat yhtä aikaa viimeisten tulppujen kanssa.

Keisarinkruunut olivat nuppullaan heinäkuun alkuviikoilla.

 Ukkolaukkojen kukinnan loppuja mahtuu väliin..

 

Koivuangervot kukkii. 

Näidenkin paikkaa haluaisin muuttaa, mutta mihin?!

 Pihatatariakin pihasta vielä löytyy.

 Kun ukkolaukat lopettelevat kukintaa...

Keisarinkruunut aloittavat.

Keisarinkruunut kukkivat viikko sen jälkeen kun ovat nupussaan.

 Tälläinenkin "kesäkukka" löytyy meidän pihasta. Vilvoittelee pihanurmikolla.

Mesimarjassa on kukat. Yllätyin kun se nosti päätään. 

Olin nimittäin unohtanut koko kasvin olemassa olon talven aikana. 

Marjoja, en ehkä usko tulevan.

Mansikkakin kukkii. Siitä odotan pieniä makupaloja, en mitään suuria satoja.

 Pari marjaa on jo saatu maistaakin.

Sekä mansikat että mesimarjat olis tarkoitus siirtää syksyllä pois tästä. Kasvulavoihin, en tiedä sitten kannattaako, mutta aijon kokeilla, koska käytännöllisyyden kannalta tässä nykyisellään ei ole hyvä paikka. Viihtyvät kyllä, mutta rikkaruohoja on vähän sielä ja täälä ja kohopenkistä ei ole enää tietoakaan..

Akileijakin kukki. Tosin hyvää kuvaa en siitä saanut. Joka vuosi, tai parina viime vuotena sillä on vain ollut aika kurja kohtalo, kun kunnan ruohonleikkaajat, vaikka meillä asukkaillakin on mahollisuus leikata nurmikkoa, ja kyllä sen teenkin, trimmerin kanssa käyvät hursimassa ja leikkaavat sen aina alas. Nyt tähän missä akileija on, on suunnitteilla uusi kukkapenkki.. Sitä odotellessa.

Hyvää loppu viikkoa teille kaikille!

Uutta kameraa hankkimassa?

Tulin vain ilmoittamaan, että tänään ei tule uutta retkeilypostausta, enkä tiedä tuleeko vielä huomennakaan. :) Sen näkkeepi sitten millä mielellä olen. Nyt puhutaan uuden kameran hankkimisesta. Retkeilty kyllä on, koko pitkä viikonloppu. Sillä välin kun uutta retkeilypostausta odottelet, käypäs lukasemassa nuo aiemmat kolme. Vai olisiko puutarhapostaus välissä mieleesi? ;) Varastossa on jonkin verran pitkin kesää otettuja kukkakuvia.

Varsinainen asia jonka vuoksi tänne nyt tuli raapustamaan, on siis tämä kamera-asia, josta tuossa edellisessä postauksessa jo kirjoittelinkin. Olenhan jo oikeastaan pidemmän aikaa miettinyt uuden kameran hankkimista ja nyt se voisikin olla ehkä ajankohtainen. Toivoisin vain nyt pienen pieniä vinkkejä kameran hankintaan ja kyselen hieman gallupin omaisesti, että minkälaisia kameroita teiltä ja teidän blogikuvien takaa löytyy! Minkälaisia käyttökokemuksia teillä on. Jos haluat vastata, pistä vastauksesi kommenttina tähän postaukseen.

Suunnitelmissa on siis nykyisen pokkarikameran Panasonic Lumix:in tilalle järkkäriä. Canonia, Nikonia tai Olympusta. Ja kuten ehkä jo kerroinkin, mikään ammattilaistason kampe ei tarvitsisi olla. Olen katsonut myös käytettyjä kameroita. Käytettynä löytyy paljon esim. Canon:in 1000D kameraa, mitä mieltä olette tästä? Vai kannattaako kameraa alkaa edes hankkimaan käytettynä? Enkä kovin kallistakaan olisi hankkimassa, ihan perusjärkkäriä. Vai onkohan se niin, että pitäisi olla ensin jotain kuvattavaa? Puutarha nimittäin on tällähetkellä, yllätten, niin vaiheessa, että sitä ei kehtaa kovasti esitellä, vaikka joitain kuvia sieltä aina näpsinkin. ;) Suomen luonto on toki täynnä ihmeteltävää ja kokoajan oppii ja näkee uutta.

Eilen päättyi Gigantin tarjous Nikon 1 S1 mallista, jota harkitsin hyvinkin pitkään. Ostamatta jäi. Jäin kuitenkin miettimään kuvanlaatua ko. kamerassa. Vaikka testit paljon sitä kehuukin, mutta katsoessani testikuvia, en ollutkaan täysin tyytyväinen. Tämä on ilmeisesti näitä uusia kompaktin kokoisia järkkäreitä, koko on kuin pokkarissa, mutta silti se on järkkäri.

