Keisarinna vai keisari?

Helteisen heinäkuun loppupäiviä vietellään. Summaan mätäkuun kylmäksi ja nyt helteiseksi, sateitakin kyllä saatiin. Suomalainen uskomus on, että jos unikeonpäivänä (27.7) sataa, sataa seittemän viikkoa sen jälkeen taukoamatta. No, meillä ei satanut, vaan oli helle. Tietääkö se helteistä elokuuta?

Tänä kesänä tuntuu, että kaikki kukkii niin nopeaa. Ukkolaukat kukkivat jo alkukesästä ja kukinta on mennyt jo ohi. Keisarinkruunut samaten. Tutummin ruskolilja. Meillä sitä on aina kutsuttu keisarinkruunuksi. Miksiköhän? Mistähän keisari tai keisarinna on saanut hienon nimensä. Kukan värissä tai ulkonäössä ei ole liene moittimista.

Valokateremppakin on nyt valmis ja saamme ihastella remonttimiesten hyvää työntulosta. Kaikki kaiteetkin maalasivat uusiksi. Tälläinen valokate on näppärä terassilla, jossa ei muuten ole mitään katosta. Tosin talvella joutuu vähän lumia pudottelemaan, edellinen meni rikki ja haprastui, osin lumen painosta.

Lychnis ark. 'Vesuvius' Leimurakkaus ja muutama muu

Alkukesästä aloitin rakentamaan uutta kivipenkkiä takapihalle. Ja nyt se kuta kuinkin on valmis. Lisäilin vielä lopuksi kariketta mullan pinnalle rikkaruohojen kasvun estämiseksi. Karikkeena käytiin polttopuiden teosta jääneitä tuohenriekaleita. Sinnepähän maatuvat. Toisaalta voisin kertoa tarkkaankin miten paljon käytin multaa, kiviä ja muita, mutta siihen en nyt rupea. Sen voin kertoa, että aluksi minulla oli muutama viisi isoa kiveä ja laskin mielessäni aamuyön pikkutunteina kun ei enää uni tullut silmään, että vielä tarvitsen 17 kiveä penkkiä ympäröimään. Ja sehän sattu nappiin, kerrankin.

Tuossa vesuviuksessa on aivan mahtavan tulenpunaiset kukat, ne ehkä jopa yllätti. Mutta positiivisesti. Myös kukan koko hieman yllätti, kun tänä kesänä ne eka kerran kukkivat. Olivat siis isompia kuin odotin.

Katsotaan sitten ensi kesänä lisää kukkakuvia tästä kivipenkistä, nyt on kyllä aika kehnon näköinen jo.. Tuo penkin takus, "niittykukkia", jos omistaisin vaikka trimmerin, ne siitä kyllä lähtis, mutta näillä mennään nyt ja vuokrapihassa nyt ei kannatakaan ehkä sitä omaa trimmeria hankkia, kun varmasti saisin sen talon puolesta. Ja hommaahan tällä pihalla riittäs, kaikki vaan kun ei oo omaa, niin ei kehtaa sillai koskeakaan.

Tiedättekö mikä kukka tämä on? Itse en tiedä. Napsin sen parempaan talteen "sivupihan" puolelta. Siellä ei varsinaisesti mitään istutuksia olekaan, mutta nurmikon laidalla tämä kasvoi ja nyt väliaikaisesti istutin sen kivipenkkiin. Luulen kuitenkin, että se on joku luonnonkukka. Muistuttaa samanlaista keltaista kukkaa, jota onkin sitten enemmälti. Samanlaiset lehdetkin. Nimi sille vain on pahasti hukassa.

Seuraavaan mukavaan ja odotettuun tapahtumaan lasketaan päiviä.. ;) malttamattomana, kuulette siitä pian sen jälkeen kun se on tapahtunut. Lupaan sen!