Nikon 1 S1

Kuva lainattu Gigantti.fi

On tietysti vaikeaa sanoa ihan näistä uusimmista malleista, jos ei ole kokemusta, mutta jotain suuntaa antavaa voi aina keksiä. :) Sen tiedän, että ilmeisesti Canon ja Nikon on niitä suosituimpia kameramalleja, entä Olympus..

Olympus PEN E-PL5 ja PEN E-PM2

Kuva lainattu dpreview.com

Ja ajatelkaa, räpsin kuvia ikivanhalla (jotain reilu 10 vuotta, ehkä...) pokkarilla, josta aika alkaa jo hyvinkin jättää ja silti saan kuitenkin nippanappa tallennettua sen mitä näen. Zoomaushan tässä on hyvin heikko. Sitä, ilman lisä putkia löytyy varmasti jo jonkin verran nykykameroistakin, mitä olen nyt katsellut. Lisäputkia ei ole tarkoitus hankkia, (ainakaan tässä vaiheessa). Se olisi tietysti sellainen mitä toivoisin, siis hyvä ja tarkka zoomi. Hmm, mitä muuta, macroja, toisin sanoen lähikuvia, minusta ottaa vielä ihan hyviä tämä nykykamera, mutta juuri paljon muuhun se ei enää mielestäni pysty. Maisemat, pimeäkuvaus, aurinko luo myös omat haasteensa, liikkuva kuva myös - siinä mahollisia vaatimuksia, mitä tulisi äkkiseltään mieleen.. Salamalla kuvat ylivalottuvat, siitä en oikein pidä - nykykameralla. Mitä muita ominaisuuksia kannattaa ottaa huomioon?

Nykyinen kamera - Panasonic Lumix :) (kännykameralla näppästy kuva)

 

Onhan se paljon niinkin, että riippuu paljon mihin ja miten käyttää, riippuu käyttäjästä. Se on kuitenkin mielestäni selvää, että pokkarin jälkeen kannattaa hankkia järkkäri. Mikään ammattikuvaaja en ole, mutta harrastuksena tämä on yllättävän kiehtovaa, bloggaamisine kaikkine ja kuten kerroin, kuvaaminen oli jossain vaiheessa tauolla, kunnes jälleen taas innostuin.

Tähän postauksen tuli nyt enemmän sanoja ja vähemmän kuvia, mutta... mukava jos jaksoit olla avuksi. :) Mukava kuulla käyttökokemuksia ja vinkkejä. Vaikka kylläpä se varmaan hahmottuu aika pitkälle itselle sitten loppujen lopuksi päässä minkälaisen järkkärin sitä laittaa..

Kiitos paljon sinulle jo tässä vaiheessa - vapaa keskustelu kameroista on avattu!

Kaippahanojan putous

Männä viikolla kävimme retkeilemässä läheisellä Kaippahanojan vesiputouksella. Sattumalta kesän aikana törmäsin Suomen vesiputoukset sivustoon, jonka kautta löysin mm. tämän Kaippahanojan vesiputouksen. Sitä ennen en tästäkään paikasta juuri tiennyt. 

" Luonnontilaiset vesiputoukset kuuluvat kauneimpiin nähtävyyksiin, joita Suomen luonto voi matkailijalle tarjota. Erityisesti Pohjois-Suomen, Koillismaan ja Kainuun jylhät metsät ja tunturialueet kätkevät sisäänsä suuria ja pienempiäkin putouksia, joiden kohtaaminen on elämyksenä unohtumaton. Suomen vesiputoukset ovat luontomme helmiä ja maamme kansallisaarteita, joista kaikkien on pidettävä huolta. "

Kaippahanojalle on melko helppo päästä. Se sijaitsee lähellä Sallatunturin laskettelukeskusta. Putouksen luota näkyykin Iso Pyhätunturi ja juuri tämä laskettelukeskuksen tunturi eli Pyhätunturi.