Sallan päivänä

Sallan nimipäivänä 19.7 vietettiin perinteistä ja suosittua Sallapäivän toritapahtumaa, meillä täällä Sallassa. Jo perinteeksi muodostunut toripäivä tapahtumineen, kojuineen ja esityksiin oli 32. laatuaan. Tämän kertaisen Sallapäivän teemana oli kylät ja Sallapäivät alkoivatkin kyläparaatilla. Paraatissa oli mukana ainakin 14 Sallan kylää, ihmisineen ja esityksineen.

Kylät ja kylänihimiset lavan edessä, jonne kyläparaati päättyi.

Sallapäivänä on yleensä melko aurinkoinen ja joskus helteinenkin sää. Nyt heinäkuun helteet olivat vain puhetta.. Taivas oli pilvinen ja sää hyvin syksyisen viileä. Kuten heinäkuu tähän asti on ollut. Mutta se ei haitannut hyvää markkinatunnelmaa, joka keräsi jälleen yhteen entisiä sallalaisia, paluumuuttajia kuin nykyisiäkään yhteen kohtaamaan toisensa ja muistelemaan menneitä.

Sallapäivillä on tapana palkinta maailmalla hyvin menestyneitä urheilijoita, vaikuttajia jne. Tänä vuonna kulttuuripalkinnon sai mm. sanoittaja, lauluntekijä Sallalainen Helge Kokkoniemi. Ennen palkitsemista meiltä kuntalaisilta arvuuteltiin, että tiedetäänkö Anne Mattilan tunnetuksi tekemään viidessä päivässä kultaa myyneen kappaleen "Unihiekkaa" sanoittajaa. Kun arvausta ei kuulunut, juontaja sen sitten kertoi meille ja kunniakirja voitiin antaa. Senhän oli siis sanoittanut Sallalainen Helge Kokkoniemi.

Vanhan "hyvän ajan" tunnelmaa kävimme haistelemassa ja aistimassa vasta avatussa Sallan Sota- ja jälleenrakennusajanmuseon pihapiiriin rakennetussa tervan tuoksuisessa Moivainsokassa. Moivainsokka on ulkonäyttelyalue joka kertoo, Sallan jälleenrakennusajasta sodan runtelemassa Sallassa ent. Märkäjärven kylässä sekä Sallan perinteisistä elinkeinoista, kuten maa- ja porotaloudesta. Moivainsokka sen sijaan tarkoittaa saamenkielellä vaivojen maata. Vaivojen maa viitannee siihen kuinka rankka, pitkä ja kivinen tie Sallan kyläläisillä on ollut jälleenrakentaa Salla taas ns. elävien kirjoihin. Käymisen arvoinen paikka, jos tuut Sallaan, kannattaapi käydä. 

Jälleenrakennusajasta varmasti riittäisi juttua ja sota-ajasta. Olen kasvanut yhdellä Sallan sodan jälkeisellä vastiketilalla. Kun sota päättyi, täysin tuhottu Sallan ent. Märkäjärven kylä oli jälleenrakennettava. Osa jäi rajantaakse Kuolajärven kylään, osa sai vastiketilan. Vastiketila oli pelkkä puutolppa lukuineen metsän keskellä. Vastiketilasta oli rakennettava itselleen ja perheelleen asuintilat. Mukanaan heillä oli lehmä ja pari poroa. Ensi alkuun vastiketilalle rakennettiin saunamökki, jossa saattoi asua useampikin. Ja siitä lähti, tyhjästä, uusi Salla nousuun.

Mainittakoon vielä, että kuvat on otettu kännykkäkameralla, oikea kamera jäi kotiin.

Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museolla on myös kievari. Kuva kievarin nurkilta.

Moivainsokan ulkonäyttelyalue.

Vasa-aita ja kämppä.

Vanhoja työkoneita ja kalustoa.

Tervajokivene "hallissaan".

Lue lisää jälleenrakennusajasta:
http://www.lappi.fi/lappi/lapin_lumo/lapin_historiaa

Lue lisää "Unihiekkaa" kappaleen synnystä:
 http://www.elvisry.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=1000&Itemid=199

Unihiekkaa

Olet siinä vierelläin mun
tunnen kosketuksen näin sun
vierelläs on turvallista olla

Autat aina minut uneen
siinä tiedän onnistuneen
uni ei tuu ilman kosketusta..

Sinä annoit kultajyvään
kosketukses uneen syvään
hiljaa silmät uupuneet uneen vaipuu

Herään aamuun uuteen aina
unihiekat haihtuneena
jaksan päivän täänkin ahkeroida

Kesällä kerran.. - Kukkivat kesäkukat

Tänä kesänä - kuten joka kesä aiemmin, ostin yksivuotisia kesäkukkia pikku pihaa kaunistamaan. Tänä vuonna ne sai vain jo ostaa aiemmin, jo toukokuun helteissä. Ostin kukkani torilta, kuten aiempinakin vuosina, paikkakuntaa en muista, mistä kukkaset tulivat, mutta valikoimaa riitti, joka kukkarolle. Ja osan myös "sekatavara"marketista. Kauniita yksilöitä ovat ja oikein hoidettuna kestävät pitkäänkin.

Aloitetaan kesäkukkakattaus Pelargonioilla. Nämä ostin sieltä sekatavaramarketista, takapihan puoleiselle ikkunalaudalle. Pelargonioista yksi suosikeistani on enkelinsilmäpelargoniat, tänä vuonna ostin kuitenkin ihan tavalliset vaaleanpunaiset pelaquut. Ne henkivät vanhan ajan tunnelmaa, siksi pidän niistä erityisesti.

 

  

 

Etupihan kaunistukseksi tupakkaa, jossa on myös tuoksupieluksia ja maahumalaa. Ahkeraliisat ovat myös yksi suosikki kesäkukkia. Sellainen myös löysi paikkansa etupihalta. Näkyy taustalla vaaleanpunaisena.

Maahumala sopii hyvin myös ruukkuistutuksiin. Ota maahumalakasvustoja maasta juurineen ja istuta ruukkuihin. Pienet maahumalaalut kasvavat ruukkuissa kesän mittaa isommiksi ja syksyllä niihin tulee syysväritys.

Takapihalle, jotka sittemmin joutuivat siirtymään valokateremontin tieltä, ostin krysanteemit, jotka istutin vanhaan metallikulhoon. Ennen kulhoon istuttamista tein reijät ja salaojituksen pohjaan, jotta vesi pääsee pois. Sekä vaaleanpunaista jääkukkaa. Jääkukka pääsi heinäseivästikkaiden yhteydessä tehtyyn, kuin myös seipäistä tehtyyn, kukkaruukkuun.

Krysanteemi on minusta myös sellainen, joka henkii mennyttä aikaa ja soveltuu juuri tälläiseen vaikka vanhaan ruukkuun istutettavaksi. Myös verenpisara on mielestäni sellainen, jonka muistan jo silloin lapsena roikkuneen vanhan talon portin pielessä ja niitä aukeamattomia kukkanuppuja oli kiva puristella, ja joka sopii vanhaan tyyliin.

Oljenkorsia ruutupaidassa

Heinätyöt on nyt suurelta osin tälle kesää saatu tehtyä. Heinätöitä on tosin varjostanut ukkoset ja sateet. Heinänteko ei taida siltä osin olla ihan sitä heikkohermosimman hommaa. Yleensä odotellessa ja säitä seuratessa milloin mistäkin tuutista, jäätelötuutistakin joskus.. :) menee se heinänteko, kunnes uskaltaudumme ulos sadenkuurojen välissä. Mutta nyt ne on kohtuu hyvin saatu puihin, eli haasioille. Ja aurinkoisia päiviäkin on saatu väliin.