" Kaippahanojan nimetön köngäs on pieni, n. 2–3 metrinen vesiputous Sallan kunnassa. Putous sijaitsee metsäisessä erämaassa Sallatunturin pohjoispuolella n. 5 kilometriä Sallan keskustasta kaakkoon. Koska putousta ei ole merkitty millään tavoin karttoihin tai maastoon, kävijän on tiedettävä mitä etsiä. "

" Rakenteeltaan Kaippahanojan köngäs on varsin klassinen vesiputous, eli vesi syöksyy kalliojyrkänteen yli lähes pystysuorana seinämänä. Seinämässä oleva kieleke jakaa vesivirran kahtia, joten tavallaan kyseessä on kaksi putousta. Könkään vesimäärä on kohtuullinen, mutta mitään erityisemmin muistettavia piirteitä (kalliomuodostelmia, näköaloja tms.) putoukseen ei liity. Voisikin sanoa, että putous on hieman ilmeetön, mutta siitä huolimatta virkistävän näköinen. "

Pääsemme autolla huono kuntoista vaihtelevaa metsäautotietä noin 200 metrin päähän putouksesta, kohina jo melkein kuuluu. Matkalla ohitamme Ponnolammen, Ponnovaaran ja Pyhäjärven. Jätämme auton, kuten sivustolla neuvotaan moottorikelkkapohjan päähän ja jatkamme siitä kävellen metsän läpi kohti suoraan kohti Kaippahanojaa. Könkään putous kuuluu pitkin ojan vartta jo melkein selvänä jyminänä. 

Tästä se lähtee vesiputousten valloitus!!

 Kaippahanojassa on vettä hyvin vähän. Ei ole viime päivinä juuri satanut, ajattelen, että on keväällä tultava uudestaan, jospa vesi olisi silloin korkeammalla ja könkään kuohutkin hieman suuremmat.
Kaippahanoja laskee Ponnolampeen.

 Joku oli jättänyt matoongen puuta vasten pystyyn, odottelemaan seuraavaa kalareissua. Meilläkin oli repussamme mukana virvelit kaiken varalta, mutta sopivaa paikkaa heittelyyn ei löytynyt.

Maasto on hyvin vaihtelevaa. Ylitämme soitakin, joista sivustolla taidettiin neuvoakin.

 Kaippahanojan putous

 Ylävirtaan

Hieman ennen putousta oja haarautuu hieman

 Retkeilyjoukkomme rohkein retkeilijä.

 Kaippahanojan putous on nyt nähty ensi kertaa. Lähdemme kulkemaan takaisin autolle.

 Paluumatkalla pysähdymme Ponnolammelle virvelöimään. Kalaa ei kuulu.
Ponnolammelta näkyy Pyhätunturit.
Kuuntelemme myös kokoajan että auto on pian lähestymässä. Mutta auto ei koskaan saavu paikalle. Ajattelemme sen olevan Kaippahanojan kosken jyminät, jotka kantavat läpi ikimetsän ja Kaippahanojan ojan mutkien..

 Kiitos tästä matkasta!

Lainaukset suomenvesiputoukset.fi

 ***  ***  ***  *** *** ***

 Vielä lopuksi....

Haluan pahoitella, tämän ja hieman tuon aiemmankin lintutorni postauksen kuvia ja kuvanlaatua.. Osa kuvista onkin ihan hyviä. Mutta vielä tuntuu olevan jotenkin opettelussakin ilmeisesti kuvaaminen.. Tässä voi vaikuttaa mielestäni laskeva ilta-aurinko, monesti myös se, että retkillä ei ole oikein aikaa katsella ja näpsiä monilla säädöillä hyviä kuvia, ehkä pitäisi.... Mutta mukana on myös (kärisimätön mies ja koira... yksin minulla ei ole mahdollisuutta retkeillä... puuttuvan ajokortin vuoksi....)  Näiden kahden retken ansiosta.. - uusi kamera on katselussa. Tälläkin hetkellä minulla on auki muutamia välilehtiä Canonin sekä Nikonin järkkärikameroihin... Olisihan se vähintäänkin oikeudenmukaista, että minultakin löytyis se juuri minulle passeli järkkäri, kun tämä kuvaharrastus on taas elpynyt. Yhteen väliin se oli hieman kuihtunut, mutta bloggauksen myötä olen innostunut harrastuksesta uudestaan ja bloggaaminen ja sen myötä retkeilyt luonnossakin ovat lisääntyneet.. Ja tämä kaikki yhdessä on henkisesti eheyttävää ja mukavaa puuhaa!

Katselin Canoneja käytetyttänä. Mikään huippuvehe sen ei kyllä tarvitsisi olla, mutta mielestäni olisi lookisinta, jos uutta kameraa on hankkimassa pokkarin jälkeen, hankkisin järkkärin, sellaisen perus simppelin. Vinkkejä saa antaa!! Mitä mieltä olette näistä uusista kompaktin kokoisista, eli pokkarin kokoisista, järkkärikameroista? Ovatkohan ihan hyviä? Näin meillä!!! :) Ja onhan se kyllä aikansa elänyt jo tuo pokkari. Mukavaa, jos kuitenkin viihdyit. :)