Heinänteon lomassa tuli pohdittua myös seuraavaa melko ajankohtaista aihetta..
Minua ihmetyttää uutisointi runsaasta hillavuodesta aikoihin. Se mitä olen kuullut ja omin silminkin todennut, hilloja ei meilläpäin tule. Tai aukeilta suopaikoilta ainakaan hillaa ei saa, pakkanen on ne vienyt. Korpihillat sen sijaan voivat olla säilyneet. Alkukesän pakkasjakso teki hallaa myös hillan kukille, ainakin paikoin. Jos hillan on nyt pakkanen vienyt, niin mihin perustuu tuo uutisointi runsaasta hillavuodesta? Hillankukkia oli kyllä paljon, mutta aukeilla ne on pakkanen vienyt. Mutta niillä paikoin missä se on säilynyt, voi olla että hillaa tulee, runsaastikin, kuten niillä korpisoilla. Täytyis vain nyt tietää se Tuntsan kaira* mistä niitä hilloja löytyis.

No nyt ensin kuitenkin sinne heinäpellolle. :)

Kolme asiaa jotka yhdistävät toisiaan. Rakot, heinänteko ja harava.

Heinäntekoapulainen ja työnjohtaja, joka aina vain haukkuu työntulosta. Nyt tosin oli ihan hiljaa ja seurasi kiltisti sivusta heinäntekoa aitiopaikalta.

 

Uskollinen sotaratsu ja haasio.

Kun työt on tehty, voi nostaa jalat ylös ja huokasta, ja pistää suun makiaksi kesän ensimmäisillä mansikoilla.

Oljenkorsia sun ruutupaidassa.
Ruusunnuppuja mun kukkamekossa.

Ja me irti toisistamme
sinä yönä päästy ei.
Oli parrut kattonamme,
lato meidät yhteen vei..

Tuuli kosketteli lahonnutta seinää,
öinen sade kaatoi isäntien heinää..

Oljenkorsiaa.. Ruusunnuppujaa..

Oljenkorsia ruutupaidassa - Heli Ruotsalainen

* Tuntsa on erämaa-alue Sallan ja Savukosken kuntien pohjoisosassa. Urho Kekkosen kansallispuistosta etelään sijaitsevan Tuntsan erämaa-alueen pinta-ala on 500 km². Aluetta halkoo Koutajoen vesistöön kuuluva, Venäjän suuntaan laskeva Tuntsajoki ja Suomen suuntaan virtaa Kemijoen sivujoki Värriöjoki.
Vuonna 1960 alueella riehui suuri metsäpalo ja palon jäljet ovat nähtävissä yhä edelleen. Palossa tuhoutui metsää Suomen puolelta 20 000 hehtaaria ja Venäjällä n. 100 000 hehtaaria. Jotkut sanovat Tuntsan erämaata yhdeksi Euroopan hienoimmaksi retkeilyalueeksi.

Mikä puu?

Mikä puulaji olet?

Minulle sattui Metsälehmus Tilia cordata. Olenkohan koskaan moista tavannut metsässä..? Niitä ei taida juuri näillä leveyksillä kasvaa, mutta lehmus on kaunis ja herkkälehtinen puu.

Metsälehmus - Tilia cordata

Jalo, tunnollinen, tasapainoinen Metsälehmus on jaloista lehtipuista yleisin. Metsälehmukset ovat tunnollisia ja tasapainoisia yksilöitä, jotka viihtyvät tuoreissa ja ravinteikkaissa ympäristöissä, mutta kaipaavat omaa rauhaa varjossa. Metsälehmukset ovat varsin pitkäikäisiä, eivätkä he turhaan esiinny ja tee itsestään numeroa. Metsälehmukset puhkeavat kukkaan vasta kesän ollessa jo pitkällä.

UPM Metsämaailma nettisivuilla voit testata mikä puulaji sinä olet.